perjantai 12. elokuuta 2011

Särkänniemessä elämysten parissa

Eilen teimme nasukan päiväunien jälkeen Nasun elämän ensimmäisen vierailun Särkäniemen huvipuistoon. Kuten aiemmin kerroinkin, olemme miehen kanssaa kummatkin olleet useampana kesänä siellä kesätöissä, minkä ansiosta meillä on vieläkin vapaalippuja huvipuistoon. 

Ne tulivatkin tarpeeseen, on siellä meinaan nykyään melkoisenmoiset kiskurihinnat! Miehen laskelmien mukaan pelkkä reissu Lz<asten eläintarhaan (joka meillä oli pääkohteena) olisi tullut maksamaan tuollaisen sylinatiaisen kanssa 41€! WTF? Aivan järjetöntä rahastusta -ja sanon tämän vailla minkäänlaista tampereuskollisuutta. 

Siis aivan järjetöntä, vaikka en juurikaan enää euroja markoiksi käännä, niin hei kamaan! Olisitteko oikeasti ikinä maksaneet melkein 250 markkaa pelkästä reissusta eläintarhaan? En minäkän. Enkä aikonut maksaa nytkään. Puisto mainostaa itseään elämyspuistoksi ja voin sanoa, että melkoisenmoinen ketutus-elämys tuo maksupuoli ainakin oli. Parkkialueestakin saa pulittaa jo 5€, ennen nekin olivat täysin ilmaisia.

Mutta asiaan. Menimme siis puistoon, koska meillä oli noita ilmaislippuja. Sisäänpääsystä ja parkkialueesta jouduimme silti pulittamaan yhteensä 25€ (meidän piti alun perin mennä pyörillä, mutta sitten ajattelimme vaunujen kuitenkin olevan aikas oleelliset mukana), joten mitään halpaa hupia ei tämä reissu vapareineenkaan ollut. Ne meidän lippumme kun ovat kuulemma "elämyslippuja", eivät "sisäänpääsylippuja". Voi herranpieksut millaiseksi rahastuspaikasi tuokin puisto on siten meikäläisen aikojen muuttunut!

Mutta edelleen takaisin asiaan, huomaan että nuo kiskurihinnat korpeavat meitsiä yhä. Menimme siis Lasten eläintarhaan ja nassikkahan oli elukoista vallan otettu. Olemme käyneet useamman kerran ihastelemassa Sorsapuiston lintuja, joten osasimme odottaa naperon tykkäävän eläimistä.

Päälle reissuun puettiin pelkkää Metsolaa (missä olette sponsorit?), joku meistä on lievästi sanottuna ihastunut kotimaisiin löytöihinsä, hehe. Kovin hyviä kuvia asusta ei ole, keskityimme muihin seikkoihin, mutta eiköhän tuosta jotain käsitystä edes saa.


Daisy velourhaalarit - Metsola (parempi kuva täällä)
Keltainen froteebody - Metsola

Ensimmäisiksi ihastelimme sisääntulon luona makoilevia vuohia. Ne ovat minun suosikkejani, muistan kuinka Pelle Pitseriassa töissä ollessani kannoimme aina päivän vanhoja salaatteja vuohien nautinnoksi. Ne ovat myös erittäin hellyydenkipeitä ja parkeerasivat pulleat ruhonsa aidan viereen kyhnytettäväksi heti kun vain halukas rapsuttaja pongattiin. Myös eräät pienet sormet hakeutuivat kilin karhealle selälle.

Ohhoh, mitäs nämä kaverit oikein ovat?

Hihihi, hassun tuntuista!

Sitten sympaattisten alpakoiden luokse! Nämä pehmoiset veitikat ovat myös lemppareitani (tarkemmin ajatellen eläinrakkaana ihmisenä kaikki puiston eläimet taitavat olla enemmän tai vähemmän lemppareitani) ja niillä on tämän vuoden heinäkuussa syntynyt luvattoman söpö poikanenkin!


Kato Nasu, pikkuinen vauveli-alpakka!
Ja aikuiset aidan takana "pikku kakkosta" tekemässä :D

Tämä kuva otettiin kyllä ennen kuin huomasimme pariskunnan lemmenleikit.

Äiti halusi yhteiskuvan vielä valkoisen vanhan alpakan kanssa, ilman sitä lemmenparia.
Nasu tähyää jo seuraavia aitauksia. 

Jossa oli mahtava LEHMÄ! Ja erityisen kiva nassikoille suunnattu tähystytaso.

Välillä nasukka lepäili kärryissään ja sitten piti taas päästä ITTE kävelemään ja ITTE katselemaan.


Tylsää täällä vaunuissa... mut kato mutsi, hassuja possuja! 

Lasten eläintarhan jälkeen siirryimme pehmispisteelle ja siitä edelleen huvipuiston puolelle. Koska nuo samat elämysliput käyvät sentään eläintarhan ohella laitteisiin, piti naperon tietenkin päästä jo kokeilemaan muutamia laitteita. Isin ja äidin kanssa tietenkin. 

Ensin kieputtiin hauskassa karusellissa.

Kantti kertaa kantti eli ne vanhat autot olivat lapsena sekä miehen että minun suosikkejani. Muistan elävästi kuinka aina pelkäsin, että se auto suistuu sieltä jyrkänteeltä järveen ja olin vakuuttunut, että niin käy ainakin jos jätän pyörittämättä sitä rattia siinä kaikkein tiukimmassa kurvissa. Niinpä aina riuhdoin rattia kuin mielipuoli, jopa aikuisena. Nyt kypsänä kolmikymmpisenä tosin tiedän, ettei se auto mihinkään raiteiltaan suistu. Eihän?




Nasua hieman hirvittää tuleva ajelu, osaakohan noi porukat pitää tuon vanhan auton raiteillaan? 

Hei me autoillaan!

Lopuksi rauhoituttiin vielä Lemmenjoella, tuolla rauhallisella veneajelulla. Napero alkoi jo tässä vaiheessa olemaan melkoisessa pilkkimiskunnossa, vaikka Särkänniemeen heti sen päikkäreiden jälkeen lähdimmekin. Taitaa tuo raikas järvituuli, ulkoilma ja huvipuiston elämykset tehdä lapsille tehtävänsä.


Hei hei rakkaat lukijamme ja terkkuja Särkänniemestä!

7 kommenttia:

Salla H kirjoitti...

Moikka!

Samaa mieltä ton särkän rahastuspolitiikan kanssa... kävin siellä esikoisen kanssa ja käskin miehen heittään meidät sinne, että ei tarvi maksaa sitä riistovitosta siitä parkista. Onneks aal 4v pääsee ilmaseks sisään ja se rannekekin on "vaan" 17e. Ens kesäks pakko hommata ainakin se kausisisäänpääsy.

Mutta oikeastaan piti kommentoida noita kanttixkantteja. mää oon kanssa ihan vakuuttunut, että auto suistuu veteen jos ei pyöritä rattia voimakkaasti :) Viimeks just sanoin esikoiselle, että ala jo kääntään ja se ei ottanut tarpeeks vakasti sitä mutkaa ja veivasin ite hulluna ;)Mahtavaa, että niihin pääsee ilmaseks lasten rannekkeellisen kanssa.

Kuten myös lemmenjokeen, onneks lapset ei osaa vielä lukee, niin voi puhua noilla "oikeilla" nimillä laitteista. Oliko sen nimi muuten joskus alunperin lemmenjoki, vai onko se vaan joku yleinen lempinimi, kuten vuoristorata tai vesivuoristorata?

PS. Töissä ollessa perjantait tuntuu taas oikeilta perjantailta :) Erona ennen lapsia aikaan ainoastaan se, että afterworkin sijaan suunnataankin noutaan piltit kotiin, että päiväkodintäditkin pääsee viikonlopun viettoon.

Salla H kirjoitti...

oho, tohon rannekkeen hintaan tuli virhe, se ranneke olikin noussut viimevuodesta 2e ("vaan" reilu 10%...) ja on nyt 19e.

Anonyymi kirjoitti...

On niin iloinen ilme äiteellä, että tuo mikään hukkareissu tainnut olla :D

Anonyymi kirjoitti...

Moi! on jo pidempään pitänyt kommentoida, että ihana blogi:D! itsekin Tampereelta ja kolmen lapsen äiti. Nuorimmat 1v päälle (kaksoset). Me ostettiin vanhimmalle vajaa 3v nyt, kausikortti joka tulee kaikkinensa huomattavasti halvemmaksi kuin muut rannekeet yms..lapsi käy jo yksin kaikissa hänelle sopivissa laitteissa...ja ollaan käyty melkeinpä joka vikko väh. kerran viikossa se tunti -pari särkänniemessä..noin pienenpien näkkulmasta niin rahastustahan se on..

E

villahuivi kirjoitti...

tottakai sitä rattia pitää pyörittää, ettei joudu Nässyn aaltoihin! :)

Ei meidänkään olis varmaan muuten tullut käytyä Särkkiksessä, ellei äiti saisi hakea ilmaisia rannekkeita. Ihan superkallista puuhaa!!

Heli kirjoitti...

Salla H: Hassua miten tuntuu että lähes kaikilla on sama lapsuusmuisto noista vanhoista autoista :) Mä muistelisin, et se on ollut nimenomaan Lemmenjoki tyyliin aina, en oo varma onko ne yrittäneet sitä brändätä millon mikskäkin ja mikä se ees on nykyään (olikohan "Taikajoki"), mut mulle se on jo lapsuudesta ollut Lemmenjoki. Hassua miten noi affet varmaan muuttuu hieman erilaisiksi, ku itekin sit töihin pääsen...

Anonyymi: Siis todellakin, vanhemmathan ne oli niin intoa piukeena ettei tosikaan. Napero itse oli meistä se coolein ja varmaan sit vanhempana aina häpeää meitä, ku me miehen kanssa intoillaan Särkässä :D

E: Ihana että nyt kommentoit! Kiitos ja kumarrus kehuistasi :) Toi kausarihan on sit varmasti ihan ykkönen ja Särkkää suht lähellä kun asumme, niin tulee varmaan tosi edulliseksikin kun tulee varmasti tiheästi käytyä. Mut tällaisella natiaisella, jonka veis just pariin laiteeseen, eläintarhaan ja ehkä ens vuonna delfiinejä katsomaan, tuo tulee sikakalliiksi.

Heli kirjoitti...

villahuivi: hupsista, unohtui vastata sulle! Ei tule moinen moka toistumaan. Hauska kuula, että rattivimma on vaivannut muitakin kantti x kanttilaisia. Ja onpas teillä hyvin asiat, kun saatte ilmaisia rannekkeita. melkein kymmenen vuoden takana on meidän perheessä ne ajat, hehe :) Onneksi niiltä ajoilta on sentään vielä noita lippuja.