perjantai 17. helmikuuta 2012

Etänä töissä

Pidin tänään töistä etäpäivän. Kirjoittelin yhtä loppuraporttia, säädin useammassakin telekonferenssissa, hoidin rästihommia ja koostin dokkareita. Noin niinkun sopivan ympäripyöreästi sanottuna, etten nyt liikaa paljasta. Mutta se, mitä tänään tein, ei tässä nyt ole olennaista, vaan se kuinka tehokkaasti sen tein.

Minulle sopivat etätyöpäivät ja olen erittäin onnellinen, että työnantajani niihin rohkaisee. Itse saan kotona töitä tehdessäni erittäin paljon aikaan, kun ajatus ei katkea kaikkiin niihin erinäisiin työpaikkaan kuuluviin keskeytyksiin, joita työpaikoissa aina on. Tiedättehän: joku piipahtaa huoneessasi, kollegat meluavat, joku nopeasti "ihan vain kysäisee jotain".... ja aina ajatus katkeaa.

Kotona voi laittaa kännykän äänettömälle ja sulkeutua kirjastoon eikä kukaan keskeytä. Siis oikeasti kukaan. Se on kumma kuinka paljon enemmän ja parempaa jälkeä ihminen saa aikaiseksi kun saa oikeasti keskittyä ja syventyä siihen mitä kulloinkin tekee. Minä ainakin saan.


Ommmmmm, ommmmmm...
Mäkin olen tässä sataprosenttisesti keskittynyt näihin muumeihini.

Työrauha vaan tuntuu valitettavasti olevan sellaista luksusta, jota tämän päivän hektisestä työilmastosta ei aina löydykään. Kaikille etätyö eli kotona työskentely ei toki sovi, mutta minulle se sopii kuin se kuuluisa nyrkki silmään. 

Saan hiihdellä ympäriinsä meikittä ja lököverskit jalassa, keskittyen ja niitä asioita mielessäni pyöritellen, jotka sitä kulloinkin vaativat. Siksi pyrinkin säännölllisesti pitämään etätyöpäiviä.


Mä en kyllä täällä hiihtele missään lököverskeissä. Tukkakin aina laitettu.


Lisäksi musta ei vaan saa huonoja kuvia, katsokaa kuinka poseeraan.
Jopa tällä tavalla yllätettynä näytän kyllä aina siistiltä ja valmistautuneelta.

Tänään olen siis saanut aikaiseksi vaikka kuinka ja silti tuntuu kuin olisi jo viikonloppu. Se tosiasia, että saan syödä lounasta miehen ja Nasun kanssa, käydä kesken telekonferenssin varastamassa pari nasukkahalia tai pitää villasukkia koko työpäivän tekee tehokkaastakin työpäivästä ihanan keveän. 

Jo pelkkä nassikan katseleminen kesken työpäivän, se kun saan ikkunasta nähdä ipanan isänsä kanssa leikkipuistossa, tuo ekstrabuustin energiaa. Pois tieltä haastavat palaverit, täältä tulee Nasu-energialla buustattu mami!

Illalla mummu eli äitini piipahti kylässä. Turistiin mukavia, päivitettiin kuulumisia ja syötiin herkkuja. Nasun ja mummun rauhoittuessa sohvalle uutisten ääreen, sain minä napattua puuhaparista muutaman kuvan. Niin ovat kumpikin epätavallisen paikallaan ja vakavia, oikein naurattaa. Tämä ei ole koko totuus.


Kaksi blondia, iso ja pieni, mummu ja Nasu.


Tuleekohan mullekin isona tuollainen konkkanokka kun sulla mummu on?

4 kommenttia:

Ulla kirjoitti...

Mahtavaa! :)

Hassua, meilläkin puhutaan Eino-energiasta :D

Anonyymi kirjoitti...

Heips, onkos noi småfolkin shortsit mitkä nasulla on jalassa..tai siis on, näen sen itsekin, mutta en ole aiemmin törmännyt..Että ei siis ole itse tuunattu tai mitään? On nimittäin tosi hauskan näköiset :)

Miia

Heli kirjoitti...

ulmai: Näillähän se tulevaisuuden mahdollinen energiakriisikin ehkä ratkeis, eikö? :D

Miia: No kah, ne on jonkun ompelemat, pepun päällä lukee merkki GRUNK? Olen ostanut nämä käytettynä, joten sen enempää en valitettavasti sitten tiedä. Kangas on Småfolkin omppua, mutta senhän nyt itse huomasitkin. Mut on ihan mahtavan malliset, sellaiset lököt vaippapöksyt vähän niinku. Toivon, et noi sopis Nasulle vielä kesällä, mut ei kauhean lupaavalta näytä... :(

Äni kirjoitti...

Oih, mulla oottaa samanlainen body Typyn kasvamista. Vielä tovi saadaan odotella, ehkä syksyllä on sopiva. Mutta kivaa on hyvä odottaa! ;)