maanantai 12. syyskuuta 2011

Tyhmä on tyhmä

No niin, kävin sitten aamulla lopulta lääkärillä kun ei tämä flunssa vain ota lähteäkseen. Pahenee vaan. Ja tiedän mitä ehkä mietitte, osutte aivan naulan kantaan: kuka käski riekkua lauantaina hipoista toiseen ja näytöksestä yöelämään? Ei kukaan, paitsi Helin tyhmä ja ahne mieli. 

Minä nimittäin niin halusin kaiken sen, uuden tukan, bileet ja näytöksen, ettei käynyt pienessä mielessänikään jäädä lauantaina kotiin potemaan. Ja sitä paitsi, olikohan pienestä jännityksestä kumpuavan adrenaliinin ansiota vai mitä, mutta oloni ei todellakaan ollut niin sairas enää lauantaina. Mitä se sitten oli taas moninkertaisesti sunnuntaina. Puhumattakaan tästä aamusta.


Joo, leikitään mutsi, leikitään!
Yök, voisitko hei olla pärskimättä meitsin naamalle? Ällööö!

Mutta nyt on dropit ja lääkitykset toivottavasti kohdillaan, joten ei muuta kuin uuteen nousuun. Baletti kyllä jää valitettavasti tältä päivältä, siinä ei paljoa tanssita jos oman talon rappuset jo aiheuttaa sellaisen olon kuin olisi pahanlaatuinen keuhkoahtauma.

Mistä päästäänkin asian ytimeen eli yskään. Sehän tässä taudissa se raivostuttavin elementti on. Tulee kuulkaas sellaisia vihreitä avaruusotuksia keuhkoista kun yskii, että niillä rakentaisi vaikka oman avaruusaseman. Yöt ovat pahimpia. En taas muistanutkaan kuinka kamalaa se on, kun vaan yskittää niin pirusti eikä saisi yskiä. 

Jaa miksei saisi? No, ensinnäkin olen käsittänyt että se vain pahentaa tuota yskimisen kierrettä, vähän niin kuin raapiminen ihottumaa. Toisekseen, en halua herättää miestä ja Nasua keskellä yötä. Ja kolmannekseen, ainakin minä valvon melkein tasan tarkkaan koko sen ajan, kun yskittää. Eli valvoin sitten viime yön.

Istuin täällä pimeässä olohuoneessa, sohvatyyny käsivarren mitan päässä. Yskänkohtauksen tullessa ja pidättämisen käydessä mahdottomaksi nappasin tyynyn käteeni, painoin sen kasvoilleni ja yskiä röhnötin suoraan tyynyyn. Jos tyyny kerran vaimentaa laukauksenkiin äänen (rikossarjoista opittua), on sen pakko hiljentää meikäläisen röhimistäkin.

Mutta ei se kuulkaas kivalta tunnu eikä hyvältä haise, tuollainen tyynyyn yskiminen. Aikani tyynyjen syvyyksiin yskittyäni aloin jopa toivoa dekkarimaista tukehtumista, eipähän ainakaan tarvisi enää pidätellä tätä yskää ja saisi levättyä. Yskän pidättely kun on jopa naurun pidättelyä vaikeampaa ja huomattavasti vaikeampaa kuin aivastuksen pidättäminen.

No, nyt on nasukka onneksi saatu kunnialla päiväunille ja minä taidan raahustaa sinne itsekin. Palataan myöhemmin Nasun päivän asulla ja uusimmilla valituksilla tästä yskimisen kamaluudesta. Tiedän, tiedän, ette millään malttaisi odottaa :)

Nonni mutsi, eikun unta palloon!

5 kommenttia:

Noora K kirjoitti...

Huit hait, yski vaan jos yskittaa! Varsinkin jos sielta tulee sita rakaa, se yskiminen on kropan keino saada se pois sielta keuhkoista. En olisi ikina kuullut etteiko saisi yskia jos yskittaa!

Kati kirjoitti...

Samaa neuvoisin, yskä pitää yskiä että saat limat pois. Kieltämättä nauratti toi sohvatyynyselostus, hihii. Jos joskus kylään saakka päästään niin joutuu ehkä 2 krt katsomaan mihin pyllynsä sijoittaa :D

Paranemista sinne. Meillä vauvat sairastaa, minä en onneksi vielä.

mimmu kirjoitti...

No mutta olihan kuitenkin postauksen perusteella varsin hauska lauantai...ja ihana kotiäidin pallokampaus :-)

Ikävältä kyllä kuulostaa tauti, joten toivottavasti dropit auttavat ja tauti väistyy pian takavasemmalle. Sympatiat sinne sairastupaan.

Anonyymi kirjoitti...

Paranemisterkkuja ja jaksuja sairastupaan!

Eeva

Heli kirjoitti...

Noora K: Oikeastiko? Ja niin mä olen saanut kaikilta satukutia siitä ku olen yskinyt! Lääkärikin moitti, et "tuo sinun yskimisen kierteesi on saatava poikki". Meinasin tokasta sille, et eihän, mä nautin tästä niin. Itekin yritin järkeillä sitä niin, et näinhän ne limat irtoo, mut ei. Ihme juttu?

Kati: Pistän sut haisteleen sit sitä tyynyä... No ei vais, älä huoli. Se tyyny pyörii jo koneessa :)

mimmu: Lauantai oli kyllä ihan huippu eli ei kaduta. Sairastuvalla on vaan niiiiin ankeaa, haluaisin jo pois täältä. Onneksi muu perhe on terveenä.

Eeva: Kiitos, erityisesti jaksuja kaivattiinkin! :)