tiistai 28. helmikuuta 2012

Maria ja hanhi tulivat kylään

Ihana päivä! Saimme tänään vieraiksi Under my motherly wingsin Marian perheineen. Olemme Marian kanssa tutustuneet blogiemme kautta, mutta emme ole ikinä tavanneet. Ennen kuin tänään. Ja juuri tämä tekee blogin kirjoittamisesta niin huippua; uusien ihanien ihmisten kohtaaminen. Oli se sitten linjoilla virtuaalisesti tai oikeassa maailmassa naamatusten. Mä kun olen aina valmis uusiin tuttavuuksiin.

Joko ne vieraat äiti tulee? Mä olen kattanut nämä kumieläimenikin tähän valmiiksi.


Sitten tsekataan onko lompakko järjestyksessä ja avot!
Mä olen valmis. Jade ja Patrik, tulkaa jo!

Oli niin hauskaa, etten tajunnut kaivaa kameraa esiin missään vaiheessa. Hö, mega-moka. Patrik ja Jade olivat sen verran valloittavia tyyppejä, että olisi heistä nyt muutama räpsäisy pitänyt muistoksi saada. Hngh, harmittaa!

Amatööriäiti yritti hädissään järjestää jotain tarjoilua, mikä tarkoitti kaupan pakastealtaalla vierailua. Fiksumpi ymmärtäisi ehkä hävetä sitä tosiasiaa, että ensimmäisen pellillisen dallaspullia poltin lahjakkaasti pohjaan. Niinpä vieraitamme tuli alaovella vastaan kauppaan kiirehtivä mies, joka hädissään paljasti tunarointini seuraukset. Toinen kerta onneksi onnistui ja sain sentään jotain apetta pöytään.

Maria toi tullessaan häneltä ostamani Fisher Pricen retron äiti-hanhen, joka on vallan mainio otus! Kun hanhea vetää perässään, keinuu se puolelta toiselle ja vaakkuu. Eikä edes millään ärsyttävällä äänellä, vaan sellaisella sympaattisen kurnuttavalla. Ihana! Mistä se Maria näitä oikein pongaa? *jupisee kateellisena*


Kvaak kvaak!

Nasu otti ja ihastui uuteen perheenjäseneemme siltä samalta istumalta kun hanhen näki. Melko pian hanhen toimintalogiikkakin selvisi ja nasukka käveli topakkana ympäri tiluksiaan, hanhea perässään vetäen. Välillä kuului kurnutus Nasun huoneesta, välillä keittiöstä tai olkkarista. Ilmeisesti hanhelle järjestettiin jonkin sortin tupatarkastus.


Nostan sut ensin pillistä paikoilleen, kas noin.
Ja sitten hanhi lähdetään.

No niin, nyt tulee huushollin ensimmäinen kynnys.
Älä pelkää, mä jeesaan sut kyllä ylitse.


Jaa mitä, toi vai? Älä välitä, se on vaan mun faija. Ei sitä tarvitse arastella.
Tuleppa nyt, hiiop! Rohkeasti vaan laidan ylitse.

Hanhesta tuli niin rakas, että sitä kiikutettiin koko ilta mukana kuin Barbaa konsanaan. Näinköhän Barba on saanut kovan ja äänekkään kilpailijan? 

Sänkyyn yöseuraksi kelpuutettiin sentään vain pinkki kaveri, toivottavasti hanhea ei ikinä roudatakaan sänkyyn. Jotenkin arvaan ettei yhteisestä yöstä tulisi kovinkaan mukava, kummallekaan. Hanhi saisi lähdön alta aikayksikön ja lentäisi lattialle sen verran korkealta, että yli 40-vuotias saattaisi jopa loukkaantua ilmalennossaan. Tiedä tuosta hanhi-vanhuksesta, tokkopa se enää lentoonkaan lähtee.


Tules tänne.
Ok, eli tehdään tämä nyt selväksi. Sä olet nyt mun kaverini, me leikitään yhdessä. 

Päivän kruunasi rakas ystävä, joka illalla pyörähti paikalle kertomaan iloisen uutisen siitä, kuinka hän oli juuri puolisonsa kanssa ostanut heille kodin. Kodin, isolla koolla. Sellaisen, jonka tuntee kun sisälle astuu, tiedättehän? Korkkasin tapauksen kunniaksi viinipullon, jonka loppuja tässä nyt vielä lipitän. Onnea P! 

5 kommenttia:

Heli kirjoitti...

Nasun asu:
* Ihanan pehmoinen pelikorttipaita - Mini Rodini
* Ruutuhaalarit - Bangbang Copenhagen
* Hanhi - Fisher Price 1960-luvulta
* Sukat - lahja Ruotsin sukulaisilta

Hanna kirjoitti...

Vautsi mikä hanhi! Meijän tyttö 6kk, sai joululahjaksi varmaan 4 erilaista Fisher Pricen äänilelua. Kaikista kuuluu kyllä sen verran rasittava renkutus että kauhulla odotan sitä päivää kun se hoksaa ite alkaa paineleen niitä nappeja! :D
Hei muuten, sä kun olet harrastanut tuota vaatteiden värjäystä, niin ootko värjännyt harsoja? Onko onnistunut ja onko väri pysynyt niissä? Nuita harsoja kun tarvii niin paljon ton meijän sottapytyn kans, että kivempi olis katella jonkun muun värisiä kuin tylsiä valkosia :)

Kiki kirjoitti...

Mahtava tapaaminen! Olen itsekin saanut oikeita ystäviä blogin kautta ja se tekee koko hommasta vielä tärkeämpää! Huisia!

Ja aikas hieno otus tuo hanhi!

Anonyymi kirjoitti...

vai tänne ne tuli kylään :) mukavaa että teistä tullut ystäviä, itse tykkään lukea molempien blogeja..!

Heli kirjoitti...

Hanna: Olen värjännyt harsojakin ja kaikesta peloittelusta huolimatta ainakin Nitorilla tuli tosi hyviä! Eivätkä ole värit haalenneet eivätkä kauhtuneet pesuissa, vaan hienosti ovat pysyneet. Värjäsin mustia, oransseja ja keltaisia eli usemapaakin väriä tosiaan testattu. Suosittelen lämmöllä - saa vähän väriä niihin ankeisiin ja helposti sottasen näköisiin valkoisiin perusharsoihin.

Kiki: En tosiaan ikinä uskaltanut toivoa, että ystävystyisin tämän kauttta mutta niin vaan olen jo monia huippuja tyyppejä tavannut!

anonyymi: Tänne meillehän ne piipahtivat, yhtenä rastina monista. Oli ihan sairaan mahtavaa, ikinä kun ei olla tosiana nähty vaan täällä virtuaalimaailmassa juteltu. Ja Mariallahan on tosiaan ihanat blogit!