maanantai 27. kesäkuuta 2011

Muista aina, liikenteessä, monta tuskanhetkeä ompi eessä

Ai että, miehen megaloman kunniaksi säidenkin haltija hymyilee ja arska paistaa. Siinä vimmastuneena Nasu puettiin heti aamusta hellevetimiin, hävettää jo todetakin että pinkkiin.

Hö, älä nyt kuvaa mua ku olkaimet on huonosti ja meitsin cleavagea vilkkuu hieman liikaa.
Kuvaa ennemmin tätä mun ärhäkän reteetä mopoa.


Pinkit leggarit - Lahja Ruotsin sukulaisilta
Tapiirimekko - Lindex
Froteinen kääntöhattu - Löytö Huutiksesta
Mallin varvasasento - Tavaramerkki

Tänään ollaan hoidettu kaiken maailman asioita ja reissattu autolla. Siis sillä megakätevällä kaksiovisella perheautollamme, joka soveltuu erityisen hyvin lapsen turvakaukalon kanssa yhteen. Ei vaadita kuin olympiatason urheilijan sivuheilautus, mieletön lihasjännitys ja avot! kakara on sisällä autossa. Ulos saaminen onkin sitten aivan omanlaisensa urheilusuoritus.

No, siinä autoillessamme pistin merkille seikan, jota olemme miehen kanssa tuska kasvaen kuulostelleet jo jonkin aikaa. Uskottava se nyt on, Nasu ei nykyään viihdy autossa pitkiä aikoja. Syy: aika käy pitkäksi. Ihan selvästi. Väitin miehelle ettei napero näe kaukalostaan ulos ja ihmekös tuo jos kaiket matkat joutuu taivaita tuijottamaan, mutta mies vakuutti että napero kyllä näkee sivuikkunoistakin ulos. 

Mistä se sen niin varmasti tiesi jäi minulle arvoitukseksi. Ehkä mies on kokeeksi istunut kaukalossa. Mikä tosin ei tuota luotettavia tuloksia, sillä miehenköriläs on aika lailla suurempi kuin ipana. 

Mitäköhän tälle asialle voisi tehdä? Jos lyöt kakaran käteen purkkapussin, hiljenee takapenkin valitus ehkä viideksi minuutiksi. Äidin aurinkolaseilla aikaa voittaa jo vartin, mutta sen häviää sitten irtonaisissa sangoissa ja kuolaisissa laseissa. Tähänastinen suurin hittihärpäke, rytmikkäästi ropiseva pastilliaskikin, voittaa enää vain parisenkymmentä minuuttia. Nyt siis kaivattaisiin jotain jämerämpää, suorastaann maatajärisyttävää. Naperon tajunnan räjäyttävää. 

Löytyykö rakkailta lukijoiltamme vinkkivitosia jaettavaksi? Täällä nimittäin yksi mökkireissusta haaveileva amatööriäiti odottaa kuola suupielistä tippuen ininävapaita automatkoja. 

6 kommenttia:

Ti kirjoitti...

Ei tule mieleen muuta kuin perinteinen "umpeensyöttäminen" ennen lähtöä ja päiväuniajan sovittaminen matka-ajankohtaan. Tylsää. Tiedän. Vinkit aika vähissä.

HannaL kirjoitti...

Vinkit vähissä täälläkin, ja toiveikkaana itsekin kuulisin mielelläni hyviä neuvoja. Meidän neiti on huutanut autossa kohta kolme kuukautta, eikä loppua näy. Ei auta eväät, lelut, kirjat, edes äidin känny :( Reippaat parin tunnin reissut ollaan yritetty ajoittaa tytön päikkyaikaan, jolloin säkällä puolet matkasta on unta ja puolet huutoa.

Sorry, ei ollu musta avuksi, mutta voin sympata senkin edestä! Tsemppiä!

L-E kirjoitti...

Kaukalo? Siis kaukalo? Matkustaako tuo ipana samassa kaukalossa kuin ihan minipienenäkin? Jos vastaus on kyllä niin veikkaan että kitinä hiljenee sellaisella ihmevempeleellä kuin turvaistuin. Tai ainakin meidän ipana rauhoittui kun sai muuttaa kaukalosta pois :D.

Heli kirjoitti...

Ti: Hei, täysin hyvä vinkki tuokin. Perusasiat kunniaan ettei pääse unohtumaan. Kiitos!

HannaL: Lohdullista ettei sielläkään viihdytä. Nyt voidaan ehkä itseämme tyynnytelle todeta, et se varmaan liittyy vaan tähän ikään... ;)

L-E: Ööööö...joo. Huoh. Juurikin se, koska jonkun porukat on niin laiskoja, ettei ole saaneet vieläkään aikaiseksi hommata sitä kunnon istuinta. *punastelee*

Salla H kirjoitti...

Mää kirjotin tähän eilen pitkän kommentin, mutta se ei vissiin sit ikinä lähtenyt.

Mutta oon L-E:n kanssa täysin samaa mieltä, että toisin kun Nasun isä väittää, niin nasu ei sieltä kaukalosta nää mitään ja se ottaa päähän.

Meillä esikoinen on aina takastanut autossa nukkumista ja se siirrettiin 11kk vanhana pois kaukalosta. Silloin ihmettelin miksi vasta silloin. Viimeisetkit narinat loppui.

Meidän vauvahan on ollut ihan kamala autohuutaja (esim. yks tuskanen matka Bergamosta Italian rannikolle, kun se huusi ekat 250km täyttä huutoo,ikää silloin 4kk), mutta autossa sitä on aina ottanut päähn, melkoinen järkytys esikoisen jälkeen... No vauva siirrettiin turvaistuimeen n. 9kk iässä ja kyllä väheni silloin jo huuto tuntuvsti. Sitten kävin lasten kanssa siskon luona norjassa ja vauva joutui lainakaukaloon ja huusi jälleen lähes kaikki automatkat. Eli suosittelen kyllä sen istuimen hommaammista, vaikka sen valinta onkin todella ärsyttävä homma (tosin teidän auton fyysiset ominaisuudet varmaan pudottaa osan istuimista heti pois, mikä helpottaa valintaa).

Meillä nykyisin äidin lompakko pelastaa yleensä tilanteen. Nappi kiinni ja se jaksaa räplätä sitä nappia ja sen jälkeen kaivella kortit pois, tähän menee n. 15 min ja sitten sama alusta. Eilen tosin annoin sille myös primassa sen lompakon ja sitten mua jo kuuluteltiinkin infotiskiltä.. Onneks se oli tippunut kädestä jo ennen sitä "revin kaikki kortit täältä pois"-vaihetta.

Ja vielä lopuks ihanaa megalomaa!

Heli kirjoitti...

Salla H: Mitä??? Ei ole näkynyt sun pitkää kommenttiasi, onneksi jaksoit kirjoittaa uuden - KIITOS!

Nasukin on aina ennen rakastanut autoilua, mut nyt sit viime aikoina siihen on tullut jokin stoppi, mäkin epäilen sitä ettei se nää siellä mitään ja tylsistyy. Mies on väärässä, me loikeassa :)

Onpas noi teidänkin kokemukset oikeastaan aikas mukavan yhteneviä sen kanssa, että pois kaukalosta ja johan helpottaa! Kuten muutkin neuvoivat. Eli nyt täytyis varmaan vaan raahautua Riistotalo Johannaan (miehen nimitys Vauvatalo Johannasta) ja tsekata tarjonta.

Osaisitkos suositella jotain istuinmerkkiä? Ja muutkin lukijamme hei, millainen istuin olisi hyvä? HJÄLP!