maanantai 5. syyskuuta 2011

Jännittää!

Tänään meillä alkaa parikin juttua. Ensin tuossa Saukkolassa kansalaisopiston muskari, mahtavasti juuri 1-1,5 -vuotiaille tarkoitettu ja sitten illalla äidin ihkaoma uusi harrastus. Tai uusi ja uusi... raportoin siitä sitten kun näen, pääsekö sieltä hengissä ulos, hehe.

Arkemme siis muuttuu, aiemmin kirjoittamistani syksyn puuhista tänään pyörähtää alulle yksi. Omasta harrastuksestani en viimeksi tainnut hiiskuakaan, mutta nyt on ihan pakko kun jännittää niin kamalasti! Mitä tällainen vanha ja rupsahtanut yksinään nyt itsensä moiseen työntää? Augh! Helpottaisi, jos mukaan tulisi joku kaveri. Houkuttelin siskoani, mutta ajankohta ei valitettavasti sopinut hänelle. Apua E!

Ja ihan samaan aikaan olen lähes lapsenomaisella tavalla innostunut ja toheissani. Toisaalta toivon, että olisi jo ilta ja toisaalta pelkään kuolemakseni että ilta todella joskus saapuu. Kaikkeen sitä aikuinen ihminen itsensä tunkee...

Päälle tänään puettiin prtsakkaa keltaista, tulin itsekin ihan megahyvälle päälle tuon pikkuruisen kanarialinnun nähdessäni. Asu on valittu myös illalla koittavia serkun synttärijuhlia varten, sinne tosin Nasu suuntaan isin kanssa. Äiti kun on silloin siellä missä on. Aamu alkoi vaatekaappia väijymällä, naperolla näyttää olevan alati kasvava vimma päästä sinne, minne ei saa.

Mitä?! Onko tämä mopo tässä tarkoituksella tielläni?


Hmmmm... sitä ei voi ylittää, ei voi alittaa eikä kiertää.
Taidan siis mennä yli.

Kuten monet pikkulasten vanhemmat tietävät, tilanteet lasten kanssa kehittyvät yllättävän nopeasti. Aurinkoinen vekara saattaa jo kymmenen sekunnin päästä olla historiaa ja tilalla on räkä poskella karjuva loukattu natiainen. Tämän hyvin tietäen yritin vimmoissani napsia kuvia asusta niin, että haalareiden nastat yksityiskohdat ja puseron ihana kuosi tulisivat hyvin esiin. Natiainen puolestaan yritti mopo-esteestä selvittyään vaatekaapin ovia vimmoisaan auki (ovat maalarinteipillä kiinni teipatut, ja syystä).

Siis mä nyt avaan tämän kaapin, uskotko?


Noin, auki on! Ja mitä sanoo mutsi tästä?
*******
Keltainen kukkapaita - Jonkun itse Metsolan kankaasta ompelema, löytö Huutiksesta
Keltaiset froteehaalarit - Moonkids

Hellyyttävää, kuinka natiainen ainakin välillä luvattomia puuhia tehdessään vaivautuu silti tsekkaamaan, mitä äiti on asiasta mieltä. Eli ikään kuin pitää katseen mittaisen paussin tuhmia touhutessaan. Tämän katseen aikana minä siis saan mahdollisuuden torua, joka ei tosin yleensä johda sen suurempiin toimiin. Paitsi ehkä äkäiseen parkuun.

Mitä sä siinä torut, mene muualle siitä fiiliksiä pilaamasta.


 Tuonne noin, pois pois!
Äääääääää!!!!

Mutta nyt napero heräsi. Täytyy hommata murua rinnan alle, niin nassikan kuin äidinkin, ja sitten suunnataan soittimien ihmeelliseen maailmaan. Palataan sitten jännittävän illan jälkeen... Wish me luck! Hui!

5 kommenttia:

Salla H kirjoitti...

Sun on pakko sit kertoo mikä se harrastus on :) Melkein jo aloin selaamaan työväenopiston esitteitä, että mitä kursseja siellä menee, niin paljon alkoi kiinnostamaan ;)

Mullakin jatkuis tänään puutyöt, mutta miehen työmatkan takia en pääse, tylsää :(

Toivottavasti muskarissa oli mukavaa!

Vadelmia kirjoitti...

Meillä on Ikeasta kaappien oveen sellaiset lapsilukot. Lapsi saa kaapin oven auki pari senttiä ja siihen jämähtää. Aikuinen taas siitä parin sentin raosta räpäyttää lukon auki. Toimii (toisin kuin ilmeisesti ne hankkimanne kulmasuojukset, jotka meillä jäivät kauppaan - sen sijaan vaihdoimme koko lasipöytämme pois).

Heli kirjoitti...

Salla H: Noooo, mä oon välillä sellanen lörppö, et enköhän senkin vielä paljasta :) siis mitä, puutyöt? Wau! Mitä sä rakennat siellä? Muskarissa oli ihan sikahuippua, harmi ettei päästy useampaan ryhmään!

Vadelmia: No voi video! Just niiden äärellä Ikeassa arvottiin, minä sanoin että ostetaan ja mies että ei. Ja niitä nyt todella tarvitaan, päätettiin lähteä lähiaikoina hakemaan. Niin totaalisen kyllästynyt olen kaiken muun ohella siivoamaan vielä noita kaappejakin. Kaappeihinhan sullotaan kamaa ja sit ne ovet pidetään kiinni, eikös? ;)

Kati kirjoitti...

No miten meni?
Kaappien eteen voi laittaa jotain, tai maalarinteippiä. Tai pitää väliovet kiinni. Aiemmin ollaan pärjätty siten, et yksi keittiön laatikoista oli taaperolle sallittu, ja nytkään en kovin tiukkaan komenna jos tyhjentävät tylsien ja pehmeiden asioiden keittiölaatikkoa, mutta veitset ym. on visusti siivottu ylälaatikoihin. Meillä on onneksi se lapsihäkki, jonne voi hetkeksi laittaa pienet kun ei ehdi vahtimaan.

Heli kirjoitti...

Kati: Hienosti, mutta kivuliaasti meni ;) Kyllä se tästä, kohti uutta nousua vaan. Meillä ei nuo maalarinteipit enää toimi, napero osaa repiä ne irti. Samoin sillä on kyllä jo useampi laatikko ja kaappi, jonka se saa ratsata - itse asiassa kun lasken, niin suurimman osan se saa, noita kiellettyjä on vaan muutama. Jotka tietty kiinnostaa ylivoimaisesti eniten. Eikä ne sallitut kaapit juuri enää hillitse uusien metsästelyä. Huoh.