tiistai 21. helmikuuta 2012

Nasu kaapissa

Nasulla on jo hetken ollut uusi leikki; vessan pyykkikaappiin piiloutuminen. Kaapista ei siis tässä tapauksessa tulla, vaan sinne mennään. Ilmeisesti viihtymään. Varma asiasta en ole, sillä kysyttävä ei vastannut mitään järkevää, ainakaan millään selkokielellä.

Leikki alkaa siiitä kun kaapista kiskaistaan koko pyykkivuori ulos, sillä vuorihan se siellä kaapissa usein lymyää. Ei niin kivaa. Sitten kun esteet on saatu raivattua, tungetaan rontti kahdeksankymmentä senttiä puhdasta taaperonlihaa sisään ja ovi kiinni. Siinä se leikki. Mutsin rooli on huhuilla nassikan perään ja satunnaisesti myös löytää se kaapista.

Nonni, heippa vaan kaikille. Tää menis nyt tänne kaappiin.


Sitten sulava käännös ympäri ja... HEI!
Ei teidän pitänyt enää siinä tuijottaa!

Tänään illalla kaapissa myyryttiin oikein urakalla, kuvat ovat hetkestä jolloin pitäisi jo olla iltapuurolla. Kysyin ipanalta leikkimielisesti josko haen sen petivaatteet suosiolta tuonne kaapiin, olisi kätevästi lyhyt matka potallekin jos hätä yöllä yllättää. Tulisin sitten aamulla herättelemään.

Sanoitko sä potalle?


Hyppään sulavalla telemarkilla ulos täältä näin.
Ja sitten pälyän kuin vaaniva tiikeri tai hiipivä ninja ympärilleni paikallistaakseni sen nurkassa vaanivan potan...

Sitä ei todellakaan tunne itseään kovinkaan korkeasti koulutetuksi uranaiseksi, kun illat pääksytysten kurkkii pyykkikaappinsa ja huhuilee hurjasti kikattelevan ipanan perään. Välillä leikittelen ajatuksella miltä näyttäisin, jos joku videoisi leikkiämme ja näyttäisi sen sitten työpalaverin aloittajaiseksi. Ikään kuin sellaiseksi tunnelmankohottajaksi tai jäänmurtajaksi. 

Parhaan tuloksen saisi varmaan sillä että poistaisi klipistä äänet ja kuvaisi vaan dorkana vääntyilevää naamaani. Leikin tiimellyksessä mä nimittäin naamailen ja nauran... noh, aika lailla. Nasuhan ei dorkalta näytä koskaan, onnentyttö. Ei taatusti tule äitiinsä ainakaan tässä asiassa.

Hihihi, mutsi sä oot hassun näköinen, sun naama on ihan rutussa.
 

Jaa mutta, eiköhän pistetä pillit pussiin tältä päivältä. 
Hei hei!

Jaa niin, eipä lopetetakaan vielä. Seuraa nähkääs kuva-arvoitus. Mikä se on tuo raidallinen otus, joka esiintyy seuraavissa kuvissa? Ja ei, heti kärkeen voin ohjeistaa että se ei ole jäykkäkätinen pioneerinuori. 

Mutsiii! Tuolla noin, katso tuonnepäin. Älä mua tuijota, vaan katso tuonne noin.
Hei haloo, käsi puutuu.


ARGH! Että mä kärsin. Tajua nyt.
T-U-O-L-L-A. Sormen suuntaan.

7 kommenttia:

Heli kirjoitti...

Nasun Asu:
* Punavalkoinen raitakalsari yöksi - Marimekko
* Keltaharmaa raitakalsari päiväksi - Metsola

Ira kirjoitti...

Hahaha, näillä naperoilla on kyllä välillä niin mainiot leikit. Ja tää on muuten ehkä ihanin blogi ikinä!

Anonyymi kirjoitti...

monen aikoihin yleensä tulee uusin blogi? tätä vähän aikaa seuranneena ja iltaisin tätä kiva lukea,, yleensä ku saan tenavan nukkumaan, 9 jälkeen, alkaa tämän sivun vahtaaminen ja päivitys nappulan painaminen :)

Jemppa kirjoitti...

Meillä aina joskus kuvataan videolle jotain lasten touhuja. Yleensä jompi kumpi meistä aikuisista pilaa ne huutamalla toisesta huoneesta jotain tosi typerää asiaan kuulumatonta. :D "Tjaa, en huomannutkaa että kuvaat.. Nooh, poistetaan se sit myöhemmin siitä". Juujuu, aivan varmasti!

Äh ja puh, esikoinen sairastanut nyt 4 päivää ja nyt alkaa olla vähän parempi, mutta siltikin raasu on vielä ihan veto pois! =/

Anonyymi kirjoitti...

Haa, mikähän noissa kaapeissa kiehtoo kun meidänkin 1-vee poitsu pyrkii melkeinpä maanisesti siivouskaappiin (joka on kyllä oikeastaan iso, ovellinen tila rappujen alla), vetää oven perässään kiinni ja puuhastelee siellä sitten muinamiehinä omiaan. Tuossa "kaapissa" on vieläpä valo äärimmäisen huonolla liiketunnistimella joten suuren osan ajasta poitsu puuhasteleekin pimeässä.. En halua edes tietää mitä joku lastenpsykologi sanoisi tästä. :D

Haluan muuten vielä ihan erikseen sanoa, että edelleen jokailtaisiin rutiineihini kuuluun Nasunasu, nykyään vaan juuri ennen nukkumaan menoa kännykällä. Siksipäs kommentointi on jäänyt, kännykällä on niin rasittava kirjoittaa. :P Meidän perhe yrittää sopeutua uuteen arkeen (vanhemmat töissä ja poitsu pph:lla) joten iltaisin väsy on sanoinkuvaamaton. :(

Eeva

Anonyymi kirjoitti...

Mä olen täydellisen in löööööv sun blogiin :) ja sun tyttöön <3 ihana pallero.

Sulla on loistotyyli kirjottaa, ihana illan piristys.
Ja ihan huippua on se, että joskus silloin tällöin kun en muista/ehdi illalla lukea niin ihan intopiukeena tärisen kun tajuan tuon unohduksen, saan lukea ens kerralla pidemmän pätkän :)

Kiitos!

Heli kirjoitti...

Ira: Oi joi joi, kiitoksia! *kihertää mielihyvästä*

Anonyymi: Nytpä kysyit vaikeita! Mietitäänpäs. Illalla se yleensä tulee, mutta koska nykyään vasta töiden jälkeen pääsen kirjoittelemaan (ennen kotiäitinähän kirjoitin nasukan päikkäreiden aikaan), menee se aina iltaan. Ja koska illat menee Nasun kanssa, pääsen tekstin kimppuun vasta kun ipana on nukkumassa. Eli siinä 20.30-21 välillä. Yleisin aika uudelle tekstille on varmaankin välillä 22-23. Eli meidän ipana menee nukkumaan silloin kun teidänkin ja siten meidän "oma aika"-rytmi on tismalleen sama. Sä odotat tekstiä, mä kirjoitan sitä, hauskaa :)

Jemppa: Ahahhaa, me pilataan vuorotellen kans ne videot. Eikä ikinä jakseta editoida... videoita en olekaan muuten hetkeen kuvannut, kiitokset muistutuksesta! Voi teitä, toivottavasti tauti on jo helpottumaan päin?

Eeva: Meidän lapsilla on jokin kollektiivinen kaappimania, ehkä? Oonkin sua itse asiassa viime aikoina kaivannut, omaa vakkarikommentoijaani, joten ihana kuulla että yhä siellä olet! Ja mahtavaa, että blogin lukeminen onnistuu kännylläkin (eli kuvat ei lataa liian kauaa yms). Tiedän hyvin mistä puhut, kotiäitiyden jälkeen työarki on kiirestä ja rankkaa. Meillä tuo pph-arki alkaakin sitten ens syksynä, hui!

Anonyymi: Ooooh, mä oon ihan in löööv sun kommenttiisi! ;)