sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Automarketit, te voititte

Mietin tässä päivänä eräänä tätä meidän automarketti-ryhtiliikettämme. Mehän aloitimme tämän kerran viikossa isosti ruokaostoksilla käymisen helmikuussa siksi, koska päivittäin kaupassa käyminen alkoi vaan yksinkertaisesti tuntua ihan liian suurelta vaivalta. 

Syytän asiasta naperoa. Ennen vauvan saamista jaksoimme iloisesti käydä kaupassa päivittäin, parhaimpina jopa useamman kerran. Koskaan ei jaksanut miettiä ennakkoon mitä sitä söisi, joten ruokahyllyillä tuli notkuttua ihan liian suuri siivu elämästä kännykkään puhuen ja toiselta inttäen "mitä tänään syötäis -makaronilaatikkoa? Lihapullia? Pastaa? Mä en keksi yh-tään mi-tään!".

Joku lukijoistamme kysyikin asiasta hetki sitten. Ovatko ruokalaskumme tippuneet? Säästämmekö me tällä keskitetyllä kauppailulla? No kuulkaa, rehellisesti sanottuna enpä tiedä. Säästämme kyllä hermojamme, se on tässä neljän kuukauden kokeilun aikana tullut selväksi, mutta rahasäästöstä en ole kovin vakuuttunut. 

Mutta toisin kuten ennakkoluuloisena kuvittelin, kerralla useamman päivän ateriat suunnitellessaan todella säästää hermojaan, kun ei ihan joka päivä tarvitse arpoa mitä sitä tänään söisi. Lisäbonusta tuo vielä se, että nykyään meillä on jääkaapissa oikeasti sen verran ruokaa, että se näyttääkin jääkaapilta. Ja vähemmän pörröisiä ruokia, ilmeisesti johtuuu siitä että ruokia tulee suunniteltua enemmän ja siten ruokaa ei unohdu kaappiin kuten ennen.

Summa summarum: Pitkin hampain totean, että tällainen isosti kerran viikossa ruokakauppailu kannattaa. Kyllä siitä jää plussan puolelle, vaikkakin vihaamme miehen kanssa edelleen näitä kolossaalisia ruokamarketteja. Tarjonta niissä on kuitenkin parempaa ja ovat penteleet halvempiakin kun nämä Tammelan lähikaupat. Pitkin hampain ja surullisena myönnän tämän.

Tänään on jälleen SE päivä, kauppamarkettipäivä. Sunnuntai on yllättävän hyvä kauppapäivä. Sen minkä lihahyllyn tarjonnassa ehkä häviää, voittaa rauhallisine käytävineen ja pienine kassajonoineen. Sillä yksi mitä todella, todella inhoan ovat ne megalomaaniset jonot, joissa esimerkiksi perjantaisin joutuu seisomaan. Niissä jonoissa Nasu on oppinut mm. syömään suklaata ja nakkeja natustamalla puuhaleluna toimineen pakkauksen salaa vanhemmiltaan rikki.

Rento sunnuntai vaatii rennon asun ja meillä oli tänään haaremihousumainen olo. Onneksi nämä Mc Hammerit mahtuvat naperolle vielä, joskin pientä lahkeiden kutistumista on havaitavissa näissäkin. 

En mä oikeasti tarvisi tätä tukeakaan enää, osaan nääs seisoa jo tuetta. Uskotteko?

Pingviini body - Lindex
Haaremihousut - Bogi 
Mallin yleisfiilis - iloisen riehakas kuten aina

Mutta nyt täytyy lähteä kiitämään sinne pahuksen markettiin ja jättää teidät Nasu-videon pariin, me kun olemme innostuneet näistä videoista nyt oikein toden teolla. Laiska sunnuntai tuntuu soveliaalta lopettaa sormiruokailuvideoon, meillä on nimittäin siirrytty hieman suurempiin objekteihin tässä "minä itse"- ruokailussa. Hiiteen pieniksi kuutioidut pinsetointipalaset, täältä tulee jättihaukkailija- Nasu!

4 kommenttia:

Vauhtivekaroiden äiti kirjoitti...

Meilläkin pyritään käymään kerran viikossa marketissa hoitamassa viikon ruokaostokset. Hermoja tässä todellakin säästyy, ja kyllä varmaan vähän rahaankin :)

Löysin juuri tänään mukavaan blogiisi ja liityin heti lukijaksi. Kirjoitat tosi kivasti ja Nasu on suloinen :)

Salla H kirjoitti...

Me ollaan käytännön pakosta kanssa siirrytty kerran viikossa kaupassa käyntiin. Yks iso ongelma on myös se, että asutaan sillain, että lähikauppa on Kalevan Prisma. Siellä ei sitten kovin kätevästi pysty käymään, aina menee vähintään tunti... Mää yritän, että ei tarvis tehdä kun yks ruoka päivässä ja sitten syödään seuraavana päivänä edellisen päivän iltaruokaa tms. Jotenkin kyllä ärsyttää olla "niin järkevä ja aikuinen", mutta se on vaan päivien sujumisen takia miltei pakko. No meen kohta takas töihin ja työpaikan alakerrassa on s-market, niin saatanpa sitten taas palata kerran päivässä kauppaan tielle, kun sieltä on niin kätevä nopeeta hakee jotain töitten jälkeen ;)

Noora K kirjoitti...

Me käymme kaupassa joskus parinkin viikon välein. Tosin, asumme USAssa, ja ruokakauppakulttuuri onkin vähän eri homma täällä. Käymme kyllä vähän useammin hakemassa maitoa, leipää, hedelmiä ja vihanneksia, mutta esimerkiksi lihaa ja kanaa ostetaan pakkaseen silloin kun se on alennusmyynnissä. Blogistani voi käydä katsomassa kuvia ruokakaupan saaliista.

Tykkään ihan hurjasti seurata tätä blogia Nasusta, koska oma poikani on saman ikäinen, ja näyttää jopa kävelyn oppiminenkin tapahtuu samaan tahtiin. Tuosta päärynästä kysyisin sen verran että montako hammasta Nasulla on?

Heli kirjoitti...

Vauhtivekaroiden äiti: Vitsit miten hauska tunnus sulla! :) Ja tervetuloa lukijaksi - nastaa kuulla et muutkin harrastaa tätä automarketteilua. Ja veikkaisin et sitä rahaa säästyisi, jos ei aina sortuisi kaikkiin herkkuihin ja impulssiostoksiin, hihi ;)

Salla H: Hassua ajatella, et jonkun lähikauppa on se meidän monsteri automarket! ;) Osanottoni! Ai sä palaat nyt lähiaikoina töihin, wau. Tuuhan sit kertoon millasta siellä aikuisten parissa on? Mä täällä hinaan yhden täystuholaisen perässä pitkin kotikonttoria: Nasu repii paperit ympäri huonetta, minä pinoan ja siivoan. Huoh. Töissä ei kukaan sentään ihan näin avoimesti kehtaa sotkea ;)

Noora K: Joo, USA:n ruokakaupat on kylä sellainen kokemus, että! Joka kerta siellä reissatessa se tavarapaljous ja valinnanvara jaksaa yllättää. Tosin ihania pikkuisia nurkkakauppojakin löytyy, joista muistan aina sen kuinka yhdessä myytiin siellä ruokien ohella take away-intialaista ruokaa. Keskellä Nykiä. Sitä sitten rahdattiin hotellihuoneeseemme, niiden Budweisereiden ohella ;) Täytyykin käydä tsekkaamassa blogistasi ruokasaaliita...

Nasulla on neljä hammasta, kaksi alhaalla ja kaksi ylhäällä. Ne ovat sellaiset jyrsijän hampaat: sekä alhaalla että ylhäällä hampaat on puhjenneet just siihen keskelle. Tosin ennen hanpaitakin Nasu tykkäs ikenillään jäytää päärynää. Kunhan se on vaan mahdollisimman kypsä yksilö (päärynä siis), sillonhan se lähes sulaa suuhun ja pelkillä ikenilläkin pärjää :)