keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Amatööriäiti onnistuu päiväunissa

 Jipijaijee!  

Olo on nyt niin onnistunut, että olen haljeta ylpeydestä itseeni! Kerrankin tämä äiti onnistui! Jaa missäkö? No kuulkaa, siinä hankalimmassa, näin niinku vaatimattomasti todeten. Sain Naspandeeroksen nukkumaan sisällä! Mieletöntä! On se ennenkin nukkunut sisällä, mutta nyt sain sen nukkumaan normaalit päiväunimääränsä sisällä. Jahuu, tyyppi posotti kuulkaa rontti pari-kolme tuntia sisällä putkeen. Me like!

En tiedä miksi noiden päikkäreiden nukkumisesta sisällä on tullut mulle sellainen ylittämätön suo, että olen aina alkumetreillä luovuttanut. Viime viikolla, kun kattolumenpudottelijat hääräsivät talomme kattojen kimpussa koko päivän, oli olosuhteiden pakosta pakko nukuttaa Nasua sisällä. Pikku kaveri nukkui tunnin, heräsi ja oli megakärttyinen. Yritin kaikin konstein saada sitä nukahtamaan uudelleen, mikä johti tunnin itkutuherteluun, niin naperon kuin äidinkin puolelta.

Ehkä olen alitajuntaisesti vain päättänyt, ettei vesseli nuku päikkäreitä hyvin sisällä ja piste. Ulkona se nukkuu loistavasti, joten miksi ihmeessä se ei nukkuisi myös sisällä? Nukkuuhan kaveri iltaisinkin vallan mainiosti, kun se kehtoonsa nukutetaan. Enkä ole sisäpäikkäreitä edes kokeillut, riittävän usein ainakaan. Viime viikkoinen kokeilu olikin kuukausiin ainoa ja sen epäonnistuttua vannoin, että myös viimeinen. 

Kunnes sitten tänään tuo riivatun pakkanen pakotti lyhentämään Nasun ulkona nukkumista. Kyllä, vein sen siis edelleen villoihin ja karvoihin käärittynä ulos, mutta kävin hakemaan sisälle noin tunnin jälkeen. Älkää toki  suotta kauhistelko, toimieni takana on ammattilaisen hyväksyntä: neuvolan tätimme kun lupasi minulle, että ulkona voin vielä -20 asteessa nukuttaa kunhan tietyt  yhdessä sovitut ehdot täyttyvät (nukkupaikka, sijainti, vaatteet, tuuli yms.). 

Hain siis Nasukan sisälle, rauhallisesti hytkytellen poistin villahuovat, myssyt ja peitteet ja tuudittelin riisumiseen havahtuneen vauvelin takaisin uneen. Ja sinne se jäi koisimaan, eteiseen. En voi vieläkään uskoa, että se todella posotti monta tuntia menemään sisätiloissa, vaikka kävinkin erikseen katsomassa miltä näyttää. Ja syvästi nukkuvaltahan tuo näytti, ylläri pylläri.

Tänään valittiin päälle pitkästä aikaa kunnon retroa, nimittäin froteeta. Mä oon ihan sairaan ihastunut froteevaatteisiin ja olen lievästi sanottuna näreissäni, ku niitä ei tehdä aikuisille. Vai tietääkö joku mistä sais aikuisten koossa rehellisiä froteekuteita? Muuta kuin kirppiksiltä ja UFF:sta, sillä noista tiedän jo etsiä. Joka tapuksessa nassikoille on onneksi saatavilla froteeta, joten ei muuta kuin sitä niskaan.

Näissä asukuvissa Nasu pötkötteleekin vaihtelun vuoksi meidän sängyllämme. Jossa on karvoista päätellen pötkötellyt myös yksi sinne jo porttikiellon saanut karvainen kaveri.

Joku voi epäillä, että lelu on värinsä takia stailattu kuviin.
Näin ei ole, vaan kyseinen Huutksen retrolöytö on Nasun ehdoton ykköslelu tällä hetkellä.
 

Jumankekka voin kertoa, että noita valkoisia karvoja on tuska saada irti tuosta päiväpeitosta.
Ei lupaa hyvää kasvatuksellisesti, jos edes kissa ei tottele meitä...


Raidallinen froteebody - Metsola
Ruskeat froteehaalarit ehdasti levenevillä lahkeilla - Tutan retroa, itse värjätyt
Oranssi myssy - Ananas & Kookos, Matildalta + äidiltä lahjaksi saatu ihanuus

Tässä hullussa itseluottamuksen puuskassa olisi taas kiusaus aloittaa jotakin käsityö-rojektia. Hmmm... jospa nyt olen sellaisessa flowssa, että kaikki onnistuu? Tohtisiko sitä keikuttaa venettä?

Ei kommentteja: