maanantai 15. elokuuta 2011

Äääiittttteee!

Tänään se tapahtui. Selvästi. On sitä kuulunut jo hyvän aikaa, mutta tänään, vannon sen, Nasu sanoi selvästi "äääitte" ja osoittti minua. Ja sama uudestaan. Ja uudestaan. Sitten napero sanoi "iitte" ja katsoi isäänsä. Mies ei ollut niin äärettömän vakuuttunut siitä etteikö kyseessä olisi ollut lievähkö vahinko, toistuvasti. Hö. Minä äidin syvällä viisaudella tiesin, että nyt! Nyt se napero kutsuu jo vanhempiaan nimeltä.

Voi liikkis, mikä fiilis! Niinhän sitä sanotaan, että "äiti" on maailman kaunein sana ja sitä se totta vieköön onkin. Varsinkin oman lapsen suusta. Omasta suusta ulos tullessaan se ei ainakaan meikäläiseen niin suurta vaikutusta tee, hehe.

Tänään meillä oli myös pitkästä aikaa ne perinteikkäät vauvakutsut, joista olen raportoinut aiemminkin. Aikaisemmin olen aina ottanut valokuvia, joista on voinut seurata vekaroiden kasvamista, mutta tällä kertaa (syytän siitä pientä varakameraani) kamera jäi kassin pohjalle eikä yhtään kuvaa tullut otettua. Harmittaa, harmittaa kovasti. Mutta kivaa oli, herkkuja taas pöydät tulvillaan ja nassikat kasvaneet kesän aikana kuin mitkäkin tehoruokitut broilerit (äidit, pahoittelen kömpelöä kielikuvaani).

Nasusta ja Nasun päivän asusta on kuitenkin kuvia, ylläripylläri. Koska luvatun helteen sijasta lämpömittari kiipesi vain noin viiteentoista asteeseen, pääsin kokeilemaan tuota ihanaa pussihaalaria niiden sukkahousujen kanssa, kuten rontti kuukausi sitten uhosinkin. Ja hienostihan ne sopivat! Tosin 80-koon sukkahousut ovat vielä lievästi ilmaistuna hieman makkaralla.

Mutsi hei, mä kompastun näihin sukkiksiin!
 

Eteisessä laitettiin vielä hattu päähän ja kengät jalkaan, ihan kuin isot ihmiset ikään.
********
Keltainen froteebody ja sukkikset - Metsola
Tummat pussihaalarit - Aarrekid
Musta lätsä - Metsola
Pikku Addut - Lahja kummeilta

Puheen lisäksi naperolla kehittyy entisestään, tai pitäisikö sanoa voimistuu, halu tehdä asioita itte. Tätä olen kauhulla odottanutkin. Juuri kun selvittiin niistä kiinteiden ruokien aiheuttamista sotkuista ja opittiin syömään siivosti syötettynä (kyllä, me opimme), on nassikka alkanut nyt hamuta sitä lusikkaa jo ihan toissaan. 

Onnistuisikohan millään sellainen kehitysvaihe, että ipana vain siirtyisi syömään lusikalla itse vasta sitten kun hän osaa sen siististi? Ja tiedän, tiedän, eihän sitä opettelematta opi. Mutta jos tämä lapsi vastoin kaikkia luonnonlakeja oppisikin...

I wish. Käsi kädessä itse tekemisen ohella on kehittynyt, tai pitäisikö tässä kohdin nyt puolestaan sanoa että on tullut esiin, naperon tempperamentti. Sitä meinaan löytyy. Nassikan kädestä ei niin vaan viedäkään enää mitään eikä kieltosana "ei" aiheuta mitään riemunkiljahduksia. Kaukana siitä. Nyt esiintyy myös uhmaa, "teenpä kuule mutsi kuitenkin" -mentaliteettiä. Murrosikä, odotan sinua kauhulla.

Hei mutsi, huhuu! Mulla olis jano.
Kas, tuossahan se meikäläisen muki onkin.


Hei, älä pidä siitä kiinni!
Mä juon itte.

En voi itselleni mitään, mutta nuo naperon oman tahdon ilmaukset ja touhut ovat vaan niin hellyttäviä, että mua alkaa aina väkisinkin naurattamaan, ku se messuaa tahtoaan. Täytyykin laittaa työn alle pokan kehittäminen, eihän se nyt sovi naureskella tomeralle pikkutilliäiselle, joka koko rontilla 70-senttisellä varrellaan puolustaa oikeuttaan määrätä itse.

Lopuksi Nasu haluaa toivottaa mummille hyvää nimipäivää, huomenna nähdään!

4 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Oi oi oi, mä niin odotan tuota ensimmäistä "äitiä". Olen jopa stressannut että kuuleeko lapsi sen sanan nyt tarpeeksi usein, pitäiskö sitä hokea enemmän että se varmasti sitten tulisi ensimmäisten sanojen joukossa ulos. :D

Meille tuli tänään aivan supersuloista postia, kiiitos! Lapsipirulainen nukkuu joten en saa heti kiskottua haalaria sen päälle, mutta äkkiseltään katsottuna vaate näyttäisi just passelilta. :) Isot kiitokset! <3

Eeva

Kati kirjoitti...

Meillä on myös jo tovi sanottu äittii, mutta ei vielä kovin usein. Lähinnä suuren paniikin aikana tai kun ollaan oikein hyvällä tuulella. Ja mitä tulee tempperamenttiin, se naurattaa vielä tuossa iässä mutta piru vie kun menee isompien kanssa hermot siihen tavaroiden heittelyyn :) Että nauti nyt vielä kun voit!!Nassikan pussiasu on hillitön, ja sopii minkä tahansa kanssa!Wau!

mimmu kirjoitti...

Eikös olekin ihanan kuuloinen sana :-) Meillä tuosta ekasta kuulohavainnosta on jo vaikka kuinka kauan, mutta pari viikkoa sitten poitsu oppi sanomaan sen ihan kunnolla ja oi että sitä on nyt toistettu jatkuvasti. Ihanan kuuloista edelleen.

Eihän se uhma mitään kivaa ole, kun siinä pitäisi itse pysyä viisaana kasvattajana ja tosiaan tämä nykymoodi taitaa olla vasta alkusoittoa. Mutta kyllä mullakin on joskus vaikea pitää pokka, kun toinen on muka niin surkea ja niin vihainen että oksat pois :-)

Tuohon sun edelliseen viihteellä-postaukseen piti vielä kysäistä että onko Doris edelleen yhtä hyvä jorausmesta, kuin, öööö (kääk), 7 vuotta sitten :-) Silloin joskus tehtiin nimittäin siipan kanssa rymyreissuja Tampereelle. Dorikseen piti aina päästä loppuillasta ja dj Suvi oli ihan paras. Niin hyvää, vähän vaihtoehtoisempaa, musatarjontaa ei täältäpäin löytynyt mistään. Nykyään ei kyllä ole aavistustakaan mihin pitäisi lähteä, jos joskus tulisi ihan jopa pitkällä kaavalla lähdettyä. Oi oi niitä aikoja....:-)

Heli kirjoitti...

eeva: Mepäs saatiin tänään ihaninta postia, aivan megasuloiset pökät! KIIIITOS! :) Ja on meinaan juuri sopivatkin. Ja tosi kiva kuulla, dettä myös siellä päässä oltiin tyytyväisiä, toivottavasti haalari sopii!

Kati: Nasu on kans äkeltänyt kaikkea "äijän" ja "ääten" väliltä, mut nyt se selkeästi artikuloiden sanoi "äiti". Olen vakuuttunut siitä. Ja "isi". Ja osasi velä osoittaa oikeita tyyppejäkin eli vahingon määrä on heti pienempi, varsinkin kun sitä toistettiin niin hanakasti. Ja voin uskoa, että vanhempien kans menee ehrmo. Kyllä se tänkin blondin hihitys vielä loppuu...

mimmu: Dorkassa oli kyllä (edelleen) kiva jorata, mutta rehellisyyden nimissä on todettava, ettei se entisessä kukoistuksessaan ole. Tilaa oli liikaakin, porukkaa liian vähän. Musa ihan ok, ei huippua. Selkeästi nykyään on trendikästä käydä jossain muualla, samoin ku mun nuoruudessani Yo-talo ja Dorka oli niitä kuumia paikkoja. Ah muistoja! :)