lauantai 19. helmikuuta 2011

Kyllä aina kysyä saa, prkl!

Hei ystävät, tänään on SE päivä! Lokottelimme ensin laiskaa aamua sängyssä koko perhe, fiilistellen ja hölmöillen. Aamupalan ja -leikkkien jälkeen Nasu meni kiltisti eteiseen nukkumaan (tämä on edelleen oikea voitontanssin paikka!) ja me miehen kanssa aloimme hommiin. Jaa mihinkö? 

No, siirsimme miehen kanssa pinnasängyn Nasun huoneesta makuuhuoneeseemme sivuvaunuksi. Yksi yöpöytä lähti tieltä pois, mutta muuten mahtui hienosti. Sitten vain sivupehmikkeet kiinni, uudet petivaatteet paikoilleen (laitoin muuten ne ihanat keltaiseksi värjäämäni) ja päiväpeitto päälle. Peruutin kauemmaksi ja katsoin makuualkoviamme. Tämä on nyt yksi virstanpylväs sitten. Kaksi sänkyä. Meille oma ja Nasulle oma. Snif.

Siellä se kuulkaa parisängyn vieressä nyt nököttää.

 Laitakin valmiiksi laskettuna, vain nassikka uupuu.

Toisaalta, onneksi tuosta on helppo kuopaista Nasu takaisin meidän väliin, jos ikävä yllättää.

Keitin Nasulle ensi viikon pöperöitä ja tällä kertaa teinkin vakkari-bataatin lisäksi kukkakaalimössöä. En ole ennen tehnyt ja amatööriäiti kun olen, piti etsiä netistä apua: mitkä osat kukkakaalista voi syödä? Entä kauanko se kiehuu? Yllätyksekseni löysin keskustelupalstalta ketjun, jossa joku äiti oli kysynyt juurikin ihan samoja juttuja. Ketjun löytyminen ei ollut yllätys vaan se, että tietenkin jonkun idiootin valopään oli pitänyt kettuilla kysyjälle oikein olan takaa. Mitä helvettiä? Eikö nyt kysyä saa? 

Minä ainakin voin ihan avoimesti ja rinta rottingilla todeta, etten todellakaan ollut varma miten toi kakkakuuli kukkakaali valmistetaan. Mitäs häpeämistä siinä on? Enhän häpeä sitäkään, että pari kertaa ovat mokomat jo kiehuneet pohjaankin. Kyllä jotkut urpot vaan saa pienestä hupinsa ja ylemmyydentuntonsa, kun nuuskivat keskustelupalstoja vaanien tilaisuutta dissata muita. Surullista. 

Ja muuten hei, mössöistä tuli oikein hienoja eikä palaneet edes pohjaan! Pikku pussukat on nykyään kääröjä:


Mmmm....Oransseja ja valkoisia pötköjä matkalla pakkaseen.
Maistuis varmaan sullekin, hehe?

No mutta, se päivän asuhan meinaa taas unohtua kokonaan. Eli, löffäiltiin aamupäivä pelkässä pyjamassa, mutta nyt tehdään lähtöä mummolaan ja sinne valittiin päälle reipasta farkkua.


Trailer park body - Me&I
Farkkuhaalarit - Baby GAP
Vaaleat villaiset sukat - Ruskovilla

Illalla sitten Naspandeeros nukutetaan omaan sänkyynsä pahvisen kehtonsa sijaan - hui! Pitäkää peukkuja, jännittää...

4 kommenttia:

Kiki kirjoitti...

Voi Nasu Nasselia:) Mikä ihana söpöläinen!!

Juuh, hyvin se menee! Meillä vaan on niin pehmiä äiti, että se tahtoo sen nasselin viereen. Heti kun se vaan vähän inahtaa:D Että on nukuttu omassa huoneessa ja on nukuttu perhepedissä tässä viime aikoina. Mutta meillä on nyt jotain heinoista eroahdistusta havaittavissa ja se vähän hankaloittaa (seliseli).

Kiki kirjoitti...

heinoista:D siis hienoista

Anonyymi kirjoitti...

Hellou Nasu ja mama!

Löysin blogisi jonkin aikaa sitten ja tykästyin kovasti. Eli nyt täytyy kirjoittaa kiitos uudelle blogituttavuudelle :-) Kirjoituksesi ovat ihanan soljuvia ja hauskoja luettavia, unohtamatta tietenkään päätähden valloittavia asukuvia ja olemusta. Siis oikein hyvää viihdettä tänne mammalomalle.

Hauska kuulla että soseiden kokkaus alkaa kohta olla hallussa, se on loppupeleissä tosi helppoa ja mielikuvituksen voi antaa lentää sitten kun makuja on maisteltu jo useampia. Ainakin tietää mitä lapselle syöttää ja tuleehan se edullisemmaksi kuin kaupan purkit. Muistan kuinka mullakin oli alussa ihmetystä siitä mitä kannattaa tehdä, miten säilöä jne., vaikka olenkin kokenut ruoanlaittaja. Vaikka meillä pääosin jo syödäänkin "oikeaa" ruokaa (poitsuni on 1v.2kk), teen edelleen noita soseita pakkaseen pikaisia ruokailuita varten ja aina välillä syödään kyllä myös kaupan purkkitavaraa.

Vinkkinä soseiden maustamiseen sen verran, että kannattaa kohta alkaa lisäämään keitinveteen esim. valkosipulia (kokonaisena kyntenä) ja yrttejä, niin lapsi tottuu alusta asti myös mausteisiin. Meillä on lähes alusta alkaen käytetty soseissa paljon yrttejä, inkivääriä ym. ja poitsu syö nyt hyvällä halulla erikoisempiakin ruokia (inkkiä, thaikkua, kiinalaista ym). Valkkarin kynnen voi ottaa ennen soseutusta pois, jos ei halua liian vahvaa makua tai antaa mennä mukana.

Kirpakkaa talven jatkoa huisan pitkän kommentin lopuksi,

mimmu

ps. odottelen että kohta päästään tyylikkäästä eteisestä kyökin puolelle :-)

Heli kirjoitti...

Kiki: Nasu Nasseli kiittää ja kumartaa todeten, että söpöys on toinen ammattini! :)

Ja niinhän se tämäkin äiti on ollut nössö ja pehmeä; siinä se kuulapää on nyt joka aamu virnistellyt "omalla paikallaan" meidän välissä... mutta iltaisin sentään jo nukahtaa omaan sänkyynsä, pieni voitto sekin :)

mimmu: Ihanaa että olet tykännyt ja kiva kun kirjoitit! Nasta siis tavata :)

Soseleikit alkaa tosiaan sujuun jo tältä äidiltäkin, vauvelillahan ne on olleet hanskassa jo alusta saakka, hehe. Tyypillistä, amatööriäiti ja pro-vauva. Kyllä mä olen ajatellut, et purkkiruokiinkin vielä tutustutaan (kaikkiruokaisuus kunniaan!), mutta nyt ku tuo soseiden teko onkin niin helppoa (kröhöm), nopeaa ja halpaa, olen innostunut nyt sotkeen niitä.

Ja kaikki vinkit & neuvot otetaan täällä päässä suurella riemulla vastaan, joten SUURET KIITOKSET tuosta maustamisvinkistä! Me kun ite syödään aikas mausteistakin safkaa ja tietty toivotaan et jälkikasvullekin sit joskus maittaa... Eli se kynsi vaan heitetään sinne keitinveteen kuorittuna ja kokonaisena mukaan porisemaan? Entä mitä eri yrttejä olet käyttänyt, onko jotain hyviä vinkkejä mikä menee esim. bataatin, mikä porkkanan kanssa?

Ja joo, kyllä teidät pitää päästää pian viileästä etesestä lämpimään, ei näillä pakkasilla siellä ole kiva hengata ;)