tiistai 14. helmikuuta 2012

Carpe Diem?

Hyvää Ystävänpäivää!

Havahduin äsken sohvalla istuessani ja tätä läppäriä takoessani siihen tosiasiaan, että tässä huushollissa on nyt kyllä tämä Ystävänpäivä mennyt totaalisen ohi. Itse ainakin suoraan sanottuna unohdin koko päivän, kunnes nyt illemmalla rupesin kelaamaan, että hei, helmikuuta mennän ja neljästoista päivä. Hmmm...

Normaalisti ollaan puuhattu jotain kivaa Ystävnpäivänä(kin). Tämä on tätä arjen juhlistamista, johon uskon. Mikä vaan pienikin syy on hyvä juhlimiseen. Narsisseja ja ruusuja sentään tajusin ostaa sunnuntaina Ikeasta kotiin mukaan, muuta ei kotoa sitten näihin kemuihin löydykään. Paitsi herkullinen suklaalevy, johon kohta aion upottaa hampaani.

Pieni hetki, ei vielä mutsi! Nonni, no nyt.
Eli täällä se teidän oma pikku Valentinuksenne kurkkii...


No mitenkäs tämä härveli sitten suljettiinkaan? 
Blaah, en jaksa. Laita sä.

Tiedättekö sen tunteen, kun suunnittelee jotakin rohkeaa? Mieli, energia ja se rakas intuitio huutavat tarttumaan toimeen, kun vastaavasti järki, epäilys ja kauhu haraavat täysillä vastaan. Ei sillä että järjen mielestä idea olisi mitenkään järjetön, kunhan nyt vaan yrittää järkeillä liikaa.

Carpe Diem, sano. Kun vaan nyt uskaltaisi ottaa sen ensimmäisen harppauksen. Jännittää niin pirusti kun ei tiedä yhtään mitä on tulossa. Tämä tie on täysin tuntematon, ei aiempaa kokemusta eikä minkään tason hiljaista tietämystä asiasta. Silti hullu vimma hypätä vaan ja luottaa elämään.

Onhan se kantanut ennenkin, elämä. Ja ihminen on siitä nasta olio, etttä se oppii. Eikös? Hautaan saakka. Näissä mietteissä sen suklaalevyn kimppuun.

6 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Taskuoraakkeli neuvoo: "siitä tulee mahtavaa".
Jeeeee, anna mennä!
-Hilkka

Salla H kirjoitti...

Tääkin sanoo, että anna mennä vaan :) Meilläkään ei kyllä ystävänpäivää juurikaan vietetty, mutta esikoinen oli tehnyt meille päiväkodissa ystävänpäiväkortit. Niitä oli kaksi: toinen iskälle, äitille ja pikkusiskolle. Toinen iskälle :)

--salla

Nimetön kirjoitti...

täälläkin samaa mieltä että anna mennä vaan sydämesi kyllyydestä.me oltiin tänään tirpan kanssa viettämässä ystävänpäivää meidän eskarilaisen vieraana hänen eskariluokassa ja askarreltiin semmoiset sydän nauhat.hei,ihanan päivän asun olet valkannut,mun lemppari kuosi -minna

Heli kirjoitti...

-Hilkka: jeejee, mä niin toibvoin että saisin oraakkelin kannan tähänkin! Mitähän se sanoisi nyt, onko samoilla linjoilla yhä? Kysyy Utelias -77

Salla H: No niinhän tämä tahtoiskin, ihan kamalasti. Otin asian työn alle, lähemmäksi toteutusta siis astellaan... HUI!!!! Nauroin ääneen miehelle noita teidän korttejanne, siellä on tytöllä hurmurointiprioriteetit kohdillaan ;)

-minna: No perskeles! Taidanpa antaakin :D Pakkohan se on uskalataa, eihän tämä ole kuin elämää. Sitä niin vakavana kannata läpi kahlata. Toi Sunray on munkin lempparikuosi, ihan ykkönen! Sitä on vaan vaikea saada, tuokin setti kiivaan metsästelyn tulosta.

Nimetön kirjoitti...

No niin, oraakkelin tämäniltainen viisaus kuuluu: "kiinnitä huomiota yksityiskohtiin".
-Hilkka

Heli kirjoitti...

-Hilkka: Loistava neuvo, niin osuva! Mä jään kohta kiinni tähän oraakkeliin!