Lisää aikaa vuorokauteen, kiitos!

Ei hyvää päivää! Miellän itseni puuhakkaaksi ihmiseksi, jolla on aina useampikin projekti työn alla. Mennä viuhdon levottoman mieleni kanssa projektista toiseen, ne kuitenkin (lähes) aina myös lopettaen. Nautin siitä että elämässäni on sutinaa, puuhaa ja erilaisia projekteja. Nyt kuitenkin ONIA:n tekstiä lukiessani tajusin, että tehän olette rakkaat lukijat edelleen siellä vessassa! Kodinesittelyprojektini on siis pahasti kesken!

Syytän tätä pahuksen duunarimutsiutta. On toki ihanaa, että mies ja napero saavat hiihdellä päivät kotona lämpökalsareissaan kun meikäläinen tahkoaa perheelle pötyä rinnan alle, mutta työnteko kieltämättä syö a) aikaa b) energiaa, joka on suoraan pois näistä omista, ihanista projekteistani.

Ja vaikka kuinka työstäni pidänkin, kismittää välillä ihan kybällä se etten jaksa tai ehdi puuhata kaikea sitä mitä haluaisin. Puhumattakaan harrastuksista, mutta ei edes mennä sinne nyt.

Meillä on kyllä isin kanssa joka päivä kivaa. Ei kismitä laisinkaan.

Yöpöydällä oleva lukemattomien kirjojen kasa kasvaa, päässä porisee projektien aihioita kuin hernerokkakattilassa, mutta aikaa kaiken toteuttamiselle ei vain tunnu löytyvän. Ja sitten kun sitä aikaa on, kuten vaikkapa tänään, istua nökötän ne tunnit koneella ja kahlaan rakkaita, paitsiolle jääneitä lempiblogejani läpi. Kaikkea ei vaan ehdi.

No niin, rutkutus sikseen, mutta nyt kyllä otan työn alle tuon kämppäprojektin, eihän siinä pitänyt yli vuotta mennä. Aihe on minulle sikälikin rakas, että sisustaminen ja asioiden tuunaaminen on yksi rakkaita harratuksiani, jonka paikka olisi kyllä täällä päiväkirjassani. Vaikkapa sitten vain pikkuruisina postauksina.

Mutta valon vähyys ja kodin keskeneräiset sisustusprojektit (kuten nyt vaikkapa tuo keittiön miniremontti) ovat nyt verottaneet kuvasaldoa. Lupaan tehdä parannuksen. Eli jatkossa luvassa enemmän kotijuttujakin, haluatte tai ette, hehe. Koska minä haluan. 

Jaa kotijuttuja vai. Venaas kun mä istahdan tähän oikein kunnolla ja funtsin asiaa.

Lyhyenä listauksena totean, että yksi päänsisäisitä projekteista liittyy käsitöihin. Kuvavihjeen hommasta annoinkin jo eilen. Ja kyllä, tiedän tiedän, kukaan ei varmastikaan ole unohtanut tätä söhellystä.

Mutta kuten aiemmin totesin, tällekin asialle olen valmis antamaan (jälleen) uuden mahdollisuuden. Eikä tämän kertaiseen projektiin edes liity sitä vastaan hangoittelevaa ompelukonetta, mikä voi olla hyvä tai huono juttu. Palaan asiaan.

Muutama projekti liittyy keittiön miniremppaan, uusiin huonekaluihin ja sisustusideoihin, joita keittiössä aion toteuttaa. Ne(kin) vasta muhivat pääni sisällä ja käteni syyhyävät pääst toteutusvaiheeseen. Mikä estää? No esimerkiksi remppaäijämme kiireisyys. Täytyykin ottaa heti ensi tilassa soitto sinne päin.

Mulla ei kyllä ole mihinkään kiire. Asettelen tässä tätä taljaa paremmin paikoilleen.

Älä mutsi suunnittele niin kauheesti, taputetaan ja lauletaan mielummin.

Yksi pitkään kestänyt projekti on noiden kuvissa seikkailevien ja olohuoneessa asuvien, vanhojen ja alkuperäisten, Tulppaanien kunnostus. Pitkäakaiset unelmani kaipaavat maalia pintaansa ja uudet istumatyynyt, puuhia joihin kaipaan alan tekijöiden apua.

Tällä hetkellä toinen tuoleista on evakossa ja toista peittää Ludde lampaankarva, josta Riki on tehnyt vakituisen pesänsä. Ei ihan sitä mitä tuoleille suunnittelin, mutta elämää kaikki tyynni.

Ai Riki kun sä oot ihanan pehmoinen. 

Mä tuun sinne sun viereesi.

No, mihin se elukka nyt taas hävis?

Hähä, mä olin sua ovelampi!

Niin että joo, saisinko muutaman tunnin lisää näihin vuorokausiin, niillä tekisin jo ihmeitä. Kärsiikö kukaan muu siellä ajanpuutteesta ja ideoiden ylitulvimisesta?