sunnuntai 21. elokuuta 2011

Äitikin muuttuu

Tänään olimme aamupäivän talkoissa, minkä hengessä päivän asuksi Nasullekin valittiin rehellinen verkka-asu. Nasun asu ei tosin juuri työnteossa likastunut, kaveri kun veteli hirsiä suurimman osan ajasta, mutta ajatushan se on tärkeintä, eikös? 

Nasu sen sijaan kiskasi ihan omat talkoonsa heti kotiin päästyä, juuri siivottu vaatekaappi vaan sai kyytiä kun napero pisti tuulemaan.


Mutsi hei, joku oli järjestellyt nämä ihan persiilleen.
Älä huoli, meitsi hoitaa homman.

Pahoja tapahtui myös muualla. Isi kuvasi naperon vaihteeksi varkauspuuhissa sillä aikaa kun äiti oli suihkussa. Nassikka oli jostain pongannut meikäläisen rakkaan pinnirasian ja hiipi hiljaa, mutta onnellisena takavarikoimaan sen näppärämpiin kätösiinsä. Niitä pinnejä olikin sitten myöhemmin kiva keräillä ympäri asuntoa.

Tai-dat-dai, meitsi tulee täältä ihan vaan muina naisina.

Löysinpäs! Ja löytäjä saa pitää, joten moikka vaan sulle iskä!
********
Turkoosi retroleijona body - Tutta
Turkoosi froteinen verkka-asu - Moonkids
Punaiset sukat - H&M
Juonit ilmeet - Mallin omia

Olen kirjoittanut monesti siitä, kuinka Nasu kehittyy ja muuttuu, sillä sitähän tuo nassikka lähinä tekee. Kasvaa ja kehittyy. Siinä sivussa äitikin (kun optimistisesti ajattelen) myös kasvaa ja kehittyy. Tätä kasvamista tapahtuu monella tasolla aina tiedon karttumisesta hermojen venyvyyteen ja pinnan pitkittymiseen. Mitä muuten ainakin  minulla on tapahtunut huikean paljon, ihan totta. 

Mutta kaiken tämän lisäksi muutoksia tapahtuu myös fyysisellä ja ah! niin pinnallisellakin puolella. Ja siitäpä aion kertoa teille tänään. 

Kuten tässä jo on muutaman postauksen verran rummutettu, imetys on nyt jäämässä pois. Ja kuten myös olen maininnut, olen rintavaa naissorttia. Voin kertoa teille, että kun laitetaan rintava nainen imettämään, vaaditaan imetysliiveiltä ihan todellista, jopa insinööritasoista tuotekehitystä. Liivien on nimittäin tuettava - ja kunnolla.

Mietitte ehkä, että mitä se nyt höpäjää? No katsokaas, minulle kerrottiin ennen vauvan syntymää, että imetysliivejä pidetään sitten koko imetyksen ajan, yötä päivää. Ja tätä neuvoa minä tyttö olen nyt noudattanut, yötä päivää. Eikä siinä mitään, tissitkin varmaan kiittävät, mutta kun niissä imetysliiveissä ei ole kaaritukia. Snif, noita rakkaita kumppaneitani.

Olen siis joutunut totuttelemaan lötköihin rintsikoihin ja niistä kumpuavaan lötkömäiseen fiilikseen (tätä eivät tajua ehkä muut, kuin ne joilla on a) suurehkot rinnat b) rakkaussuhde kaaritukiin). Voin tiivistää asian seuraaviin matemaattisiin yhtälöihin: rintsikat + kaarituet = pure love. Rintsikat - kaarituet = pure hatred.

Miksi imetysliiveissäni ei sitten ollut kaaritukia, kysytte ehkä? No katsokaahan, myös tästä asiasta minua valistettiin kertomalla, että ne aiheuttavat rintatulehduksia,  painavat ja saattavat haitata maidontuloa. En tiedä onko asioilla mitään totuusperää, mutta minuun, tuoreseen amatööriäitiin, ne upposivat sukkana. Joten rakkaat lukijamme, takana on nyt vuosi ilman kaaritukia. 

Kaiken surkeuden lisäksi ainakin minun koossani hyviä imetysliivejä on ollut tasan kolmessa värissä: valkoisina, mustina ja mummo-beigeinä. Ja minähän tietenkin heittäydyin aikoinaan villiksi ja ostin joka väriä. Niillä on sitten kuulkaas piristetty päivää aina kulloisenkin fiiliksen mukaan. Mummo-beigeä arkipäivään, valkoista vaaleiden vaatteiden alle ja mustaa mustien. Kuvitelkaa kuinka jännää! Ja mitä vaihtelua, vuosi on suorastaan hurahtanut näiden värien parissa (toivottavasti lauseista tursuava sarkasmi ei pistä silmiänne vuotamaan).

Muttamutta, oli tarkoitus puhua siitä kehityksestä. Ja kyllä, voi kyllä, arvaattekin ehkä mitä aion seuraavaksi julistaa. Nimittäin rakkaat kaarituelliset ystäväni ovat nyt palanneet vaatekaappiini ja heittäneet lötköt lajitoverinsa hus helvettiin tieltään! 

Ah kaipausta, ah tätä jälleennäkemisen riemua! Kaikki rakkaat rintsikkani mitä erilaisimmissa väreissä (vaikka pukeudunkin mustaan, alusvaatteissa saa kyllä olla väriä) ovat taas kotonaan! Ja kyllä on meinaan aamusta iltaan ryhdikäs, värikäs ja ennen kaikkea tukeva olo. Siinä sanan toisessa merkityksessä. I-h-a-n-a-a!

*****************

PS. Tuosta tukeva -sanan käytöstä muistuu mieleeni eräs elämäni moka. Toimin parhaan ystäväni kaasona joitain vuosia sitten ja pidin tuoreelle hääparille puhetta. Olin valmistellut puheeni etukäteen, mutta juuri ennen puheen pitämistä sain jonkun hulluuskohtauksen ja päätin improvisoida. Eli heitin muistiinpanot menemään ja tartuin mikkiin mieli blankona. 

No, kaikki olisi mennyt varmaan ihan hyvin, ellen jossain vaiheessa olisi kuullut puhuvani ääni väristen siitä, kuinka ystäväni tuore aviomies on ihana, kärsivällinen, rohkaiseva ja ennen kaikkea tukeva. Huoh. Epic failure.

12 kommenttia:

Kati kirjoitti...

Näistä loppurepäisyistä pitää koostaa kohta mietelausekirja. Naapurit varmaan tuumii et mitä täällä taas nauretaan keskellä yötä :)
Mä pidin kaarituellisia imetysliivejä, en vaan pystyny ryntäineni niihin lötköihin paitsi yöllä..Mut eiks oo ihan kuin oisit shoppaillu kauheesti uutta kun saat pönkiä kaapista kaikki ihanuudet taas käyttöön :D

Nimetön kirjoitti...

Minä oon pitäny niitä ällöjä imetysliivejä ehkä kuukauden-pari kunnes oon siirtynyt tavallisiin..en vain kestä niitä!! :D Ja kyllä ne tavalliset on mulla toiminu ihan yhtä hyvin senku vähä raottaa ja rupiaa syöttöhommiin ;)

.tiia.

Nimetön kirjoitti...

^Samma här, en vaan pystynyt käyttämään niitä imetysliiveja. Pienirintaisena olen tottunut käyttämään liivejä joissa on pieni toppauspushupsysteemi (kyllä tottakai tuo on ihan oikea sana :D ) ja vaikka imetyksen vaikutuksesta minulla kerrankin oli ihan oikeat tissit niin silti en vaan osannut olla liiveissä joissa ei ole kaaritukia eikä mitään muutakaan tukea. :)
Toimin siis kuten .tiia., raotus vaan ja lapsi syömään. Toimi hyvin.

Meillä myös on lopeteltu imetystä, sillä erolla vain että poitsu päätti itse laittaa homman pakettiin. Kieltäytyi siis tissistä. Yllättävän kova pala äidille, nautin kovasti siitä viidestä kuukaudesta minkä imetystaipaleeni kesti. Toinen rintani ei ole vieläkään toipunut tästä muutoksesta ja on muuten lievästi huvittavan näköistä kun toinen on kuppia a ja toinen c. :D (Too much information? :D )

Eeva

Maria kirjoitti...

Imetysliivit oli kamalia!

Kaunis tuo teidän lattia. Ja ihania klassikoita vilahtelee noissa kuvissa välillä :)

L-E kirjoitti...

Imetysliivien suunnittelijat on varmaan miehiä? :/

Heli kirjoitti...

Kati: Joo, mun elämän mokailuista sais materiaalitulvasta johtuen varmaan jo trilogian... ;) Todellakin olo oli ku olis käynyt rintsikkakaupassa megaostoksilla ku melkein paritkytä ridet kaivoin kätköistä esiin! Eli ihanaa oli ja on edelleen, hehe :)

.tiia: No just näin. Itsekin tajusin vasta megaviiveellä (lue: takana kuukausia kärsimystä), et varmaan niillä normeilla rintsikoillakin olis pärjännyt ihan hyvin. Jos ei jopa paremmin, lötköt ku ei varmasti tukeneet niin hyvin ku kaarituelliset. Mut sit olin jo liian jumahtanut rutiineihini ja niihin lötköihin, etten vaan saanut haettua varastoista kaarituellisia rakkaitani esiin ja käyttöön. Ennen ku nyt. Eli ei välttis kannata tehdä ku mä, vaan ku sä :)

Eeva: Te oottekin paljon fiksumpia ku mä. Mä vaan jumitin lötköissä ja valitin miehelle niiden rumuutta :) No, onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin ja mä olen jälleen re-united with my loveones ;) Ja hassua miten sitä rintsikoiden kanssa saa aina painia, oli isot tai sit pienet rinnat.

Meillä Nasu ei ole itse lopetellut syömistä äidin toiveista huolimatta, mut on hyvin säyseästi mukautunut tissin vähenemiseen. Eli täällä päässä me lopetamme minun johdolla, Nasu perässä kiltisti hiihdellen. Ja hei, NEVe too much info ;)

Maria: Kyllä. Imetysliivit todella on kamalia, aamen.

Miten pongasitkin lattian ja huonekalut! Kiitos kehuista, mä olen tälläinen vanhaan hurahtanut huruakka ;)

L-E: Impotentteja sellaisia? ;)

Salla H kirjoitti...

Miks muuten niitä imetysrintsikoita tarttee pitää yöllä? Mulla kyllä se onni, että tissit ei vuoda, joka lienee syy myös niiden rintsikoiden pitämiseen yöllä, että saa liivinsuojat niihin viritettyä? Mitään muuta syytä en kyllä keksi. Ite pidin yöllä esikoisen kanssa sairaalassa, mutta lopetin kun en mitään järkevää syytä siihen keksinyt.

Mun käsittääkseni se rintatulehdushomma on akuutti lähinnä on maito nousee, ite oon aina sen jälkeen siirtynyt kaarituellisiin imetysliiveihin (esim. changesta saa myös isoja kokoja, tosin vaan mustana ja valkoisena).

--salla

Heli kirjoitti...

Salla H: No niin, eipä nitä kai oikeasti tarvitse, mutta mun äiti (joka jaksa akorostaa oman äitinsä olleen liivikauppias) vakuutti mut siitä, et isorintasen naisen maidosta pingottuneet tissit masentuu ja valahtaa, jossei niitä tue myös yöllä. Mene ja tiedä, minä uskoin. Liivinsuojien pitäminen liene ainakin järkevä syy, mä pidin niitä tuon pelottelun vuoksi, mä kun en kauheasti niitä suojia silti tarvinut. Ens kerralla, jos sellaista ikinä tulee, olen sitten viisaampi. NIIN paljon viisaampi ;)

vilppumaan erika kirjoitti...

Jälleen tikulla mua silmään, mutta mä kans huikkaan, että JOS päätätte sitä pikkukakkosta alkaa hommaamaan ja sitä myöten imetysjuttu käynnistyy uudelleen, niin Changesta tosiaan saa oman kokemukseni mukaan parhaat imetysliivit. Muutenkin ilmeisesti on kokemuksia, että sieltä moni on saanut myös ne elämänsä ensimmäiset oikeasti sopivat ja oikeankokoiset liivit :) Mutta siis kaarituelliset ovat nämä, jotka mulla on edelleen käytössä, kun imetysura on meneillänsä. Mustina ja valkoisina, ei mummupuuterisina kylläkään :)

Heli kirjoitti...

vilppumaan erika: Siis to-del-la-kin aion pitää kaarituellisia imetysliivejä jos vaan ikinä tulee ajankohtaiseksi vielä. Sillä vapaaehtoisesti en imetysliivejä päälleni kisko, hehe. ON ne kuiteskin aina sen verran rumempia ku normaalit. Mut joo, Change on hyvinkin tuttu ja ostin sieltä kaikki rintsikkani ja bikinin ennen kuin bongasin maailman ihaniman nettikaupan (www.figleaves.com), josta olenkin sen jälkeen tilannut kaikki liivini. Myös ne imetykset. En voi Figleavesia liikaa ylistää - se Tarjonta! Isotissisellekn vaikka mitä kuoseja ja värejä, ou jeah!

vilppumaan erika kirjoitti...

No mutta! Sähän laitoit nokittaen, täytyypä käyä tsekkaamassa. Mulle oli plussaa tuo Changen sovituspalvelu, suitsait tsekkas myyjä mulle oikeen koon, eikä ollu liikaa raivelissa kiinni mutta sen verran, että saatiin hyvät liivit mulle :) Nettikaupoista en oo liivejä ostanukaan.

Heli kirjoitti...

vilppumaan erika: No johan oli typoja mahtunut tuohon edelliseen vastaukseeni, huh. Mutta joo, nokitin sano! :) Kun pääsee selville omasta koostaan (kiitos Change!), voi aikas helposti sit tilata tuoltakin. Varsinkin jos tilaa samoja merkkejä mitä Changekin myy. Toki nettikaupassa jää tuo ihana asiakaspalvelu pois (mikä Changessa on kyl ollu tosi hyvää), mut hintaerot tasottaa kummasti.. Ja palautuskin on tosi helppoa, jos tulee hutiostoksia. Ja ei, tämä EI OLE maksettu mainos. Eihän ne edes tedä et mä olen olemassa, herra paratkoon :D