sunnuntai 28. elokuuta 2011

Kirottu netti!

Tänään, ja itse asiassa eilenkin, meillä on tökkinyt netti. Vihaan teknisia vempaimia, jotka eivät toimi. Yksinkertaisesti vihaan, ja menetän hermoni niiden kanssa alta aikayksikön. Mikä onkin tosi somaa, sillä teen töitä niiden parissa. 

En vaan pysty käsittelemään sitä turhautumista, minkä tökkivä vempain minussa aiheuttaa. Ajattelen, että hilavitkutin on kehitetty toimimaan ja palvelemaan meitä ihmisiä ja jotenkin otan melkein henkilökohtaisena loukkauksena sen, kun ne tekevät minulle tenän. Melkein kuulen korvissani niiden ivallisen "ähäkutti, minkäs teet" -naurun. Varsinkin, kun usein niille ei yksinkertaisesti voikaan tehdä mitään. Paitsi kirota.

Anna käytännön esimerkin surkean lyhyestä pinnastani tilanteessa Heli - epäkuntoiset masiinat. Pari viikkoa sitten pankkikortistani hajosi siru niin, että välillä se toimi ja välillä ei. Tarvitsin käteistä ja menin eräänä iltana kotimme läheiselle automaatille sitä nostamaan. "Syötä sirukortti siniseen aukkoon", masiina ilmoitti. "Jaahans, selvä, sirukorttihan tämän on", ajattelin ja syötin korttini kuuliaisesti siniseen aukkoon.

Masiina raksutti ja väitti lopulta ettei kortti ole sirullinen. Huokaisin ja laitoin kortin nyt keltaiseen aukkoon, niille tavallisille korteille tarkoitettuun. "Kortti on sirukortti, aseta se siniseen aukkoon", typerä vempain ivasi ja tunsin kuinka otsasuoneni alkoi pullistua. Tätä turhauttavaa tangoa väänsin sitten automaatin kanssa muutaman erän, kortti siniseen aukkoon - kortti keltaiseen aukkoon, kunnes raivostuin, kirosin ja purin korttiani. Kyllä, luitte oikein. Purin. Ja oikein kunnolla vielä. Lapsi minussa sai vallan. 

Lopulta, tuhannen tulimmaisessa raivossa, marssin taskut ja takki tyhjänä takaisin kotiin ja kivahdin miehelle, jotta hänen on käytävä nostamassa minulle rahaa, automaatit kun ovat liitoutuneet minua vastaan ja korttikin jo purtu säpäleiksi. Ja mikä ihana mies, hän meni. Keskellä yötä, väsyneenä, mutta meni.

No, nyt on sitten kettuillut tuo meidän nettiyhteytemme. Yritin koko päivän syöttää Nasun vaatteita Huutikseen myyntiin ja megalomaanisen raivotilan, ähellyksen ja hikoilun jälkeen tuntien uurastuksen saldona siellä on nyt kaksi vaatetta myynnissä. Ei kaksikymmentä niin kuin pitäisi olla, vaan kaksi. Eli on pakko todeta, jotta huomenna sitten lisää. Uudella tarmolla, hermoilla ja ennen kaikkea kärsivällisyydellä. Rukoillaan, että edes tämä postaus löytää tiensä sinne bittiavaruuteen mihin on tarkoituskin.

Päivän asuna Nasulla oli reteästi farkkua ja keltaista, päivän ohjelmassa kun oli mm. Sorsapuiston leikkipuiston haltuunotto. Ja koska haluan lopettaa johonkin positiiviseen, jaan teille nyt Invaasioiden äidiltä Katilta saamani loistovinkin. Eli, seuraavissa asukuvissa esiintyy myös naperon uusin välipala, Talk murut. Ovat puhdasta luonnontuotetta ilman lisäaineita, terveellisiä ja näyttävät uppoavan ipanaan kuin nyrkki Barbapapaan. Amatööriäiti suosittelee!

Hei mutsi, menitkö sä ostamaan Cittarista näitä mulle ihan ikiomaksi?
Jiihaa, koko boksi, vaan mun!


Istunpa oikein alas nautiskelemaan näitä kaikessa rauhassa.

Tuolta reiästäkö niitä siis pitäisi sorkkia ulos? 
Järjestyy, ei muuta kun koura sisään ja murut ulos!

Ja sit suuhun, mums mums. Hyväksyn.

 Riki väijyy irtopaloja.
**********
Sammakko body - Tutta
Reteet farkkushortsit - Oikukas
Mallin uusi lempivälipala - Talk Muru

Huh, koska tänne saakka selvittiin, saatiin kuvat ladattua ja silleen, ei parane enää keikuttaa venettä. Lopetan siis tältä erää tähän ja rukoilen että saan tämän tekstin myös julkaistua. Toimi kirottu, rakas nettiyhteytemme! Tai puren sua.

Huomenna palataankin sitten ankealta tuntuvaan arkeen, kun mies palaa töihin. Snif, en halua puhua siitä vielä sen enempää.

7 kommenttia:

Kati kirjoitti...

Hei kortinpurija, ahtautukaa Miniin ja tulkaa iltapäivälle tänne?Lupasi vesisadetta, ja täällä me möllötetään himassa..Talk-murut rules, hyvä Nasu!

Salla H kirjoitti...

määkin kyllä niin vihaan vempeleitä, jotka ei toimi. Nyt yritän tuhlata rahojani yhteen webbikauppaan ja tää mun tietokone on niiiiiin hidas. en tiedä mikä tässä on ja en oo vaan jaksanut alkaa asenteleen uudestaan tai mitään.

talkkimurut on kyllä kovaa kamaa :) Tosin niiden kanssa pitää olla tarkkana, jos ei halua koko lattien peittyvän niillä pienillä palloilla :)

Anonyymi kirjoitti...

Ihan hillittömän söpöjä tilannekuvia Nasusta, jälleen kerran :)

Aika moni (bloggari) on viime aikoina maininnut nuo murot, joten alan uskoa että ne on hyväksi lapselle :)

Jep, Helit ja toimimaton tekniikka on huono, joskus jopa koominen yhdistelmä :D

T. Se sama kaima

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä mäkin olisin purrut sitä korttia. Tai potkaissut (ihan vähän vain) automaattia. Olen siis aivan yhtä lyhyellä pinnalla varustettu jos tekniikka ei toimi ja ärsyynnyn moisesta niin, että aina on vähintään poljettava jalkaa. Se se vasta kypsää onkin. :D

Muruja täytyy käydä ostamassa meillekin, josko toi pieni nakkisormi saisi niitä jo noukittua pöydältä. :)


Nasun asu, ihana jälleen kerran! <3
Eeva

ulmai kirjoitti...

"En vaan pysty käsittelemään sitä turhautumista, minkä tökkivä vempain minussa aiheuttaa."

Sanokaa vaan, että olen rivo mieleltäni, mutta tämä lause aiheuttaa minussa suurta hilpeyttä :D <3

Vadelmia kirjoitti...

Onpas hienot farkut! Meidän Liljalla ei ole ainoitakaan farkkuja, mutta tuollaiset kyllä kelpaisi. Pitääkin ruveta heti etsimään.

Heli kirjoitti...

Kati: Eikä mikään anonyymi purija enää, kun täällä kerran tunnustin ;) Voi kun en ehtinyt aiemmin vastata, että tänään meille tuli vieraita eli ei oltais päästy. Loppuviikosta (to-pe) passais kyllä...? Ja joo, noi Talk-murot oli sikahyvä vinkki, tattis!

Salla H: Nimenomaan. Lattia vaan lainehtii muroista ja sit mä astun paljain jaloin tietty niiden päälle, ku en tajua katsoa jalkoihini.

Se sama kaima: Hihi, Nasu söi ja hullu mutsi kuvas :D Mut tulipahan taas ikuistettua noita veikeitä ilmeitä, mitä ipanalla päivittäin on. Ainakin meillä nuo murot on olleet hitti, jopa mä uskaltauduin maistan niitä (arvio: melko mauttomia, parempia silti ku maissinaksut - mikä ei tietty ole plajon).

Helien ja toimimattomien tekniikoiden ei pitäisi ikinä kohdata. Mies nimittääkin mua koHeliksi...

Eeva: No, rehellisyyden nimissä taisi siinä automaatilla hampaiden välkähtelyn ohella jalkakin hieman heilua ja nyrkki viuhua... Pitkä pinna on yliarvostettua ;)

ulmai: Ahahahahha :D Nerokasta! Nauroin tälle pitkään ja hartaasti, pervo minänihän se siinä pilkahteli pintaan näennäisen kesyssä lauseessa. Hyvin pongattu! :D

Vadelmia: Noi on ihan ykköset noi farkkushortsit, oon haalinut niitä Huutiksesta jo kahdet. Merkki on uusi kotimainen "Oikukas", joka tekee kierrätyskankaista noita. Aika harvoin vielä Huutiksessa tarjolla, valitettavasti. Mut megaihania ovat! Meillä on noi shortsit sekä mustilla että keltaisilla resoreilla, tsekkaa: http://www.oikukas.fi/epages/OVK.sf/fi_FI/?ViewAction=View&ObjectID=1166373