sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Prinsessana hääjuhlissa

Eilen oli tosiaan serkkuni häät ja puimme nasukan juhlista innostuneina pieneksi prinsessaksi. Tai siltä nassikka mielestäni ainakin näytti mummin tekemässä ihanassa nutussaan, myssyssään, rimpsumekossaan ja niissä kirkkaanpunaisissa lakerikengissään.

No nyt oltais valmiita lähtemään, mitä se mutsi nyt enää zoomailee?


Joko mennään? Jaa ei vai, no mä lähden sitten tutkimusmatkalle...

Juhlapaikassa Nasu oli heti kuin kotonaan. Se juoksi vanhempien lasten perässä (nasukka oli häiden kuopus), telmi serkkujensa kanssa ja tutustui hääpaikkana olleen automuseo Mobilian vanhoihin autoihin. Jotta innokas äiti sai edes muutaman kuvan ikuistettua, oli napero istutettava valvotusti tynnyrin päälle.


Pitää paikkansa, meitsi on tulenarkaa kamaa. 

Hääpaikan ulkopuolelta löytyi ehkä maailman hienoin autorata, jossa ei valitettavasti saanut enää ajaa. Onneksi ajorata kelpasi aivan yhtä hyvin juoksuradaksi ja niinpä nasukka teki kaikkensa radalla kirmanneiden serkkujen perässä pysyäkseen. 

Hei iskä, mäkin haluun tonne radalle!

 

Ai että, ihanan näköistä.... Nonni, nyt kyllä loppu nämä poseeraukset. 
Meitsi lähtee, soon moro!

Ja se oli sitten meinaan menoa. Pelottavaa, millä vauhdilla tuo nassikka jo painaa menemään. Se ei totisesti mitenkään kävellä vaapu enää, tuo pikku kaveri kuulkaas juoksee eteenpäin. Kyseisen kuvasarjankin napsin niin pian kun vaan suinkin ehdin ja siltikin Nasu oli jo siinä ajassa painanut mutkat suoraksi.

Tuolla ne serkut menee, perään!


Meitsi painaa keskikaistaa.
Serkut hoi, täältä tullaan!

Olisi luullut, että kaiken sen touhuamisen jälkeen ipana olisi sammunut autoon kuin uppoavan laivan lyhty, mutta ehei. Vielä oli kuulkaas virtaa leikkiä Kuopion kirppikseltä pitkää ajomatkaa varten hommatulla vauvahelistimellä. Katselimme miehen kanssa sinne takatuhdolle ja puistelimme päätämme. Jotenkin tuntuu, että tuosta ipanasta tulee vielä varsinainen sähikäinen.


Ja sitten tämän helistimen kimppuun, jiihaa! 

Koska asumme keskutassa, asuu Mini maan alla autohallissa. Usein teemme kotiin tultaessa niin, että toinen meistä ajaa auton halliin ja toinen jää naperon kanssa maanpinnalle. Niin myös tällä kertaa. Vaan toisin kun yleensä, sähikäinenpä ei jäänyt äidin kanssa lintuja katselemaan. Ehei, nyt oli lähdettävä tutkimusmatkalle.    
Mitenkä niin "ole paikoillasi"? 
Äiti hei, tuolla mistä isi tulee olis varmasti jotain tosi kiinnostavaa...

Ei mutsi, kyllä mä nyt lähden tutkimaan mitä tuolta liuskasta löytyy.
Iskä hei, otetaan läpystä vaihto.

10 kommenttia:

Tiina kirjoitti...

Nasu <3

Kati kirjoitti...

Nasu on ihan eri näköinen "normireleissä" eli tyttömäisissä rimpsuissa :D

L-E kirjoitti...

Pieni punahilkka :D. Tai olis jos hilkka olisi punainen ;). Ihanat nuo kengät, viherrämme kateudesta :D. Juuri tulin ajatelleeksi että kohta meillä on 1-vuotisjuhlat ja täytyisi kenties hankkia asialliset poposet. Ajatella että noilla kengillä voi myös juosta :O.

Anonyymi kirjoitti...

Ihana ihana rinsessa! <3

Eeva

Kiki kirjoitti...

Oih, itse suloisuus!

Viona kirjoitti...

Näin samanikäisen konttaavan lapsen äidille hassu näky tuollainen juokseva lapsi. Teillä oli kuhmuja ja mustelmia ja nyt juostaan, meillä ei ole ollut ainuttakaan kuhmua tai mustelmaa ja vielä kontataan. Teillä on selkeästi astetta huimapäisempi lapsi. :)

liiska kirjoitti...

nasu on kyllä niin mun suosikki-nasu, voi että <3 todella kaunis neule! täällä lukijan himbessä on niin kova meininki ettei meinaan ehtiä kommentoida, lukemaan kyllä mut sit kaikki jutut jää aina kehumatta.

Heli kirjoitti...

Ti: Aaawww! :)

Kati: Juu, eikös olekin? Meitäkin miehen kanssa nauratti ja siksi oli otsikoitava tuo look "prinsessaksi".

L-E: Noi kengät oli kyllä hyvä löytö ja ovat ilmeisesti juurikin oikean kokoiset. Jes, meitsi onnistu! :) En olis itsekään uskonut et noilla voi juosta, kärjissä kun on sitä kasvuvaraa, mut niin vaan toi natiainen huiteli menemään. Eli uskottavahan se oli.

Eeva: Voi kiitos!

Kiki: Tässähän ihan punastutaan Nasun kanssa, kiitos!

Vadelmia: Hahah, niin se tosiaan menee et lapset kehittyy niin kauhean omaan tahtiinsa. Täsäs sen tosiana huomaa. Teidän nassikka taas puhua pälpättää ihan oikeita sanoja ja vielä eri kielillä, meidän sellaista omaa kieltään :) oon kyllä kade, että olette selvinneet kuhmuitta ja mustelmitta - meillä ne ovat täyttä arkea.

liiska: Aaawww - sä taas oot Nasun ehdoton suosikki-liiska :) Tiedän tuon rumban, ei itselläkään olis mitään saumaa kirjotella muuta ku tyypin päikkäreiden aikaan tai sit ihan illalla. Kuten varmaan kirjoitusten ajankohdista voi päätelläkin. Ihan mahtavaa, et ehdit edes lukemaan!

Viona kirjoitti...

Kerroin aamulla miehellekin, miten teillä jo juostaan rataa ympäri. :) Mies innostui treenaamaan tyttöä kävelemään, ja näköjään tyttö luottaa isäänsä sen verran paremmin, ettei ihan koko ajan vedä polvia löysäksi (ehkä jopa vain 50% ajasta). Mies sai vielä jotenkin jujutettua niin, että pitikin vain yhdestä kädestä kiinni -> kimeä hätääntynyt kiljuna ja vapaa käsi huitoi kohti isänsä lahjetta ja kaapin ovea ja mitä tahansa, mistä saisi tukea kaameaan vaaratilanteeseen...

Heli kirjoitti...

Vadelmia: Se on kato se iskän ja tyttären suhde, kaikki kelpaa paremmin isiltä :) Se käy sit kuule äkkiä ku aika on kypsä, viuh! ja tyttö kipittää ympäriinsä. Varo vaan...