sunnuntai 14. elokuuta 2011

Ikeassa on kivaa!

Tänään käytiin Ikeassa viihtymässä ja ei, tämä(kään) ei ole maksettu mainos. Kaipa sitä viihtymiseksi voi sanoa, jos siellä ensin kiertää koko sen yläkerran näyttelytilan, sitten syö päivän aterian jälkiruokineen (lihapullasatsi & suklaakakkua) ja lopuksi vielä kiertää koko sen alakerrankin keltainen kassi viuhtoen ja metri metriltä tavarasta pullistuen.

Menimme Ikeaan alun perin tarkoituksenamme ostaa huonekalujemme teräviin kulmiin lapsisuojat. Kaikki kunnolliset vanhemmathan ovat tällaiset tärkeät turvakapistukset hankkineet jo ajat sitten, mutta me kuulumme niihin laiskoihin ja saamattomiin, joiden jälkikasvu saa kävellä useampaankin otteeseen hirmuinen sarvi otsassaan ennen kuin vanhemmat lopulta tajuavat, että niitä suojia on todella ostettava

No, onneksi Nasu ei vielä ole ehtinyt vaikkapa sokeutumaan suojien puutteessa. Napero ei näytä olevan yhtä kömpelö kuin äitinsä, joka olisi nassikan sijassa varmaan jo telonut itsensä hengiltä.

Mutta siis liittyen tuohon otsikkooni, tunnustan härskin avoimesti että minä viihdyn Ikeassa. Olen aina viihtynyt. Ennen kuin saimme oman Ikean tänne Tampereelle, oli meillä miehen (ja usein myös anoppini) kanssa tapana reissata ainakin kaksi kertaa vuodessa Helsinkiin Ikeaan. Samoin joka kerta, kun tein autolla työreissun Helsinkiin, yritin ängetä Ikeassa "pistäytymisen" mukaan päiväohjelmaan. Hipsuissa sikäli, että eihän siellä koskaan pistäydytä. Ainakaan minä en osaa.

Vitsailimme usein työkaverini kanssa (terkkuja Sannalle & ihanalle pallomahalle) siitä kuinka aina kun Ikeaan menee "vain katselemaan, enhän mä mitään siis tarvitse"-mentaliteetillä, maksaa ostoskassi kuta kuinkin 100€. Aina. Ja näin meillle tosiaan aina myös kävi, minkä johdosta "satasen kassista" tuli työporukassamme jo ihan oma käsitteensäkin.

Ikeaan pukeuduttiin pirteästi, sillä Ikeassa on kivaa sekin, että siellä sisustuksessa (ja elämässä muutenkin) käytetään rohkeasti värejä. Eikä nyt muuten puhuta sitten siitä, että äiti itse oli jälleen mustissa farkuissa ja neuleessa liikkeellä (hei, oli mulla kirkkaanpunainen toppi sentään). 

Nasu muuten ottaa jo haparoivia juoksuaskeleitakin, hjälp! Mitä vaan, millä pääsee äitiä pakoon heti kun tulee pukemisen aika.

Aaaaaa.... pakoon! Äiti yrittää pukea mulle vaipan ja housut.


Nappaan tuosta vaan magneetin ohimennen suuhuni ja taas mennään!
Ota kiinni jos saat, ähäkutti!

Mutta onneksi vanhempia on kaksi, kjäh kjäh. Kun toinen ajaa naperoa suunnitelmallisesti takaa, voi toinen väijyä nurkan takana pahaa aavistamatonta ja pakoon kirmaavaa jälkikasvuaan. 

Siihen isän polvelle istumaan ja kenkiä pukemaan.


Hetkonen.... kengät! Pääsenkö mä ulos tepsuttelemaan vai?
**********
Froteinen raitabody - Metsola
Sun Ray potkarit & myssy - Metsola
Pikkuiset Adidakset - Lahja kummeilta

Kuten pari päivää sitten kerroinkin, kerään Nasulle vaatteita ja asukokonaisuuksia joskus kauankin. Törmään jossain (blogissa, lehdessä, kadulla, kaupassa, unissani) johonkin ihanaan vaatteeseen tai ideaan, jota sitten lähden Huutiksesta metsästämään. Usein naperon asut ovatkin pala palalta kärsivällisesti haalittuja, mä kun harvemmin marssin kauppaan ja ostan haluamani setin täysihintaisena. Ehei, minä tyttö kyttään. 

Tämän päivän asua olen esimerkiksi koonnut nyt pari kuukautta. Hatun ostin nettikaupan alesta, potkarit ja bodyn huusin monen viikon louhimisen jälkeen Huutiksesta. Meillähän on tuo sama body 62-koossa ja koska se oli niin kätevän värinen ja meni lukemattoman muun vaatteen kanssa, halusin saman bodyn suuremmassakin koossa. Mikä on sikäli hankalaa, että Metsola ei käsittääkseni enää tee noita bodyja, ainakaan tuolla väriyhdistelmällä. No, onneksi kuitenkin lopulta löysin sen.

Eli lopetankin tältä päivältä näihin kahteen tunnustukseen, jotka voi kiteyttää yhteen lauseeseen: Olen Ikeassa viihtyvä lastenvaatehamsteri, joka harrastaa Huuto.netissa kyttäilyä. Että moro vaan kaikille.

Ou nou, ku mun mutsi on nolo!

4 kommenttia:

Salla H kirjoitti...

Mää taidan kyttäillä blogeja, kun oon täällä heti kärppänä kommentoimassa...

Mutta mulla on niin sama ton ikean kanssa ;) Kun olin esikoisen kanssa kotona ja Tampereella ei vielä ollut ikeaa, niin lähdin usein miehen työmatkaan espooseen ja "tapaan kavereita", mutta ne kaverithan oli töissä, niin mentiin aina sit ikeaan "odotteleen", että ne pääsee pois ;)

Nyt kun se on täällä Tampereella, niin usein mennään sinne just lihapullille ja vähän viihtyyn muutenkin, kohta esikoinen pääsee sinne leikkihuoneeseenkin, JEE.

Mutta meillä mies on niin anti-ikea (se ei kuulemma kestä niitä "pieniä, ihania ja kivoja sisustusjuttuja"), että se on saanut multa lopullisen porttikiellon sinne. Menee aina ihan fiilis, jos se on mukana.

Ennen meni mullakin se satanen melkein aina, mutta nykysin on toinen juttu, oikein yritän olla ostamatta mitään ja viimeks onnistuinkin (paitti tietty lihapullat ja alakerrasta lähtöjätskit).

Kati kirjoitti...

Ikeassa menee aina satanen :) Tieto. Tosin viimeks meillä meni 600. Ja karkit päälle, tenavat ja mies on koukussa ahlgrenin autoihin.
Tää ajankohta lienee (ylläolevaan kommenttiin viitaten) semmoinen kun me äiti-immeiset yritetään viettää sitä omaa aikaa :D Mä ainakin norkuan aina netissä kunnes tilttaan väsymyksestä.
Nasulla on ihanat kuteet!Heli sä olet ihanan pitkäjänteinen, luonteenpiirre mitä minulla ei kyllä ole. Jos ei jotain haluamaani vaatetta heti löydy, mä jätän sen sit ostamatta (tai tilaan ovh:lla jostain jos on ihan must have-juttu!) Laitan/laitoin sittenkin invaasion kamppeita huutikseen, mutta en vielä kaikkia jos tulet pönkimään!

Heidi kirjoitti...

Kävin ikean lastenhuoneseminaarissa taannoin. Sisustussuunnittelija oli pitkään itse etsinyt mustia kulmasuojia huonekaluihin, kunnes hänen miehensä oli kyllästynyt ja paketoinut terävät kulmat vaipoilla :).

Nuorempana jaksoi jopa juna-bussi-hauisvoimin raahata tavaraa espoon ikeasta, kummasti jaksoi kantaa.

-Heidi

Heli kirjoitti...

Salla H: OIKEIN! Kyttäily on aliarvostettua puuhaa! Mä oon kans kuullut, että pienten lasten vanhemmat saattaa mennä ihan vaan viihtymään sinne ja olen jo ennen Nasua samaistunut tässä asiassa vahvasti sitten noihin pienten lasten vanhempiin. Mulle yksi iso leikkihuone on ollut tuo näytteylytila, jossa saatan jaksaa nuuskia kauankin. Tai sitten juosta porhallan sen nopeasti skannaten läpi, ihan fiiliksestä riippuen.

Meillä mies rakastaa Ikean lihapullia niin kovasti (lapsuusmuistoja Ruotsista) ja itse asiassa tykkää sisustamisestakin, että kiertelee mun kanssa aina kiltisti :)

Kati: Ai että! Ahlgrenin autot, kyllä! Ja melkosen kunnioitettava loppusumma teillä, kahlasitteko vielä sen itsepalvelukassan kautta?

ja Kati, mä olen joissain asioissa ehkä pitkäjänteinen, mutta sitten toisissa armottoman kärsimätön. Lähipiirissäni olen kyllä tullut enemmän tunnetuksi juuri kärsimättömyydestäni (kaikki heti valmiiksi, nyt!), niin että yllätän kaikki, ja itsenikin, tällä kärsivällisyydelläni tän Huutis-väijymisen suhteen. Ehkä se on sit se löytämisen ilo, kun vihdoin sen hakemansa jutun löytää... tiedä häntä. Olen välillä outo itsellenikin :) Ja tulossa ollaan pönkimään!

Heidi: Olikohan ne sitten sen suunnittelemia ne mustat suojat, joita siellä nyt oli? :) Tosin Nasu näköjään saa ne vaivala liimatut suojat irti repimällä, joten voi olla että mekin sit päädytään noihin jeesus-teipillä liimattuihin vaippoihin :D