lauantai 26. maaliskuuta 2011

Kolmekymppinen mummo

On päiviä, kun suunniteltu päivän asu ei vaan natsaa. Mulla on mielestäni aikas hyvä mielikuvitus ja kyky visualisoida asioita mielessäni (se selittää osan hyvästä muististanikin, joka on selkeästi näköaistiin pohjaava), mutta välillä jokin ei vaan toimi. Vaikka ennalta mielessään näki sen toimivan. 

Hyvä esimerkki on tämän päivän ensimmäinen asu. Halusin laittaa Nasulle päälle Katvigin ruutuhaalarin, jossa on kivat shortsilahkeet ja lyhyet hihat. Eli shortsiasuhan se siis kait oikeasti on. Asu on mielettömän pehmoinen ja ajattelin, että siinä naperon olisi kiva myyryillä. Mutta ei, ei nuo sukkikset ja body nyt vaan joteskin sovi tuon kanssa. Tunkkaiseksi menee. Ihan pakko oli vaihtaa toiseen, sanokaa pinnalliseksi vaan.

Itse haalari on söpö, mutta ei se toimi noilla sukkiksillä. Ehkä haalari on söpöin ihan 
vaan paljaan vauvanihon kanssa shortsiasuna, kuten se on tarkoitettukin.

 
 Mitäs sä kyttäät siellä?

Mitä, hä? Meitsi lukee täällä, et sä näe?

Eniten silmää miellytti tuo valko-ruskea body ja ruskeat sukkikset, joten valko-ruskea päivä tästä nyt sitten tuli. Apuun löytyi Meandin luottohaalari, Pilvi-kuosia kuinkas muutenkaan. Jotenkin tuntuu, että olen viime aikoina todella pahasti fiksautunut tuohon kuosiin, pitänee aktiivisesti nyt pyristellä irti siitä. Mutta vasta huomenna, tänään siitä nautitaan täysin palkein.


Mikäs se siellä? Meitsi kurkottaa taivaisiin. 
Ihana Pilvityttö aurinkoisella taivaalla.


Ruskea-valkoinen body - Pippi
Pilvihaalarit - Me&I
Ihanan pirteä aurinkotaivas - mummin retrohuopa, Nasun lemppari loikoilualusta

Eilen postiluukusta tulla tupsahti jälleen niin suloisia ja mahtavia Huutislöytöjä, että ihan pakko jakaa niitä kanssanne. Viime huudoissani olen mielestäni kyllä todella onnistunut, sillä monet niistä ovat sellaisia, joita olen etsinyt ja metsästänyt jo pitkään. Ai että sitä onnentunetta, kun sen viimein löytää ja huudollaan itselleen saa! Ja koska näitä uusia löytöjä on nyt puskenut tuolta luukusta aiottua enemmän, päätin laittaa myyntiin myös aiottua enemmän noita pieneksi jääneitä vaatteita. 

Plastisockin tajuttoman ihanat vakosamettiset haalarit ja niihin kuuluva takki.  Nuo housut löysin jo ehkä kuukausi sitten, mutta tuota takkia on sitten saanutkin etsiä  ja metsästää. Onneksi nyt natsasi, eikä hintakaan ollut paha!

Tutan Kyyhky-body. Tämä meillä oli pikkukoossa ystävältä lainassa ja ihastuin tähän kuosiin palavasti. Harvoin näitä on kuitenkaan Huutiksessa, ainakaan minä en ole törmännyt. Nyt oli, parilla eurolla! Näytin bodylle nypynpoistajaa ja nyt se on mielestäni oikein hyväkuntoinen ja edustava.  
Sekä Dunsin ihana aurinkobody, joka oli puhdas löytö ja ex tempore -ostos. Mutta hyvä sellainen! On meinaan paksua ja laadukasta puuvillaa tuo! Niin, ja oikeastaan uusi :)

Metsolan shortsihaalari ja Plastisockin unipussi. Tuota haalaria emmin jonkin aikaa, kun myynnissä oli sekä kokoa 80 että 74. Onneksi sitten päädyin tuohon kokoon 80, sen verran metsolamaisen nafti tuntuisi olevan. Ja hei, se 74-koon on vielä myynnissä siellä. Unipussi sanoo olevansa kokoa 60, mutta hienosti menee vielä Nasulle.  

 

Ai että, Meandin Cecilia Blankensin mopsi-sarjaa! Tuon neuletakin, myssyn ja huivin pongasin jo pari kuukautta sitten ja siitä saakka olen etsiskellyt asuun kuuluvia housuja. Nyt natsas ja vielä kaksin kappalein!

Vitsit kun tulin näistä onnelliseksi! Pienet on kotiäidin onnenhetket, saatatte ajatella. No niin ne onkin :) Lisäonnea viime päiviin on tuonut ystäväpiirin iloiset uutiset, joita on nyt kuultu kaksin kappalein. Itselleni nuo uutisten julkistamishetket ovat tuoneet kyyneleet silmiin, näinköhän olen jo 33-vuotiaana mummoutumassa. 

Tiedättehän mitä tarkoitan, mummot kun itkevät pyrskäyttelevät mille vain, ainakin minun mielikuvissani. Niin nykyään sitten minäkin: itken ilosta, onnesta, yllätyksestä, surusta, liikutuksesta, naurusta... siis tiivistettynä itken usein. Ja mikä hassuinta, lähinnä positiivisista syistä. Nuorempana en voinut ymmärtää sanontaa "itkeä ilosta" ja nykyään en voi ymmärtää kykyä nauraa itkemättä. 

Nyt tarvisin enää vain jostain sellaisen mummomaisen ja pitsireunaisen ruusunenäliinan, jolla pyyhkiä näitä vuotavia silmänurkkiani.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Moikka. Löysin blogisi vasta eilen toisen blogin kommenteista ja tajusin että kyttäilen huutiksesta samantyylisiä ja peräti samoja vaatteita :) Oma tyttönen on tosin vasta 3kk ja ollaan muuten nimikaimojakin :P
T.Heli

Heli kirjoitti...

Heli: Mahtava nimi sulla tosiaan ;) Ja hei tervetuloa lukijaksi! Onpa hauska että meillä on samanlainen vaatemakukin - toivottavasti ei nyt verissäpäin olla samoista huudoista kisattu? Hehe :D Tosin jos sun typy on 3kk, ni ehkä vaatekoko on sit ainakin just sen yhden pienempi?

Tessa kirjoitti...

Oon nyt muutaman päivän teijän blogia seuraillu ja on tosi kiva! Ihania vaatteita:)
Musta tulee uusi lukija;)

Heli kirjoitti...

Tessa: Mahtava kuulla, tervetuloa kööriin! :) Vaatehullu se aina tunnistaa kaltaisensa, hehe.