keskiviikko 10. elokuuta 2011

Uusia taitoja ja tapoja

Tänään päälle puettiin pitkästä aikaa tiukkaa froteehaalari. Tuli sellainen ennakkoaavistus, että tämä ihanuus ei tuolle silmissä kasvavalle hernekepille enää kauan mahdu, joten onhan sitä nyt kiukulla sitten pidettävä ennen kuin saumat ratkeavat. Päivän asun taustalla olis siis luopumisen haikeus, olen todella rakastanut tätä kalsariasua!

Meitsi löffäilee ihan muina naisina tässä löffäilypisteellä.


Iskääää! Älä naurata siellä nyt ku mua kuvataan!
***********
Raidallinen froteehaalari - Metsola

Nasulle on viime päivinä siunaantunut aimo annos uusia taitoja ja tapoja, joista en ole tainnut vielä mainitakaan. Yksi niistä on taputtaminen. Neuvolan täti kysyi yksivuotiskäynnillämme joko napero taputtaa ja me miehen kanssa katsoimme hieman häkeltyneinä toisiimme, sillä me emme suoraan sanottuna tienneet. 

Emme yksinkertaisesti olleet pistäneet merkille, mikä toisaalta ehkä kertoi siitä, ettei nassikka juuri taputellut. Mutta nytpä se taputtaa, läpi päivän taputellaan eri asioille. Nauretaan ja taputetaan.

Toinen suloinen uusi taito on pusuttelu. Nassikka tosin pusuttelee kuin neitsytpoika, tuo suunsa aivan kiinni suuhun ja lipoo kuolaisella kielellään, mutta yhtä kaikki se on liikuttavaa. Ihan eri tavalla liikuttavaa kuin sen neitsytpojan, jonka suudelma lähinnä liikuttaisi meikäläistä saman tien kaksi kilometriä kaakkoon. Ehei, tämä pusu tulee sydämestä ja se on sanalla sanoen todella liikkis. Varsinkin kun usein pusun kylkiäisenä tulee hellyttävää öninää.

Kolmas taito tai oikeammin uusi tapa on pään taakse taivuttelu. Sitä nassikka on harrastanut jo jonkin aikaa, mutta yhä vaan se on niin kovin kivaa. Ja mikäs ihme se on? Kyllähän maailma näyttää ihan erilaiselta ja hassulta nurinkurin.



Hei mutsi, sä näytät hassulta!

Kielellä naksutteleminen on myös uusin hitti. Nasukka pyörii ympäri tiluksiaan ja naksuttelee kielellään. Ehkäpä se on tyytyväinen näkemäänsä? Toivottavasti, sillä sisustusta en kovin mielelläni lähtisi uusimaan. Toivotaan, että meidän tyylimme siis kohtaavat. Kielen naksuttelu on hassun näköistä sikälikin, että eihän niitä hampaita ole kuin neljä, joiden takaa se kieli naksautetaan esiin. Toisaalta, eipä se näytä enempää vaativankaan.

Tänään Nasu myös sanoi selkeästi ja useamman kerran "ota" ojentaen samalla esinettä meikäläisen suuhun. Aluksi ajattelin sen olevan puhdasta sattumaa, mutta lukuisat toistot puhuivat muuta. Herranjumala mitä kaikkea tuo ipana jo ymmärtääkään? Tunnen kuinka kylmä kauhu valuu jäseniini, muistan tuskaisesti ne lukuisat ärräpäät joita ipanan kuullen on tässä huushollissa päästelty... Nyt jos koskaan vaaditaan ryhtiliikettä!

Nasukka on myös alkanut juoksemaan ja sitä se tekee aivan villinä ilosta. Nauraa hohottelee ääneen ja painaa menemään. Tämä tosin tapahtuu (toistaiseksi) vain vanhempien sormista roikkuen, mutta jokin outo tunne munaskuissa kertoo minulle, että kohta ei niitä tukisormiakaan enää kaivata. Kuinka mä ikinä, siis koskaan, pysyn silloin tuon torpedon vauhdissa mukana?

Uusin leikki nasukalla on myös vanhempia pakeneminen. Se lähtee riemukkaasti kiljuen porhaltamaan pakoon (kävellen tai kontaten), kääntyy muutaman metrin päästä katsomaan ja jos vaan joku jaksaa seurata, säntää se riemusta kiljahdellen uudelleen matkaan. Jos kukaan ei sillä erää jaksa könytä perässä, tulee ipana ikään kuin kiusoitellen hieman takaisin päin, kikattelee ja heti kun siihen ottaa katsekontaktin, leiskauttaa se villisti hihitellen taas pakoon. Hassu ipana. 

Käteen herraskaisesti nojaaminen. Se on myös eräs, itse asiassa tänään ilmaantunut tempaus. Yhtäkkiä napero vain alkoi matkia meitä, laittoi kätensä poskeaan vasten ja nojasi siihen kuten me samaan aikaan miehen kanssa. Olisimme varmaan olleet hauska näky piilokamerassa: kolme eri kokoista albiinoa istuu keittiön pöydän ääressä, käsi poskeen nojaten. Varsinainen perhepotretti.

 Eli tämä siis laitetaan tähän ja näytetään tärkeältä?

 
Seeelvä. Roger that.

3 kommenttia:

Vadelmia kirjoitti...

Kielen naksutteluun ei tarvita hampaita! Täällä on naksuttu pitkään hampaattomanakin. :)

Taputettu on kuukausia, kuten kuvistakin on näkynyt. Pusuttelu on meilläkin tuore hitti, hyvin helliä ja märkiä pusuja. Myös itselle peilin kautta.

Meillä ei taivutella päätä eikä nojailla käteen (toisaalta kukaan ei nojaile), eikä tietenkään juosta, kun ei kävelläkään tai roikuta vanhempien sormista (talutettavan muuten jäntevät jalat menevät keitetyksi spagetiksi, jos yrittää).

Ja hauskinta on tietysti mennä vanhempia kontaten karkuun ympäri asuntoa.

On muuten melkoisen veikeä poseerausasento tuo käteen nojaaminen! Ja tietty taivuttelukin. Hienoja kuvia.

Salla H kirjoitti...

Hih, se on kyllä hauskaa miten ne kehittyy :) Ja Nasu saa kyllä tästä blogista ihan huippuhienon vauvakirjan!

ps. näin todennäköisesti Nasun isän toissapäivänä kävelevän tien toisella puolella istuessani lounaalla eräässä meksikolaista ruokaa (ja hampurilaisia) tarjoilevassa ravintolassa :) Varmaan pian bongaan teidätkin!

Heli kirjoitti...

Vadelmia: Jooo, mä olen kateellisena pitkään seurannut Liljan taputtelua ja katsellut mietiskellen nassikkaa, että onkos tuo nyt ikinä taputtanut vai ei... Niinpä sen neuvolan tädinkin kysymys yllätti meidät. Naksumista on meilläkin jatkunut jo hetken aikaa, samoin taivuttelua, mut nuo ihanat märät pusut on uusinta auvoa, kuten teilläkin :) Se oliskin näky, ku Nasu ja Lilja painasi yksissä tuumi pakoon päät kolmantena jalkana!

Teillähän on Liljalla oikea asenne: mitä sitä tyytyä kenenkään taluteltavaksi? :) Kiitos kuvakehuista, itsekin yllätin itseni kuinka olin kerrankin kameran kanssa paikalla ja vielä tarpeeksi nopealla liipasinsormellakin.

Salla H: Niin mäkin olen ajatellut, tosin edelleen on työn alla sne keksiminen miten tästä Bloggerista sais pdf:nä ulos nämä sivut... Onko mitään vinkkejä, anyone? Siitä tiedosta ovisin vaikka maksaa, sivu kerrallaan kääntäminen ku ei oikein tule kysymykseen. Tutoksia kun taitaa olla jo lähes nelisensataa...

Mahtavaa, mies on Tammelan julkkis! ;) Mut niinhän sä meinasit, et meidän nurkilla oot töissä. Ja kyllä, me syödään siellä meksikoista tarjoilevassa melko usein, aina ku ei haeta take awayta... :) Kiskase sit hihasta heti ku pongaat meidät! Promise!