Kyllä, tuoksusta päätellen se lupaamani kahvi taitaakin olla nyt tippunut eli siirrytäänpä sitten keittiön puolelle. Tässä hallissa tulee muuten ahdasta ja johan me ollaan näitä meidän vietnamilaisia postikortteja jo taivasteltukin. Toivottavasti keittiöstä löytyy teille jokaiselle istumapaikka, kuljette vaan sinne käytävän päähän.
Anteeksi mitä sanoit, sinä vaalea tyttö siinä? Jaa vessataukoa kaipaisit, taisi venyä se odottelu hallissa sitten sen verran pitkäksi? Pahoitteluni. No mutta sehän passaa, vessa on siinä vasemmalla vieressäsi, se ovi siinä.
Ja kuten näet vessa on sisustukseltaan, kuinkas muutenkaan, musta-valkoista. Me teimme tänne pari vuotta sitten pintaremontin häälahjarahoillamme, hääkutsussamme kun toivoimme romanttisesti uutta vessaa, hehe. Ja tuo vessan mahtava musta-valkoinen laattalattia oli siellä kun ostimme asunnon. Itse asiassa kun aikanaan asuntonäyttelyssä näimme tämän lattian, tiesimme viimeistään silloin että tämä on meidän kotimme. Ostettava on.
Oven kun avaa, ei voi eksyä. Pytty tuijottaa suoraan vastaan.
Vessa ei ole mikään megalomaanisen suuri, kuten ei tämän ikäisissä taloissa kai koskaan. Mutta hyvin tänne mahtuu suihku, kaappitilaa ja pesutornikin. Apuna meillä on tämä huonekorkeus, se kun täällä vessassakin on yli kolme metriä.
Nämä yläkaapit (kuten itse asiassa kaikki vessan kaapistot) ja niiden päältä lankeavan epäsuoran valon suunnittelin itse. Mentaliteetillä "kokeillaan mitä tulee" -eli sillä meikäläisen perusmentaliteetillä.
Juu juu, annamme kyllä kohta sinulle vessarauhan, älä suotta huolestu, mutta esitellään nyt ensin loputkin tästä vessasta kun täällä joukolla kerran olemme. Eli nyt kun astuitte sisään peremmälle, niin katsokaapa vasemmalle. Siinä on pienen pieni lavuaarimme ja musta kaappi, jonka säilytystila on solidaarisesti jaettu sekä miehen että minun pesuaineille, meikeille ja hajuvesille. No okei, meikkejä ei meillä (vielä) käytä kuin minä, ainakaan tietääkseni.
Vessan hassun pullea hana saa joka päivä hyvälle tuulelle.
Hieman on hankala saada oikeanlaista kuvaa tuosta peilin valosta, pitäisi olla pimeämpää. Joka tapauksessa se valo tulee noista peilin sivuista ja on oikein armelias amatööriäidin rypyille, näpyille ja silmäpusseille. Hei, kuka laittoi oven kiinni? Nyt tulee meinaan ahdasta jos sitä ei avata.
Niin se siunattu pyykkitorni. Muistan kun himoitsin sitä pitkään, mutta vei aikansa ennen kuin siirryin sanoista tekoihin. Tornin hankinta käynnisti välittömästi entisessä työpaikassani vauvahuhut: työtoverini olivat yksimielisesti sitä mieltä ettei kukaan hankin pesutornia muuta kuin vauvapyykki mielessään.
Minä kyllä rehellisesti halusin tornin treenivaatevuortamme varten. Lisäksi vihasin suunnattomasti sitä jatkuvaa pyykinkuivaustelineen kokoamista, pyykkien levitystä, pyykkien poiskorjaamista ja sen kirotun telineen säilömistä pois jaloista. Teline kun seisoa nötkötti aina suihkussa tiellä.
Ah ihana pyykkitornini ja sen paras kaveri, pyykkikaappi!
Missä alivuokralaisena asustaa myös perheen hiustuotteet, kuivain ja suoristusrauta.
Tässä takana on sitten se suihku, ihana sadesuihku. Ja suihkun alla on miehen unelma, paikka jossa istua ja suihkutella. Jos vessassa olisi enemmän neliöitä, olisi täällä varmaan sellainen puistonpenkki, sen verran ihanaa on meistä kummastakin istua suihkussa. Nyt on tyytyminen tuohon Starckin Bubuun, sinne kyllä saa kätevästi shampoot ja muut sisälle piiloon.
Vessan patteri on pieni ja ikkuna suuri.
Mutta tosiaan, annetaanpa sinulle nyt vessarauha. Eli mennään me muut jo keittiöön aloittelemaan. Ei siellä kyllä häävejä tarjottavia ole, jos nyt jotain tyylilleni uskollista pakastevalmista baakkelsia ja sumpit... (jatkuu seuraavassa numerossa).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti