sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Pikku kulinaristi

Nasun kiinteiden syömistä on nyt takana vajaa viikko ja päätin sen kunniaksi tehdä oman postauksensa Nasun kiinteilystä tähän saakka. Nassikan syöminen on ollut alusta saakka todella helppoa ja kivaa, täytyy tunnustaa. Ruokailuhetket ovat hauskoja yhdessä puuhaamisen tuokioita ja joka päivä tuo pikku kaveri osaa yllättää erilaisilla ilmeillään ja alati kasvavalla ruokahalullaan. Puhumattakaan siitä innokkuudesta millä nassikka maistelee kaikkea mitä äidillä on kulloinkin tarjota. Mahtava asenne!

Puhtaasta laiskuudesta rutiinien muuttamiseen lykkäsin tätä soseiden aloitusta aina Nasun 6-kk synttäreihin saakka, mutta sitten kun asiassa ryhdistäydyin, olikin edessä tosiaan mukava yllätys. Olin varautunut vaikka minkälaisiin ruokatappeluihin, houkutteluihin ja vääntöihin, mutta ehei. Nassikka ei vain syö kiinteitä, se lähes ahmii niitä. 


Nasu valmiina Bumbossaan: tänään se vihdoin alkaa! Jipii!

Alusta saakka napero on aina lusikan nähdessään ollut vaativana suu auki kuin linnunpoika konsanaan ja innostuneista äännähdyksistä sekä syömisen kiihkosta voi tyhmempikin päätellä, että tämä jos mikä on mieluisaa puuhaa. Tiedä sitten kauanko raasu oli jo ehtinyt haaveilla mössöjen syömisestä ennen kuin tyhmä äiti sai mitään aikaiseksi sillä rintamalla.


Nasu maistelee mango-satsiaan onnellisena ja sangen omatoimisena.



Nyt jälkikäteen tajuan, että nuo kurkunpalat oli todellakin liian pieniä Nasulle sormiruoaksi.
Hyvä kun itse sain niistä otteen. Siksi onkin suoranainen ihme, että myös Nasu sai niitä nyrkkiinsä.





Ilme kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. 
Mitä sä yrität syöttää mulle?!
 
Nasu on Bumbossaan aina niin suloisen hyväntuulinen, että mitkään kameraotokset eivät tee täyttä oikeutta sille riemulle. Eikä naperoa kauheasti haittaa tarjoamieni soseiden möykkykökkeröt, päivittäiset lämpötilavaihtelut tai suuret annoskoot. Kaikki otetaan suurella riemulla vastaan.

 

Ruokaa odotellessa voi hetken leikkiä leluilla. Eikä mene edes hermot.




Suusta purkautuu riemukiljahduksia eikä Bumbossakaan aina malteta pysyä aloillaan.

Olen mielestäni keksinyt lukuisten yritysten ja erehdysten kautta ihan loistavan tavan sulattaa ja lämmittää ne itsetehdyt sosepussukkani, joita Nasulle lounaaksi tarjoilen. Meillä nimittäin syödään vihanneksia ekojen päikkäreiden jälkeen ja hedelmiä tokien. Tarkka rutiini siis tässäkin puuhassa. Mutta takaisin siihen sulattamiseen. Eli, laitan tarjottavan pakasteannoksen pikkupussissaan kulhoon, johon kaadan vedenkeittimessä kiehutettua vettä. Pussukka sulaa parissa minuutissa. Sitten otan mukin, johon soosin puserran ja laitan mukin äskeiseen veden täyttämään kulhoon. Nyt tuo kiehuva vesi pitää mukista tarjottavan soseen lämpimänä. Toimivaa.

 
Niin joo, ja kannattaa sitten pitää huolta ettei napero pääse keikkaamaan tuota kulhoa päällesi.
Uskokaa mua, sekin on koettu, ei ollut kivaa.


Porkkana uppoaa sellaisella innolla, että oksat pois.


Sormiruokailukin alkoi heti sujua, kun lukijamme Salla H vinkkasi amatööriäidille,
että ehkäpä sormiruokien kokoa voisi kasvattaa.

Välillä me natustellaan yhdessä maissinaksuja. Minä puputan ja maiskuttelen mautonta herkkua, Nasu tarkkailee innoissaan puuhiani ja matkii sitten parhaansa mukaan. Hellyyttävää miten terhakkaasti pieni iensuu puree naksua kuin suussa olisi suurikin legorivistö.

Anna tänne! Ai että kun on kiva pureskella!

Naksun lussuttelu on ehkä maailman kivointa. 
 

Mmmmm, saisinko lisää.
Minusta on kuoriutumassa varsinainen kulinaristi.

Kohta ruokavalioon lisätään puuroja, sitten proteiinia. En malta odottaa, kun Nasu sitten joskus vuoden iässä alkaa syödä meidän kanssa samaa ruokaa. Toivottavasti nassikalle maistuu niin intialainen, aasialainen, italialainen kuin suomalainenkin keittiö. Meillä mies pääasiassa (eksperimentaalisesti) kokkaa ja kumpikin  meistä nauttii mausteisista ruoista. Onneksi Nasu on näihin aromeihin päässyt tutustumaan jo mahassa ollessaan, joten toivotaan että ne tuntuisivat edes jotenkin etäisesti tutuilta. Toisaalta asia ei nyt mua juurikaan huoleta, sen verran mahtavalla asenteella toi napero kohti uusia asioita porhaltaa.

Joko se loppu?

Ei kommentteja: