tiistai 15. helmikuuta 2011

Osa II: Tervetuloa, käykää sisään!

Meitä kauemmin seuranneet lukijat ehkä muistavatkin, kun jokin aika sitten aloitin lukijatoiveiden perusteella pienen Koti-sarjan, jonka tarkoituksena on hieman esitellä näitä nurkkia joissa Nasun, miehen ja Rikin kanssa pyörimme. Ja todellakin tällaisilla pakkasilla (meidän mittari näyttää nyt puolenpäivän aikaan -23, hrrrrr) me pyörimme kotona. Ulos ei mennä, ellei ole pakko.

Viimeksi siis jäitte sinne rappukäytävään. Eli tulkaa nyt ihmeessä lämpimään sieltä! Eikä tarvitse liiemmin jalkoja pyyhkiä, minä en ole imuroinut hetkeen. Peremmälle vaan! Ja laitatteko sen ulko-oven perässänne kiinni, käytävä osaa tällaisilla pakkasilla olla aikas kylmä ja vetoinen paikka.  

No niin, tuo ulko-ovemme on  siis jykevä ja täyspuinen vanha peiliovi. Se on itse asiassa asunnon alkuperäinen ovi 1920-luvulta, joka tosin on kunnostettu ja erinäisistä maalikerroksista putsattu. Ja niin muuten on asunnon muutkin ovet, kuten tulette huomaamaan.




Eteisessä meillä on myös kaappi, joka on lähimpänä sitä walk in -vaatekomeroa, josta olen haavaillut jo kauan ennen kuin Sinkkuelämän Carrie lisäsi kateuttani mahtailemalla omalla kaapistollaan. Minun kaappini vain on niin kapea ja syvä, että sinne on mentävä kuin Narniaan. Lisäksi kaappiin hukkuu tavaraa kuin ihmemaahan konsanaan ja tälläkin hetkellä siellä on Nasun turvakaukalon, Rock Bandin rumpujen (miksi ihmeessä niistä ei ole voitu tehdä kokoontaittuvia?) ja lisätalvivaatteiden kaaos. Jonakin päivänä, haaveilen, se olisi täynnä vain minun vaatteitani. Nyt ei ole. Hei sinä siellä, en suosittele avaamaan kaappia. Jäät kuule vyörymän alle tai unohdut Narniaan.


Hyvin pongattu, eteisessä tosiaan sijaitsee myös vaatekaappimme, mikä on vallan loistava järjestely! Eipähän mene peremmällä asuintiloissa kuutiotilaa noille järkäleille. En muista olenko kertonut, että harrastamme vaatteita miehen kanssa kumpikin? No joka tapauksessa näin on, ja se luo haasteita kamojen mahtumiselle. Edes noihin jätteihin. 

Kaapit seisovat eteisessä kuin Entit konsanaan ja niiden säilytystila on tietenkin vakio. Niinpä miehen kanssa myymme säännöllisesti vaatteitamme pari kertaa vuodessa kirppareilla ja Huutiksessa. Minulla on  lähes kestona mm. liikaa kenkiä ja miehellä ruutupaitoja (siis jos omistaa jo lähes kolmekymmentä ruutupaitaa, niin tarviiko sitä oikeasti vielä yhden uuden sinisävyisen?). Mutta noilla järkäleillä ollaan tosiaan pärjätty tähän asti. Mitä? Ei, en suosittele avaamaan noitakaan ovia.  


Seisotte nyt siis hallissa, johon johtaa kätevät pariovet. Nämä ovet ovat meillä normaalisti kiinni, sillä ne pitävät kylmän ja mahdolliset käytävä-äänet poissa. Ei sillä, että meidän käytävästä liiemmin ääniä kuuluisi, mutta kuitenkin. Ehkäpä ne pitävät enemmänkin meidän äänet poissa käytävästä, hehe.

Sisustus eteisessä on puna-musta-valkoista, kuten huomaattekin. Tämä väriyhdistelmä on meidän kotona ollut jo kymmenkunta vuotta ja lievästi sanottuna hieman harmitti, kun yhdistelmä tuli joitain vuosia sitten muotiin. Toisaalta, meidän kotiamme ei ole trendien mukaan sisustettu eli sikäli ihan sama, mikä kulloinkin on muodin aallonharjalla ja mikä ei. Mutta sen se ei-muodissa-oleminen aikoinaan teki, että erinäisten punaisten huonekalujen ja esineiden löytäminen oli todella haastavaa. Niinpä niitä on kertynyt meille lähinnä kirppiksiltä ja ulkomaanmatkoiltamme.  


Kuten esimerkiksi tämä Eero Aarnion muistaakseni 1970-luvulla suunnittelema tuoli. Kokeilepa istua! On mukava röhnöttää, eikös? Meillä on näitä muovituoleja yhteensä viisi ja pelastin ne aikoinaan Tampereen yliopiston remonttimyynnistä. Hinta oli tuolloin huimat 5 markkaa kappale ja muistan, kuinka kinkkistä oli raahata noita yksi kerrallaan kotiin. Autoa kun ei meillä opiskeluaikoina ollut. Aikomuksena on ollut kunnostaa nuo tuolit, eli puhdistaa muovipinta ja istuinpehmusteet, mutta vielä en ole saanut aikaiseksi. Onhan tässä jo kohta viisitoista vuotta yritettykin, hehe.


No niin, peruutetaanpa takaisin ulko-ovelle jotta näette kunnolla nuo halliin johtavat väliovet. Punaisen rulokaapin vieressä majaansa pitävä Componibili on kyllä verraton tilaihme, joka piilottaa sisäänsä erinäisiä kausituotteita: kesällä aurinkolaseja, nyt villasukkia. Joten ottakaa ihmeessä sieltä itsellenne villasukat jalkaan, niin jatketaan matkaa! 

Jaa että mikä tuo peilistä heijastuva otus on? No se on tietenkin joka kodin pikku-Mao. Tässä näin, tervehtikääpä suurta puhemiestä. Tyyli on vapaa.


Eiköhän mennä tästä peremmälle ja keitetä vaikkapa kahvit. Mitä? Joo, sulkekaa vaan ne pariovet, niin pysyy takasta hohkava lämpö sisällä. 

No niin, tässä tämä halli nyt tarkemmin on... (jatkuu seuraavassa numerossa).

7 kommenttia:

Kiki kirjoitti...

Oijoijoi, uppeeta!!

Satu kirjoitti...

Me pelastettiin noita samoja tuoleja aikanaan TTKK:n roskalavalta :)

Heli kirjoitti...

kiki: Voi kiitos, kauniisti sanottu!

Satu: Aahahahah :D Ei Tampereen yliopistot siis tajunneet mitä aarteita pois heittivät. Noista pyydetään jo nyt Huutiksessa useita kymppejä... Oliko teidänkin punaisia? Ja onko teillä ne vieläkin? Monta teillä on? Mahtavaa! Roskalavat rule!

Satu kirjoitti...

Punaisiahan ne ja kaksi kappaletta. Me pidettiin niitä kesäisin parvekkeella ja muoviosat kyllä haalistui lähemmäksi oranssia. Joitakin vuosia sitten kuskattiin ne mökille viettämään eläkepäiviä.

Heli kirjoitti...

Satu: Mahtavan kuuloinen elinkaari teidänkin tuoleilla. Ja uskomattoman laadukkaat kyllä ovat, mietittiin tuossa just miehen kanssa että kuinka moni peppu niitä oikein onkaan kuluttanut...Tuskanhiessä tentteihin päntännyt :)

Nimetön kirjoitti...

mistä oot ostanut rulokaapin ja kenen valmistama se on

Heli kirjoitti...

Anonyymi: Rulokaappi on oikeasti retro, ostettu Käytettyjen huonekalujen liikkeestä täältä Tampereelta. Valmistajaa en muuten nyt tiedäkään, täytyisikin tsekata.