Aikuisena voi uimahallin kahvioon mennä vaikka joka kerta

Tänään repäisimme ja olimme jälleen uimassa. Emme me sinne vauvauintien jälkeisiin, oikeasti aamu-uintiaikaan tapahtuviin kinkereihin taaskaan päässeet, mutta hienosti olivat puolenpäivän aikaan vielä lämpiminä altaat. Mitä sitä suotta itseään herätyskellolla rääkkäämään, sunnuntaina.

Hei, taasko sä ehätit siihen sen kamerasi kanssa?

Eikös meidän pitänyt lähteä sinne uimaan?

Mitä sanoit isi?

Hahaha, niin me tehdään! Rosikitaan äitiä kun päästään altaaseeen, joooo!

Nasu se vaan on villi ja vapaa, vedessäkin. Sitä ei pärskeet, toistuva veden hörppinen ja uppeluksiin päätyneet mulaukset paljoa hidastaneet. Lähinnä naurattivat. Miehen kanssa jo mietimme josko olisi parempi, että ipana kuitenkin jollain tavoin tajuaisi kauhistua veden alle joutumistaan, mutta toisaalta pistän homman myös kaksivuotiaan hullun itsetunnon piikkiin. "Maailma polvilleen kun minä tulen!"

Uinnin jälkeen kapusimme legendaariseen yläkahvioon, paikkaan johon sekä miehellä että minulla liittyy erittäin vahvoja lapsuusmuistoja. Me kun olemme kumpikin käyneet tuossa samassa uimahallissa aina lapsesta saakka. Yläkahviosta sai, jos oli onnekas, jätskiä ja Hart-Sporttia, tuota hassun väristä juomaa, jota himosteltiin jo kotona. Useimmiten kahvioon ei menty (voi ankeita aikuisia), mutta joskus, voi joskus onni potkaisi! Ja silloin sitä jätskiä meinaan nuoleskeltiin kau-an.

Tänään halusimme tarjota nasukalle elämyksen suoraan vanhempiensa lapsuusmuistoista ja menimme koko konkkaronkka munkeille kahvioon. Tai no, ehkä me halusimme sitä itse vielä enemmän, hehe. Nasulle pillimehua, miehelle Pommacia ja minulle mehua. Ai jai, kyllä se vaan (edelleen) oli niin kivaa. Uimahallireissuun kun nyt vaan kuuluu myös tuo legendaarinen kahvioreissu. Ainakin meidän perheessämme.

Tampereella alkovat ihanat, mielialan pelastavat valoviikot ja sen kunniaksi myös kansallinen ylpeytemme Näsinneula oli juhlavalaistu viiden päivän ajan. Olemme siinä mielessä etuoikeutettuja, että asuntomme ikkunoista näkyy suoraan Näsinneula, joten olemme nyt joka ilta saaneet paraatipaikalta ihastella Näsinneulan uusia vaatteita. Ja onhan nuo valot nyt mageet, eikös?

Tulee ihan Vegas mieleen.

Kuva Morosta.

Vaikka en yleensä niin jaksa säästä kirjoitella, on nyt kyllä ihmeteltävä tätä ennen lokakuun viimeistä viikkoa satanutta ensilunta. Joka perhana vieköön näyttää vielä jääneen paikoilleen. Jääköön siis nyt tännekin kirjatuksi moinen luonnonoikku, meilläkin lähilehmuksissa on vielä vaikka kuinka lehtiä ja maa alla täysin lumesta valkoisena. Hassua.

Kaivoin nasukan talvihaalaritkin esiin. Ihana sateenkaarihaalari mahtuu hienosti edelleen, joten sillä talvi sitten aloitetaan. Lopputalveksi hommasin jo jokin aika sitten reteesti neonväriä, mutta siitä sitten tarkemmin kun niiden aika tulee. Nyt päästään vielä niittämään lähipuistossa huomiota sinä samana sateenkaarivauvana, minä viime talvenakin. Tosin vauvaahan tuosta meidän menijästä ei enää millään saa.

Nastaa talvisunnuntaita siis kaikille ja muistakaahan äänestää! Nih.

Pitkästä aikaa blogihaastetta

Sain pitkästä aikaa blogihaasteen, johon päätin pienellä viiveellä nyt tarttua. Muistelen hämärästi saaneeni jonkun toisenkin haasteen, mutta sen on tämä blondi syyshäröpää jo autuaasti unohtanut. Joten jos joku siellä ihmettelee miksei se dorka jo reagoi, olen pahoillani! En enää muista mihin piti reagoida. Hö.

Mutta myyrän haasteen vielä muistan ja sen päätin tänään työpöydällenikin ottaa. Eli kyseinen homma menee siis kuulemma näin:

• Valitse IKEAn 2012-13 kuvastosta kolme tuotetta jotka haluaisit
• Valitse lisäksi yksi tuote, josta ajattelet tulevan "The hittituote"
• Jaa haaste kolmelle eteenpäin

No, aluksi piti siis kahlata tuo Ikean uusin raamattu läpi. Meille se on postitse tullut jo jokin aika sitten ja nythän sain loistosyyn kahlata sen vihdoin lävitse. Meikäläisen kolmen kova kopla näyttäisi tänään siis tältä (mieli muuttuu, joskus jopa useasti päivässä):

 

1. Ensimmäisenä härpäke, jota olen harkinnut ainakin viisi, jos en jopa kymmenen vuotta. Eli parisängyllemme runko. Haaveilen tilasta, jonne saisin tungettua kaikki kesätäkit, muut ylimääräiset täkit (älkää edes kysykö) ja petivaatteet. Tällä hetkellä petivaatteet ovat eteisessä omassa kaapissaan ja tila uhkaa loppua minä hetkenä hyvänsä. Eli yksi kappale sängynrunkoa säilytyskaapeilla, kiitos.

 

Brimnes sängynrunko, kuva lainattu Ikealta itseltään.

2. Sitten jotain pientä ja vekkulia. Minä rakastan kynttilöitä ja kasveja. Ja koska kotiin ei tällä hetkellä tarvita enää yhtään viherkasvia, kallistun siis kynttilöihin. Tämä kynttilänjalka on hauska ja nokkela, sen voi koota mitä erilaisimmilla tavoilla. Sen kun vaan kiäntelee ja viäntelee, vähän niin kuin Rubikin kuutiota. 

 

 

 Itse laittaisin tähän keltaiset, oranssit tai mustat kynttilät. Tai kaikki.

IKEA PS 2012, kuva Ikealta lainattu.

 

 3. Sitten jotain erilaista. Vaikka kotimme on pohjaltaan mustavalkoinen, kaipaan sinne myös aina jotain väriä mausteeksi. Lisävärit elävät vuodenaikojen, päähänpistojen ja mielialojen herttaisena jatkumona ja siksipä osuikin nyt silmääni tämä pirtsake. 

 

Tampereella kun alkavat kohta joka syksyiset pelastajamme - Valoviikot. Näistä raidoista tuli jotenkin samalla tavalla iloinen mieli mitä kaupungin valaisevista valoistakin. Mutta mihin tunkea tämä? Jotenkin haluaisin sen keittiöön, mutta onko se alta viikossa jo niin soseessa, ettei raitoja erota klähmistä?

 Joo! Iloista raitaa ja paljon.

VEMB-matto kuvineen täältä.

 

Jokeri: Yhden valinnan saanen tehdä Kätkönkin puolesta, joohan? Sillä sen tuulikaappiin kaipaisin jotain juurikin näin näppärää telinettä, johon voisin sitten innoissani kiikutella aina vuodenaikaan sopivia rehuja; syksyllä kanervia, talvella joulutähtiä, keväällä narsisseja ja kesällä vaikkapa kolme valtavaa kodinonnea. Tai jotain hyvin rönsyilevää. Tai auringonkukkia, noita lempikukkiani.

 

Tännepä mahtuisi näpsäkästi sympaattinen rehu kavereineen, tervetuliaaksi toivottamaan. 

Ikea PS 2012, kuva jälleen täältä.

 

Tulevaksi hittituotteeksi veikkaan itämaista mattoa, sellaista joka toistaa syvänkauniita värejä graafisissa kirjailuissaan. Omalla ainutlaatuisella tavallaan. Ihanaa, aitoa, käsinsolmittua lattian pehmustajaa. Jotakin sellaista kuin vaikka nämä kaverit tässä näin:

 No, tulivatpa nuo nyt pieninä mokomat. Mutta ideasta saanee kiinni. 

Kuvat Ikean kuvista koottu.

  
No niin, siinäpä se. Sen sijaan että haasteen nakkaisin nyt jollekin toiselle blogistille kertokaa mielummin te, mitä koteihinne olette seuravaksi suunnitelleet? Tai haaveilleet? Eikä todellakaan tarvitse olla Ikeasta :)

Tulkaa lauantaina moikkaamaan!

Tjaah. Nytkö sitten ollaan jo siinä vaiheessa vuotta kun vettä tulee taivaalta kuin aisaa? Itse ajattelin tuon ajan koittavan aikaisintaan siihen nimellään viittaavassa kuussa (lokakuu), mutta ehei. Surkeat säät jatkuvat ja nyt näemmä syksykin on etuajassa. Eipä siinä muuten mitään, mutta kun tuntuu aika epäreilulta sukeltaa talviseen pimeyteen jo nyt. Viime vuonnakin ihanaa, hyvältä tuoksuvaa syksyä kesti marraskuun alkuun saakka.

Eipä lupaa hyvää lauantaiksi suunnitellulle katutapahtumallekaan. Kätköhän sijaitsee Tampereella Tammelantorin laidalla Aaltosenkadulla, aivan lähiruokapuoti Lempin, kasvisravintola Gopalin, ravintola Kahvillan ja pub Pikilinnan kainalossa. Täällä meidän on hyvä olla.

No, paikalliset yrittäjät (me mukaanlukien) ovat nyt ideoineet Aaltosenkadun syystapahtuman, jossa on kaikenlaista kivaa pientä. Meilläkin Kätkössä on lauantaina kaikkiin kenkiin tarjous teemalla "tossua toisen eteen". 

Tarkoitus on levittäytyä Aaltosenkadulle ja tavata asiakkaita myös siellä. Mikä tarkoittaa siis sitä, että koska kadulla on oltava toisen ja toisen liikkeessä, tapaa meikäläisen tänä lauantaina Kätköstä tai Aaltosenkadulta 100% varmuudella. Tulkaa moikkaamaan!

Ja pahoittelut mainokset kuvan surkeasta laadusta, mies kävi sateessa näppäisemässä näyteikkunamme mainoksesta kuvan ja eihän siitä nyt näillä olosuhteilla kauhea hyvä kuva voi tulla. 

No mutta, nyt hairahduin taas aiheesta. Eli siis, ei tällaista ilmaa lauantaiksi. Kiitos. Kuuletteko kaikki sään jumalat? Ei sadetta, vaan syksyistä auringonpaistetta. Nih! Johan menee tämä elo ja olo ihan mahdottomaksi. Kyllä sitä pitää ihmisen voida muutakin päiväohjelmaa suunnitella kuin sisätiloissa vanuminen ja sateen tuijottelu. Vaikka se kivaa puuhaa onkin.

Nasua ei sadepäivät eikä -illat haittaa. Niin ne Ritvan kanssa ulkoilevat kahdesti päivässä, tuli taivaalta paistetta tai vettä. Niinpä me voimme sitten hyvällä omallatunnolla istua iltaisin kotona, piirtää, leikkiä ja katsoa yhdessä Pikku Kakkosta. Tietäen, että ulkona värjöttelyn on puolestamme jälleen tehnyt Ritva, kaikkien ihanien hoitotätien ruumiillistuma.

Tässä on pehmosella nahkasohvalla pienen ihmisen hyvä olla.

Ja kohta mutsi leikitään taas koiraa!

Magneetin luokseen vetämät

Kesä on täällä. Jos aiemmin kirjoitin neiti Keväästä, onko Kesä sitten jotain vanhempaa, rouva kenties? Ja kuten huomaatte, lämmin auringonpaiste ja lämpöisessä istuskelu yhdistettynä kesähurmioon on nyt lopullisesti pehmentänyt pääni. Jutut ovat ehkä jopa normaalia sakkaisempia. Pahoitteluni, ehkäpä annetaan Nasun vallata estradi.

Ei jei, ei mua huvita nyt poseerata. 

Mulla on ratsastustunti kesken.

Jaahans, ei onnistunut se vastuunsiirto. No, mitäpä päivästämme (tai eilisestä) kertoisin? Haipakkaa on pitänyt, olemme vierailleet niin mummolassa, serkkulassa kuin ystävillämmekin. Töissä pukkaa organisaatiomuutosta, joten nyt myös sillä elämänalueella on sitten hoppua ja kuhinaa. 

On se hassua miten asiat vain tuppaavat kasaantuvat hetkiin, ikään kuin valtavan magneetin luokseensa vetäminä. Aloimme nähkääs puuhata tuota unelmatehdastamme elämäntilanteessa, jossa ei pitänyt olla kauhiasti muita projekteja päällekkäin. Ja kah, nyt on sitten jostain kumman syystä unelmatehtaan ohella vielä neljä, viisi muutakin suurempaa muutosprosessia käynnissä. Eipähän tule tekemisen puutetta.

Hä? Onko meillä siis oikeasti niin paljon puuhaa?

Huh huh, pakko ottaa hörppy ja sulatella tätä tietoa vähän.

Kuinka te hei kuvittelette, et mä jaksan kaiken ton? Mä olen pieni vielä.

Kunnon eväät tulee ainakin tarpeeseen, onneksi mä tajuan näistä prioriteeteistä jotain.

Haluan muuten kiittää kaikkia ihania kymmeneen kysymykseeni vastanneita lukijoitamme! Olen kännykästä innolla seurannut vastaustenne ilmestymistä, vuoroin hihitellyt, vuoroin tyytyväisenä nyökytellyt. Kuinka ihanaa on ollut saada tuollaisia pieniä välähdyksiä teistä siellä ruudun toisella puolella! Kiitos!

Jos vain te muutkin jaksatte, niin käykää ihmeessä vastaamassa. Erityisen rakkaiksi ovat muodostuneet ne lopun unelma-kysymykset, joten muistakaa että aina voi vastata vaikka vain yhteen kysymykseen... eikös? :)

Ja näine toiveineni sukellan Viisujen maailmaan, nastaa kesälauantaita kaikille!

Kymmenen kysymystä teille

Ai jai, Äitisiipien ihana Maria haastoi minut sangen hauskaan haasteeseen, jossa hän itse keksi kymmenen kysymystä, joihin toivoi vastauksia. Tällaisiinhan on ihan pakko heti osallistua eli päivän epistola olkoon tämä. Niiden, joita nämä blogihaasteet kysymyksineen kypsyttävät jo, kannattanee skipata päivän postaus.

 Mistä sä mutsi siihen ilmestyit, hiivitkö selän takaa?

Mä oli nääs just tässä tarkkailemassa tuota koiraa tuossa pari metrin päässä.

Hei hei haukku, näetkö sä mut?

Vitsit että mä tykkään noista karvaturreista!

Nämä olivat siis Marian kysymykset, mukana myös riipaisevan rehelliset ja intuitioon vahvasti nojaten suolletut vastaukseni.

1. Mistä haaveilet? Yleensäkin haaveilen monista asioista, sillä uskon siihen että haaveilu tekee ihmiselle hyvää. Kaikkia haaveita ei ole edes tarkoitettu toteutettavaksi, vaan niistä kuuluu vain haaveilla. Sitten on niitä toteutettavia (jos kantti kestää) haaveita, joista suurimpana on nyt se meidän oma rakas unelmatehtaamme. Tällä hetkellä unelmoin siis lähinnä tämän unelmamme onnistumisesta, parin kuukauden tai puolen vuoden päästä unelma voi jo olla muuttunutkin. Sellainen puuhapete minä olen.


2. Miten koet työn ja äitiyden yhdistämisen? Ihminen on kuin aivonsa; jokaisessa meistä on lukuisia puolia ja ominaisuuksia (osa meiltä itseltämmekin ehkä vielä salassa), jotka muodostavat sen kokonaisuuden, mikä tekee meistä niitä ihmisiä keitä olemme. Näin minussa on niin uranainen, puoliso, sisar, nainen, ystävä kuin äitikin. Onnellisimmillani olen, kun saan olla kaikkea tätä. Ja ehkäpä juuri tämän vuoksi en ole kokenut haasteita työn ja äitiyden yhdistämisessä, ainoa poikkeus lienee se Wienin-matkan aikana koettu infernaalinen ikävä.


3. Kissa vai koira vai ei kumpikaan? Kissa ja koira ja mielellään paljon muitakin eläimiä! Olen valtavan eläinrakas ja lapsuuden haaveissani olikin eläinlääkärin ammatti. Tämä haave koki kovan iskun kun peruskoulun työelämään tutustumisessa työskentelin kaksi viikkoa eläinlääkärin vastaanotolla ja itkin jokaisen lopetettavan, sairaan tai kärsivän eläimen äärellä. Taidan olla puuhaan siis ihan liian heikko ja lälly, joten eläimet ovat sitten seuranneet siviilielämän puolelle. Yksi elämäni kipeimmistä muistoista liittyy vanhan koiramme, dalmatiankoira Maran, lopettamiseen.

4. Mitä rakastat? (perheesi lisäksi)? Rakastan hyvää ruokaa, positiivisia ja innostavia ihmisiä, sanaleikkejä ja osuvaa huumoria, kunnon yöunia, pilatesta, kauniita esineitä ja onnistunutta designia/sisustusta, ystäviäni, Miniä (tiedän, kiinnyn niin helposti esineisiin) ja ennen kaikkea vapauttani. Vapaa sielu on onnellinen.

5. Mita inhoat? Inhoan kaksinaamaista pelien pelailua, epärehellisyyttä, nihkeitä ja kaikkea vastaan olevia ihmisiä jotka näkevät ainoastaan synkkyyttä, kadehtimista ja siitä syntyviä ilmiöitä, väkivaltaa sen kaikissa muodoissa, torakoita, punkkeja, oliiveja, absinttiä, luottamuksen pettämistä, sitä kun toinen jätetään pulaan, liiallista ja muut tallaavaa itsekkyyttä, likaisen kissalaatikon tai pahentuneen ruokajemman hajua.

6. Kolme parasta piirrettäsi? Tjaa... vain kolmeko? Vitsi, vitsi. Olen luova, positiivinen ja energinen tyyppi.

7. Huonot piirteesi? Olen kärsimätön, auktoriteettikammoinen ja nopeasti syttyvä sähikäinen.

8. Mitä pelkäät vai oletko peloton? Käsi sydämellä on tunnustettava etten oikeastaan pelkää mitään. Järkevämpi ihminen (lue: vaikkapa mieheni) tajuaisi unelmatehtaallakin pelätä yhtä sun toista asiaa, mutta minä se luotan jotta elämä kantaa.

9. Mitä musiikkia kuuntelet? Musiikki on minulle tärkeää ja sitä kuluu erilaisissa fiiliksissä paljon. Juoksulenkillä tai salilla kuulokkeista voi tulla WASPia, herkällä fiiliksellä saatan kuunnella vaikkapa Radioheadia. Lähes kaikki menee, jopa iskelmät.

10. Haastavinta äitiydessä? Tämäkin asia vaihtelee äitiyden mukana, sillä pienen vauvan äitinä olisin ehkä vastannut tähän jotain ihan muuta kuin nyt. Sillon todella moni asia oli haastavaa, tänä päivänä ne haastavuudet ovat siirtyneet arjen sujumisesta henkisemmälle puolelle. Haaste äitiydessä minulle on nyt se, että onnistun kasvattamaan tyttärestäni onnellisen, elämään luottavan posetiivarin, joka rakastaa itseään ja uskoo itseensä juuri sopivissa määrin. Ihmisen, joka uskaltaa, unelmoi, luottaa, tekee, ajattelee ja rakastaa.

11. Menovinkki kesään? Tampereella on kuulkaas asuntomessut, tänne kannattaa tulla. Sillä asuntomessujen ohella Tampere on ehkä maailman paras kesäkaupunki - ja tietysti olen puolueellinen!

Meikäläisen kannu on kyllä aina täynnä, hiekkaa meinaan.

Ja missäs se isi olikaan? Tuolla! 

Hyvä, pistän sen juomaan tämän.

Haasteeseen kuului se, että nyt saa keksiä itse nuo vastaavat kymmenen kysymystä, jotka sitten nakkaa seuraaville uhreille. Tässä tulevat siis meikäläisen kymmenen kovaa kymysystä, laitetaan mallamoijalle, ONIAlle ja Vadelmialle eteenpäin.

1. Puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä?
2. Kadutko elämässäsi mitään?
3. Kuinka torjut tai purat stressiä?
4. "Silloin meni hermot ipanaani"
5. "Enpä olisi uskonut, että äitinä..."
6. Stereotypia, joka sinua ärsyttää?
7. Kolme asiaa, jotka tekevät sinusta juuri sinut?
8. "Ssshhh... älkää nyt kertoko kenellekään, mutta salainen paheeni on..."
9. Unelma, josta unelmoit mutta jota et aio edes toteuttaa, kunhan vaan unelmoit?
10. Unelma, jonka aiot vielä tässä elämässä toteuttaa?

Ja koska on kurjaa jaella näitä aina vain bloggareiden kesken, haastankin nyt mukaan teidät rakkaat lukijamme! Vastatkaa yhteen, kahteen tai vaikka kaikkiin kysymyksiin ja kertokaa hieman itsestänne.

Ja kuten aina, nimimerkkien ohella anonyymiyskin on vallan buenoa. Kunhan vain kerrotte jotain! Nimim. Äärimmäisen utelias blogisti -77

Nasun vuoden 2011 asu

Nyt voisivat numerologit olla innoissaan, sillä tämä Nasun vuoden asu -kilpailu, joka julistetiin Karkauspäivän kunniaksi 29.02.2012, käsitellään nyt tänään 19.03.2012. No joo, eipä siinä nyt hurjia yhtäläisyyksiä ole, tarkoitin noita ysejä tuossa. Eli ysipäivien teemalla mennään.

Syy siihen, etten ole julkaissut voittanuttta asua, on yksinkertainen: kiire. On ollut sen verran hoppua nyt viime viikot, etten ole rauhassa päässyt syventymään äänestystuloksiin. Kunnes vihdoin tänään rauhotuin sohvannurkkaan kynä ja paperilehtiö sylissäni. Vanhalla kunnon tukkijätkän kirjanpidolla voittaja-asut olivat pian selvillä.

Tuloksia laskiessani olin hellämielinen, kuten aina tuppaan olemaan. Niinpä jokainen ääni laskettiin, vaikka aiemmin uhosinkin, että vain yhtä asua saa äänestää. Ja kilin pyllyt, turhia rajoituksia! Mikä ihmeen rajoitus sekin nyt sitten oli? Onneksi ette totelleet. Eli jokainen asu joka kommenteissa kehuen mainittiin, sai itselleen äänen. Näin reiluja tässä kauneuskilpailussa ollaan, maailmassa on turhaa  julmuutta jo riittämiin.

Tiivistettynä voisi todeta, että kaikkiaan 37 asua (eli lähes puolet) sai vähintään yhden äänen. Oli tosi kiehtovaa huomata kuinka äänet jakautuivat laajalle; miten kauneus todella on katsojan silmässä. Jotkut asut toki keräsivät hieman enemmän ääniä kuin muut, minkä ansiosta top 3 on nyt selvillä. 

Mutta aloitetaanpa neljänneksi tulleista asuista eli asuista, jotka saivat kukin kolme ääntä. Ja asuesittelyn hengessä päätin nyt lykätä asuihin vielä merkkitiedotkin, jos joku niitä sattuisi kaipaamaan.

Metsolan keltainen froteebody ja sukkikset sekä Oikukkaan farkkushortsit.

Metsolan traktorimekko ja keltainen lierihattu.

Meandin mopsisetti, alla Nanson retro pallohaalari.

Marimekon pallobody & sukat höystettynä Lindexin raitaleggareilla.

Moonkidsin turkoosi froteinen verkka-asu.

Marimekon pallokas bodymekko ja Metsolan lierihattu.

Ja viimeisenä muttei vähäisimpänä Lindexin leppistakki, Tutan Itämaisen norsut leggarit, 

Kavatin kengät ja lepishattu MunMinMy.

Sitten siirrytään top 3 pariin. Kolmostila meni jakoon, sillä kaksi asua sai tasan saman verran ääniä, viisi kappaletta kumpikin. Metkaa näissä on se, että ne ovat (ainakin omaan silmääni) jotenkin samankaltaiset, vaikka eivät toisaalta sitten olekaan. Onhan toisessa haalari, toisessa mekko ja sitä rataa. Ehkäpä se on näiden asujen kesäisyys, muisto auringosta ja valosta, joka vetosi moneen?

Dunsin voikukkahaalari ja jälleen se Metsolan keltainen lierihattu.

Dunsin omppumekko ja H&M:n sukkikset (itse keltaiseksi värjätty).

Entäpä ne voittajat? Kaksi asua, joista toinen sai seitsemän ääntä ja toinen yhdeksän. Hauskinta tässä on se, että vaikka oletusarvoisesti kaikki aina mieltävät lastenvaatteet kirkkaan värikkäiksi (mitä ne tietty usein ovatkin), sopii mielestäni myös mustavalkoinen lapselle loistavasti.

Aina silloin tällöin ihmetellään sitä, miksi puen lapseni mustavalkoiseen. Ja kuitenkin - te olette selvästi kanssani samaa mieltä siitä, että myös tuo väriyhdistelmä voi sopia lapselle oikein mainiosti. Siinä missä ne värikkäätkin vaatteet.

Asukisan kirkas kakkonen: Aarrekidin pussihaalari ja H&M:n body & sukkikset

Ja voittaja: Pomp De Luxin tyllimekko, H&M:n panta, tossut body & sukkikset.

Voittaja-asuhan oli enteellisesti 31.12.2011 päivän asu eli vuoden viimeisen päivän asu. Tässä asussa Nasu hyvästeli vuoden 2011. Vuoden 2012 saapuessa pikku kaveri oli jo unten mailla. Ja nyt mennään jo maaliskuun loppupuolella, hui! Kuka rohmuaa tätä aikaa, tunnusta heti?

Nasu kampanjoi

Tänään se sitten pärähtää käyntiin! Nimittäin historiamme ihka ensimmäinen ale-kampanja! Tästä päivästä alkaen aina 25.3. 2012 saakka kaikki Nasun Asun lukijat saavat Lastenpuoti Aarrearkusta -25% alennuksen kaikista normaalihintaisista tuotteista!  

Jee jee, lisäbonusta tuli siis sen aiemmin sovitun 20% sijaan 25%. Alekoodi on loogisen ytimekkäästi nasunasu.

Ja tarjous koskee siis nettikaupan kaikkia normaalihintaisia tuotteita eli muitakin merkkejä kuin sitä ennalta mainostettua Aarrekidiä. Halusimme vain puodin pitäjän kanssa ajoittaa tämän kampanjan Aarrekidin kevät-malliston saapumisajankohtaan, se kun on yksi lempimerkeistämme. Laadukas, kaunis ja kotimainen.

Eli siis, tiivistettynä:

• -25% alennus kaikista normaalihintaisista tuotteista
• Voimassa 25.3.2012 saakka
• Koodilla nasunasu
• Lastenpuoti Aarrearkusta eli täältä

Nasun kanssa toivomme kovasti että kampanja on teille mieluinen, sillä teitä varten me sen täällä julkaisemme.

 Nyt veti hiljaiseksi, tarjotaanko me täällä jotain koodeja vai?

Hihi, mutsi hei, ollaanko me joku City Deal?

 Mut mitäs mieltä olette tästä mun juhla-lookistani?

Näillä vermeillä ajattelin juhlistaa serkun kaksivuotissynttäreitä.

Tänään oli tosiaan vuorossa Nasun serkun kaksivuotissynttärit. Päivänsankari on siskoni nuorimmainen ja serkkula yksi Nasun lempipaikoista. Siellä kun on leikkiseuran lisäksi aina myös herkkuja ja lelutaivas tarjolla. Eikä ollut pettymys tälläkään kertaa.

No nyt meni kyllä jo hienosteluksi, eikös?

 Jostain se tällaisen duffelinkin esiin kaivoi. Hitto et mulla on näitä vaatteita.

Hienosteluasuun sopii hienosti tämä meikäläisen possu-poseeraus,eikös? Röh!

Ja loppuun pistän teille vielä emäntä-naamani. Nih!

Joten eipä meillä tällä erää sitten muuta, yhtä bilettä ollut tämä viikonloppu. Taidankin livahtaa nyt tuonne Aarrearkkuun katsomaan, josko sitten kuitenkin sortuisin tilaamaan Nasulle jotain. Kun nyt kerrankin sais sitä Aarrekidiä alella... Hihi, mitään ei munkaan taas pitänyt ostaa.

Hyvää iltaa, god afton

Nasun asun lotosta iltaa. Tänään siis suoritimme luvatun arvontamme perinteisin menoin eli hatun, arvontalippujen ja Nasu-onnettaren avuin. Kirjoitin siis arvontaan osallistuneiden henkilöiden nimimerkit lapuille, leikkasin ne irti ja heitin perinteikkääseen arvontahattuumme. Sitten onnetar vapaaksi ja hetken kauhinnan jälkeen onnellinen voittaja oli selvillä. 

Siellä te nyt kaikki olette, onnettaren suosioon luottaen.

Jaahans, tässäkö ne nyt sitten on. Selvä!

Voittaja on joku näistä tässä kasassa, ihan selkeästi.

Tässä se mutsi on, the voittaja.

ONNEA L-E!!!

Jotta nythän sitten onnetar suosi tuttua tyyppiä, yhtä aktiivisimmista kommentoijistamme. Onnea L-E! Laitatko meille maililla osoitetietosi tulemaan, niin pistämme Nasun kanssa voittosi postin kuljetettavaksi? Ellet sitten halua tulla sitä suoraan pääkallopaikalta hakemaan?

 

Ja tässä kohdin, jos voittaja vain haluaa, sana on vapaa. Voittoosi sisältyy mahdollisuus toivoa meiltä jotain, oikeastaan ihan mitä vaan. Katsotaan sitten pystymmekö toiveesi toteuttamaan, hehe. Joten, kuten L-E tiedätkin, sana on kommenttiboksissa jälleen vapaa. Kuten tietenkin teille muillekin.

 

Sitten asiasta moottorisahaan. Jäi paljastamatta sen majaan käytetyn suuren pahvilaatikon tarina. Taisin mainita sen tuoneen meille pari uutta perheenjäsentä, mutten selittänyt sen tarkemmin. 

 

No kah, tuo karvahanuri Riki riittää tällä erää elävistä lemmikeistä. Mutta Nasupa tykkää kissojen ohella koirista vallan kamalasti, minkä vuoksi talouteemme saapui kaksi karvatonta koiraa. Niitä on nyt sitten viime päivät kurmuutettu, kanniskeltu ja halailtu. Eikä Riki ole osoittanut minkäänlaisia mustasukkaisuuden merkkejä, kumma juttu. 

Se oli siinä se arvonta ja sitten haukulla ratsastamaan. 

Istun sen selkään ja otan välillä hörppyä.

Tämä elukka se sentään tottelee mua.

Ja tyylipuhtaan attituden kautta kohti uusia seikkailuja.

(toim. huom. Ei kai tässä asennossa vaan nyt näy merkkejä tulevasta balleriinasta, eihän...?) 

 

*******************

 

PS. Muistan kyllä, että lupasin päivittää nuo alkuvuoden puuttuvat asutiedot, mutta en vain ole vielä ehtinyt - pahoitteluni! Samoin eilisestä puuttui asutiedot, ne on nyt sentään lisätty. Baby steps, baby steps...