torstai 28. heinäkuuta 2011

Vuoden Vanhemmat

Missäs se Vuoden Vanhempien -palkinto oikein viipyy? Sehän kuuluu meinaan nyt meille, miehelle ja minulle, sillä olemme tänään tehneet jotain, mitä emme ennen lasta ikinä saaneet aikaiseksi. Nousimme siis suoraan raketin lailla Vuoden Vanhemmat -ehdokkaiksi, ainakin omissa mielissämme. Ja oma mielihän se on, joka merkkaa. Väliäkö sillä, mitä muut ajattelevat.

Aiempi teko, joka meidät viimeksi nosti tälle samalle tasolle, oli se keväinen rääkki (lue: vauvauinti) aamuseiskan aikoihin ja nyt kuulkaas nousta pöjähdetään taas vanhempien A-sarjaan, jotta suhina vaan käy. Vanhempien Valioluokkaan, jees söör. 

Mitä ihmettä ne nyt ovat saaneet aikaiseksi, mietitte ehkä. No kuulkaa, me olemme pakastaneet mustikoita. Tiedän tiedän, monelle, varmaankin itse asiassa valtaosalle ihmisistä tämä on normaalia kesäarkea. Mutta meille - ehei! Aiemmin vietimme ihanat hellepäivät festareilla, kesäterasseilla, ulkomaanmatkoilla tai laiskasti Tampereen puistoissa löffien. Nyt, nyt me pakastamme kotona marjoja kun vauvelimme nukkuu päiväuniaan. Kylläpä elämämme on villiä.

Ja kun nyt kehumisen alkuun päästiin, jaetaan niitä hyviä sanoja myös ympäriinsä. Kuten ihanalle äidilleni, joka on ehkä maailman paras äiti. Tietenkin itseäni lukuunottamatta, hehe. Se oli nimittäin äitini, joka meille tänään saapui syli täynnä Tammelantorin parasta mustikkaa. Toisessa kädessä killui pussi pakasterasioita, äiti kun osaa aina ajatella kaikkea. Joten eikun hommiin!


Ai että, tästä se lähtee.


Alku- ja loputilanne. 
Jos en niin karsastaisi kaikkea sitä hössötystä, niin toteaisin polleana meidän tehneen superfoodia.

Vuoden Vanhemmat proudly present.

Päivän asu puolestaan koostui tänään pitkälle iltaan pelkästä nahasta, sillä Nasu tepasteli lähinnä naakkenina tämän päivän. Helle kun oli, vaihteeksi. Uutisten mukaan tämä kesä on kuumin 25 vuoteen ja siltä se on kyllä tuntunutkin. Onneksi en ole tänä kesäni itse raskaana (hihi, sori kaverit!). Mutta illalla päälle puettiin sentään jotain, ei sitä nyt ihan ilman rihmankiertämää ihmisten ilmoille kehtaa lähteä.

Oon meinaan just pistänyt tänne suuhuni jotain luvatonta.


Pallokas shortsiasu, mallille ehkä hieman väljä - Ristomatti Ratia
Mallin poseeraus - Haikea katse ulapalle
Kuvauspaikka - Alasenjärvi, Tampere

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Myöntäisin kyllä teille tuon vuoden vanhempi-palkinnon ihan suosiolla, itse kun en tuohon marjahommaan alkaisi :D Hatunnosto teille!

L-E kirjoitti...

Mun mielestä sun äitikin tarvitsee vuoden vanhempi-palkinnon ja veikkaan että aika moneltakin vuodelta :D. Siis kuka tajuaa tuoda sekä mustikat että pakasterasiat?

Ihania palloja Nasulla päällä! Mulle on taitanut iskeä joku pallokuume, eikä niitä löydy Naperon vaatekaapista nyt ollenkaan. Aion korjata asian ompelemalla... Heh, kaikkeen sitä kuvitteleekin pystyvänsä, mä en osaa ommella tai siis ainakaan en ole osannut. Nyt äitinähän mä osaan tietty mitä vaan :D.

Löysin muuten äskettäin hyvällä alella Ristomatti Ratian vaatteita, mutta näyttivät (ja olivatkin) niin leveitä että ei niitä meidän kukkakepille voinut ajatellakaan :D. Sama juttu Marimekon bodyjen kanssa, siinä vaiheessa kun hihat olis sopivat niin leveyteen mahtuisi kaksi naperoa. Ja yks seitkytsenttinen raitateeppari taitaa leveyden puolesta olla parempi ens kesänä, mut onkohan se sitten jo napapaita? Noooh, näppärä äiti tietty ompelee siihen jotkut helmat ja tsadam on mekko valmis ;).

Anonyymi kirjoitti...

Hehe, meidän pakastin täyttyi myös ihanista mustikoista mun äidin suosiollisella avustuksella, meille ne tosin ilmestyi valmiina rasioissa. :o Äitikulta <3

Anonyymi kirjoitti...

^Damn, allekirjoitus unohtui.

Eeva :)