keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Mummolapäivä

Viime yö meni jotenkin ihmeellisesti, levottomasti. En tiedä mitä unta Nasu näki, mutta se parahteli unissaan itkemään ja huutamaan useampaan otteeseen yön aikana. Voi pientä raasua, joko ne noin pienenä alkavat, pahat unet? :(

Aamulla oli jotenkin pöllämystynyt olo; olenko nukkunut viime yönä laisinkaan? Nukkumista ei ainakaan helpottanut miehen flunssainen yskä, jonka takia joko hänen ramppaamisensa niistämässä tai sitten kuorsaamisensa pitivät meikäläisen hereillä silloin kun nasukka tuhisi tyytyväisenä. Eli valvottivat mua vuorovedoin, penteleet. 

Itse asetetun pallohaasteen kolmas päivä valkeni mielettömän aurinkoisena, mikä jostain kumman syystä herätti halun pukeutua puhtaan musta-valkoiseen. Ota näistä mietteistä ja päähänpistoista nyt sitten selvää. Mutta musta-valkoista se sitten oli, aina kuvasarjan kehyksiä myöden.

Musta-valkoinen pallobody - Marimekko
Raidaliset byysat - Lindex 
Pallosukat - Marimekko

Tänään Nasulla on otsikon mukaisesti mummolapäivä. Havahduin noin kuukausi sitten siihen tosiasiaan, että päivät juoksevat eteenpäin hirveää vauhtia. Nasu muuttuu, kasvaa ja kehittyy niin hirveällä kasvutahdilla, että edes minä en meinaa perässä pysyä, vaikka sitä joka päivä vierestä seuraankin. Tiedän, tiedän, kaikkihan aina hokevat, että vauva-aika menee niin vauhdilla ettei sitä tajuakaan. Se on silti eri asia, kun yhtäkkiä huomaakin elävänsä tuota tutuksi tullutta sanontaa. 

Itselläni ei ole ollut tässä elämässä kuin yhdet isovanhemmat, äitini vanhemmat kuolivat jo ennen kuin olin syntynytkään. En tiedä johtuiko se sitten pikkusiskoni vaikeavammaisuudesta, serkusten suuresta määrästä vai mistä, mutta minulla ei valitettavasti ole kovin läheisiä välejä isovanhempiini ollut. Enemmän ehkä vaariini, mutta hän kuoli jo vuonna 1989. Ei meillä ainakaan sellaista suhdetta ollut, että mummo ja vaari olisivat arjessamme mukana olleet. Näimme satunnaisesti, ehkäpä pari kertaa vuodessa, ja sellaisella tapaamistiheydellä ei valitettavasti kauhean läheisiä ja kiinteitä suhteita pääse syntymään. Tiedän kokemuksesta.

Nasulla on ihanat isovanhemmat ja kaikkein ihanin isomummi. Lisäksi Nasulla on erittäin tärkeä ja rakas isotäti. Kaikki nämä ovat kultaakin arvokkaampia suhteita pikku pallopääni elämässä. Haluan osaltani auttaa siinä, että nasukka saisi sellaiset läheiset suhteet isovanhempiinsa, joista itse jäin paitsi. Niinhän se on, että lapselleen haluaa kaiken paremmin mitä itsellä on ollut.

Eli, havahduin siis jokin aika sitten siihen, että arkemme juoksee jo melkein minultakin karkuun, on tartuttava hetkeen ja toimittava. Jos en tee asialle mitään, lentävät viikot välillä silmien editse niin, että voi mennä parikin viikkoa etteivät mummi ja ukki näe Nasua. Näin ei saa käydä! Juttelin asiasta parhaan ystäväni (ihanan kummipoikani Kaapon äidin) kanssa ja sain idean, oikean käytännön tason idean. 

Tämän jälkeen juttelin asiasta mummin & ukin kanssa ja sovimme ideani toteuttamisesta. Eli  mummolapäivästä. Joka viikko Nasu menee mummulaan hoitoon mummin ja ukin silmäteräksi, sitä varten  varataan viikosta joku päivä. Päivä voi vaihdella, sen yli voidaan välillä hypätä jos aikataulut eivät jostain syystä sillä viikolla sovikaan, mutta noin niinkun lähtökohtaisesti päivä on siellä. Osana arkeamme.

Mummolapäivä tarjoaa myös minulle pienen välin, sellaisen, johon voin sopia vaikkapa kampaajan, taloyhtiön hallituksen kokouksen tai kuntosalitreenin. Vaikka arki naperon kanssa ei mielestäni mitenkään rankkaa ole, siis sillä tavalla että tarvitsisin itse hetken hengähdystaukoa, on tämä oma vapaa viikottain silti hyvin tervetullut. Nämä meidän mummolapäivämme ovat nyt pyörineet rontin kuukauden ja hyvältä tuntuu. Nassikka rakastaa mummolassa oloa (viimeksikin tuli itku kun piti lähteä), mummi ja ukki omaa naperoaikaaansa ja minä kotiäidin vapaatuntejani.

Olen ollut ideastani ylpeä, vaikka jotkut nyt ehkä kohauttelevatkin olkiaan miettien mitä ihmeellistä tuossa nyt on, näinhän meillä on toimittu aina. Mutta minullepa siinä on. Minulla ei ole rutiineja, ei tapoja tai käytäntöjä siitä että lapsi olisi mummulassa hoidossa. Kuten jo kerroin, me emme siskojeni kanssa olleet. 

Niinpä se, että keksin koko mummulapäivää ehdottaa, on minulle suuri juttu. Tällä idealla voin konkreettisesti mahdollistaa Nasun, mummin ja ukin omaa aikaa, täysin omien juttujen puuhaamista. Eli Nasun arjessa on mukana nyt pysyvästi myös pala mummula-arkea. Mummulahan on lapselle parhaimmillaan yksi tärkeimmistä paikoista, toinen koti, eikä isovanhempia voi kukaan korvata. He ovat uniikkeja, ainutlaatuisia, äärimmäisen rakkaita. Juuri Nasun ikiomia.

2 kommenttia:

Karmiini kirjoitti...

Aargh miten ihana asu! Ja hieno kuvaruudukko!

Heli kirjoitti...

Karmiini: Voi kiitoksia, pakko tunnustaa että tuo asu keräsi aika lailla kehuja ja pomppasi heti omaksi suosikiksikin. Mustavalko jyrää! :)