torstai 28. heinäkuuta 2011

Nasun syntymäpäiväkestit

Tänään aamulla, tasan klo 11.47 katsoimme miehen kanssa aamiaispöydässä toisiamme ja jaoimme hetken. Tiedättehän, sellaisen äänettömän hetken. Tasan vuosi sitten, tasan erilaisessa tilanteessa. Me kaksi ja sen hetken jälkeen - me kolme. 

Tarkoitukseni ei ole kirjoittaa mitään taiteellista huttua, mutta päivän juhlahulinoiden, saunan ja (ilmeisesti erityisesti) saunaoluen jälkeen huomaan olevani erittäin tunteellisella päällä. Pieni silkotukkani, kultapiisku (joksi häntä pienenä kutsuimme) on nyt vuoden vanha.

Hän kävelee, istuu, käy potalla, omaa kahdeksan hammasta, nukkuu omassa huoneessaan, sanoo "äitte", "ei", "tata" ja erinäisiä muita sanoja, joita en ole tajunnut merkkailla ylös. Ja joita en nyt tietenkään tässä liikutuksen tilassani muista.

Hyväksyttävä se on, tyttäreni on nyt taapero. Ei mikään vauva enää, vaikka tississäni aamuin illoin kiinni vielä roikkuukin. Tuleekohan minusta äitini kaltainen päivittelijä, joka edelleen jokin aika sitten totesi minun olevan "vasta tissistä irronnut"? Ja ikäähän mulla on tosiaan se 34 vuotta. Mutta kuten on tämän vuoden aikana viimeistään tullut huomattua, aika todella on suhteellinen käsite.

Koitan nyt ryhdistäytyä ja kertoa hieman päivän kemuista. Kuten aiemmin ilmoitinkin, minä en askarrellut Nasun ensimmäisille syntymäpäiville mitään, kuten niin moni taitava äiti täällä blogimaailmassa ainakin. Tässä iässä tuntee jo rajansa ja minulla ne ovat aikatauluttamisessa. Ilman askartelujakin tuli hätä ja kiire, varsinkin kun aamulla klo 06 soittivat vakioleipomostani (= amatööriäidin pelastus) ja ilmoittivat, jotta kakkuja ei tule. Onneksi kakkujakin saa muualta, joten ei siitä sen suurempaa härdelliä syntynyt.

Kukkia silti olla pitää, joten ostin kimpun lempikukkiani liljoja. Isotäti toi vielä kimpun kultapiiskuja, kuinkas muutenkaan, ja kimppujen koristeeksi leikkasin kuvat Nasusta vastasyntyneenä. Luoja miten pieni se on ollutkaan! Onneksi en tajunnut tuolloin kuinka pieni se on, en olisi ehkä pystynyt toimimaan laisinkaan.


Pikkuruinen Nasu lepäilee kukkakedolla.

  
No okei, oli meillä ilmapallojakin ja hieman muuta krääsää. Mutta ihan pikkuisen vain.

Nasulle valittiin mummun ostama joululahjamekko päälle, se oli sopivan kesäinen ja pirtsakka. Juuri oikeanlainen innokkaalle yksivuotiaallemme. Olin ajatellut pukea mekon kaveriksi pitsisukkikset, mutta ulkona + 29 astetta paahtava helle sai minut onneksi järkiini ja vaihdoin sukkikset röyhelöpöksyihin. Pitäähän sitä helmoista hieman hörhelöä vilahdella, ni!

Tsekatkaas näitä sääriä, hihi.


.  Rimpsupöksyjä kelpaakin hieman vilautella.
**********
Pitsimekko - Miraakkeli
Röyhelöpöksyt - P.O.P
Mallin fiilis - Sankarimaisen riehakas

Kakussa oli tietenkin se puhallettava kynttilä, numero uno. Kakkuja oli itse asiassa kaksi, mansikkajuustokakku ja kinuskikakku, joista jälkimmäinen sai kunnian toimia kynttiläkakkuna.

Siis mikäs toi nyt on? Tsekataanpas lähempää...

Aloitetaan maistiaisilla - isi, kermavaahtoa kiitos!


Mmmm... sen verran hyvää, että taidanpa kokeilla itse.


Anna tulla vaan lisää ja tällä kertaa hieman isommalla kauhalla, pliis.

Kuten lasten synttärijuhlissa aina, ei näissäkään ollut lahjoista puutetta. Ja nyt, toisin kun jouluna, Nasua kiinnosti käärepapereiden lisäksi myös pakettien sisältö. Kuten myös muita juhlien pieniä osanottajia. Niinpä paketteja avaamassa oli aina kunnon ipanakaarti.


Ai että mitä nauhoja, härregud. 

Mikäs ihana palikkalaatikko siellä olikaan! 
Kaapon kanssa sitä tässä yhdessä testaillaan.

  Välillä sitten vaan tuijoteltiin toisiamme.
Nasu se tykkää Kaaposta, Kaapo se tykkää Nasusta.

Serkut yllättivät Nasun megalahjalla: vihdoinkin kunnon kokoisella ammeella, joka oli vielä täynnä leluja. Hyvästi ankeat vadissa kylpemiset, tässähän napero mahtuu oikein istumaankin. Ja mikä parasta, läiskyteltävääkin on ihan eri tavalla.


Mutsi hei, voiko nämä lelut tulla mun kanssa seuraavaan iltakylpyyn?

Olipahan vaan kerrassaan hauska päivä, Nasu oli aivan liekeissä koko päivän eikä vähiten lapsivieraiden vuoksi. Nassika kun on aina ihan innoissaan päästessään ipanaseuraan. Nyt se on nukkunut jo tuntisotalla huoneessaan ja veikkaanpa että koko yö menee aikas hiljaisissa tunnelmissa. 

Hiljainen se on omakin fiilis edelleen jollain tavoin. Täytyy nyt oikein hiljentyä miettimään tätä mennyttä vuotta, Nasun syntymää ja elämäämme kolmikkona. Se, että meillä on tämä ihana Nasumme, vetää mut edelleen kiitollisuudesta hiljaiseksi. Mulla näin ihana tytär, ihan tajutonta!

Kuten klassikkosanonassa sanotaan: päivääkään en vaihtaisi pois. 

 Äiti sydän Nasu.

8 kommenttia:

Salla H kirjoitti...

Ihana postaus <3 vielä paljon onnea Nasulle ja äitille ja iskälle, kun ohan tää teillekin iso merkkipäivä :)

Kulta kirjoitti...

Onnea Nasulle! Voi miten hienoja uusia taitoja teille on tullut viime aikoina ;).

L-E kirjoitti...

Kivat juhlat. Minäkin olen ilmoittanut miehelleni että me ei sitten lähdetä mukaan siihen synttärikilpavarusteluun. Minä en aio viettää synttäreitä edeltävää yötä valvoen ja veistäen kakusta jättimäistä Hello kittyä tai koristelemalla keksejä saman kissan naamalla :D. Me ei vietetä mitään teemasynttäreitä....

Tai siis ainakaan tänä vuonna... Ehkä sydämeni heltyy tulevina syntymäpäivinä kun napero nyyhkyttäen pyytää että pliiiis äiti teethän sä sen kitty kakun kun Aadan synttäreillä oli...

Meillä on huomenna 3kk 1-vuotisjuhliin ja napero oppi eilen nousemaan itse seisomaan tukea vasten ja kävelemään pitkän matkaa taaperokärryn kanssa. Ihan itse ja tuosta noin vaan. Äiti on kauhuissaan :D.

Ja kröhöm, tarkista tekstisi uudestaan, taisi käydä yksi pieni lipsahdus ;). Kuiskaan ihan hiljaa että muut ei huomaa, etenkin kuvatekstit.

Kiki kirjoitti...

Ihanata! Voi kun on ollut kivat kemut pikku Nasukalla! Vielä kovasti onnea!

PS: Meillä oli ensimmäiset noin 16 viikkoa tapana katsoa kelloa lauantaina ennen kuutta, että nyt ponnisteltiin ja nyt klo 17.48 vauva oli sylissä. Tsih.

mimmu kirjoitti...

Kivat kemut teillä :-) Ja joo, kyllä niitä teemabileitä varmaan joutuu vielä järkkäilemään, joten otetaan rauhassa nämä pari ekaa vuotta, kun ei tule paineita vielä ainakaan sankarilta.

Hups :-)

Heli kirjoitti...

Salla H: Voi kiitos, ei voi kuin kirjottaa sitä, mikä fiilis kulloinkin on. Pitäisköhän lisätä tekstitägi "nyt liikuttaa" tuon "nyt ärsyttää" vastapainoksi? Mua kun liikuttaa aikas usein :) kiitos onnittelusita, ei sitä oikein edelleenkään tajua, et on tuo ihana tytär. Vaikka se on jo vuoden kuvioissa pyörinytkin, hehe.

Kulta: Voi kunpa äitikin kehittyisi samaan aikaan, edes jossakin. Vaan ei, takapakkia tunnun menevän. Yhtä taantumaa.

L-E: No sehän muakin hirvittää, et parin vuoden päästä kirjotan tänne suu vaahdoten jostain megakakusta, jota oon väsännyt viikon yöt läpeensä. Mutta sitä ennen on hyvä uhota, ettei koskaan tule tekemään niin, eikös? ;)

Teillä, jos kellä, on kyllä hurja tuo kehitystahti. Eli muistathan hehkuttaa lapsesi olevan megasupernero? :)

Ja ennen kaikkea: SUPERSUURI KIITOS! Kiitos tästä huomiosta ja ennen kaikkea kuiskauksestasi! Sain asian korjattua edes melko nopeasti.. :)

Kiki: Oli kyllä hauskaa, ja myöhemmin kyllä vois sit järjestää ne "aikuisten juhlat" tohon putkeen. Kyllä mä Kiki silti toivoin, et mulla olis sun askartelukyvyistäsi edes murto-osa, sillä ihanahan se olis ollut ite tehdä jotain. Mutta tyydyn ihailemaan muiden hienouksia etäältä ja alistun omiin rajoitteisiini. Ja sainhan mä ne pilttipurkitkin aikaiseksi eli ihan toivoton en taidakaan olla :)

mimmu: No niinhän se on, et kaipa ne teemabileet meille silti rantautuu. Mähän RAKASTAN teemabileitä. Mut uhotaan nyt korskeana hetki, hehe ;)

Hups indeed :D

L-E kirjoitti...

Toki muistan hehkuttaa, megasuperneron naperon äitinä hänen megasupernerouttaan joka päivä.

Minulla on teoria nopeaan kehitykseen. Naperolla on 4,5 kuukautta vanhempi serkkutyttö ja koska äitini pitää näitä lapsukaisia saman ikäisinä (mikä tässä vaiheessa tuntuu liioittelulta) on meidän superälykäs naperomme päättänyt ettei jää ainakaan toiseksi ja ottanut serkkunsa kiinni niin taidoissa kuin pituudessakin. Toki auttaa että serkkutyttö on tuumaileva ja meidän napero menee pää kolmantena jalkana yrittäen niin että ähinä ja ärinä vaan käy.

Tänään 9kuukautta, täytynee päiväuniaikaan käydä blogissa vähän hehkuttamassa superälykköä :D.

Heli kirjoitti...

L-E: Oikein! :)