lauantai 27. elokuuta 2011

Kolmetoista

Mutsi hempeilee, meitsi kuolaa ja leikkii.
Nasu on tänään päivälleen kolmetoista kuukautta vanha. Kolmetoista on onnennumeroni ja ehkäpä siksi tämä päivä on ollut mielessäni jotenkin erityisenä jo jonkin aikaa. 

En vieläkään oikein tajua, että meillä on tuo pieni nassikka. Että se nyt todella on tuossa, juuri noin ihanana ja omana itsenään eikä se ole lähdössä minnekään. 

Ja että nassikka on vasta kolmetoista kuukautta vanha, mutta kävelee, juoksee, tapailee sanoja ja ymmärtää puhetta jo pelottavankin paljon. 

 Tuleekohan seuraavat kolmetoista vuottakin yhtä haipakkaan?


Tämä on myös miehen megaloman viimeinen viikonloppu, huoh. Kuka varasti meiltä nuo yhdeksän viikkoa, miksi ihmeessä ne tuntuvat menneen niin valtavan nopeasti? Otetaan vaikkapa yhdeksän viikkoa väliltä lokakuu-joulukuu. Ei meinaan ole pelkoa, että vaikka mitä tapahtuisi ne menisivät koskaan tällaista vauhtia. Ehei, nuo viikot juuri tuolla, ne vasta matelevatkin. Oli sitten hauskaa puuhaa tai ei.

Mutta nämä meidän pikkuperheen yhdeksän yhteistä viikkoa, ne ovat huvenneet kuin se kuuluisa pieru Saharaan. Ei sillä ettemmekö olisi puuhanneet kaikenmoista, kyllä vain! Saimme jopa ne klassiset valokuvatkin kansioon. Mutta aina sitä vain ahneena haluaisi enemmän. Ja jos se ei olisi rahasta kiinni, niin kuin se valitettavasti on, voin vakuuttaa että meidän taloudessamme olisimme kumpikin Nasun lapsuuden ensimmäiset vuodet kotona. Yhdessä, koko perhe.

No mutta, takaisin todellisuuteen ja tähän päivään. Vielähän tätä lomaa on jäljellä pari päivää ja niistä aiomme ottaa kaiken irti. Tänään meillä oli koko perheen kampaajapäivä, hehe. Koska kasvattelen pitkää tukkaa, vaihteeksi, en niin kauheasti voi tukalla revitellä. 

Niinpä päätin, yllytyshullu kun olen, värjäyttää samalla reissulla kulmakarvani punaisiksi. Ja vaikka blogin tarkoitus ei suinkaan ole esitellä kuvia minusta, nappasin nyt teitä varten todistusaineistoa. Ette kuitenkaan muuten uskoisi, että oikeasti punaiset ne ovat.

Väriä elämään.

Kampaajareissun jälkeen käppäilimme kaupungilla helteestä nauttien ja kävimme jätskillä Koskipuiston rannassa. Kotimatkalla oli ihan pakko hakea intialaista safkaa Nanda Devistä (suosittelen lämmöllä) mukaan ja nyt ruoan päälle lähdimme vielä Alasenjärvelle uimaan. Myöhemmin illalla ehkä joku hyvä leffa ja muutama olut, siinä meidän villi lauantai-iltamme. 

Isi valitsi Nasulle päivän asun, aurinkoista tottakai. Ihan mahtavaa, että tämä viimeinen viikonloppu osui hellekeleihin, vielä suurempi starba olisi otsassa jos tätä hyisellä sadesäällä kirjoittelisin. 

Hei mutsi, pelattaiskos tätä?


Aurinkobody - Duns 
Haaroista retkottava kestovaippa - Laiskojen vanhempien tekosia
Mallin puuhat pelien äärellä - Ei luvattomia, mutta vähintäänkin epäsuotavia
*********

Mutta nyt Nasu nukkumaan ja vanhemmille aikaa kaksistaan. Nastaa lauantaita kaikille!

2 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

No noi kulmakarvat kyllä rokkaa! :D Hienot!
On aivan tuskaisen käsittämätöntä miten nopeasti aika nyt juoksee. En voi ymmärtää että tuon pojan syntymästä on jo yli puolivuotta, MIHIN aika on kadonnut?! Pikku hiljaa mieleen sopukoihin hiipii paniikki, töihin pitäisi lähteä tammikuussa ja sehän on ihan kohta jos aika jatkaa etenemistään samaa tahtia. En taho. :(

Eeva

Heli kirjoitti...

Eeva: Joo, räyheet nämä karvat kyllä on, kerää katseita kaduilla ja toriella ;) Samaa ajan juoksua mäkin tosiaan hämmästelen harva se päivä, oon alkanut omiin korviini kuulostaan jo ihan mummolta, ku vaan jatkuvasti päivittelen tätä samaa siaa. Mutta kun se on niin totta! Kauhistellaan sit yhdessä töihin menoa, mäkin oon menossa näillä näkymin tammikuussa... Hui!