lauantai 16. heinäkuuta 2011

Mäntän kuvataideviikot

Tänään teimme päiväreissun Mänttään, Mäntän XVI Kuvataideviikoille. Tarkoituksena oli käydä parissakin eri näyttelyssä, mutta koska lähtö nassikan päikkäreiden takia viivästyi pidemmälle kuin oli ajateltu, ehdimme lopulta vain Honkahovin "Haute couture" - näyttelyyn. Joka kyllä oli se kaikkein kiinnostavin näyttely, ainakin omasta mielestäni. Eli pääasia että ehdimme nähdä sen.

Johanna Havimäen apinat kutsuvat näyttelyyn

Taidenäyttelyyn pukeuduttiin selkeän graafisesti, olihan Honkahovin näyttelyn teemana taiteen suhde vaatemuotiin ja designiin. Ja kuinka ollakaan, sehän sopii vaatteista ja sisustuksesta innostuneelle amatööriäidille kun palovamma käteen. Eli musta-valkoista asua kehiin vaan, sainpahan taas syyn pukea Nasulle tuon ihanan pussihaalarin, hehe.


Nasu Bugaboissaan valmiina taidekierrokseen, kahvipaussi tosin maistuu aina ensiksi. 
Jaa niin joo, ja mullahan siis EI OLE hörökorvia, mutsi ei vaan osaa pukea tuota lätsää oikein.


No mutta, mikäs se tässä lattialla lepää? Löytäjä saa pitää...


... ja tuhota! Buahahhaha.
**********
Raitabody - Lindex
Raitasukkikset - Lundmyr of Sweden
Pussihaalari - Aarrekid
Froteelätsä - Metsola
Pikku-Adidakset - Joululahja sylikummeilta
Vihreä servietti - Taidekahvilan kuvausrekvisiittaa, jonka malli pisti minuutissa palasiksi

Itse näyttely oli sen verran kiinnostava ja oikeasti hieno, että loppuajat räiskinkin kuvia teoksista enkä niinkään mukana kiertäneistä ihmisistä. Olisihan se toki ollut kivaa saada kuvia sylikummeista, Nasusta ja meistä miehen kanssa, mutta ehei! Minä tyttö se kuvata nakutin taidetta. Joten siitä saatte tekin nyt nauttia, halusitte tai ette.


Kierroksen oppaamme selittää sormi tanassa taiteilijan tekniikasta.

Nämä Teemu Kankaan teokset oli tehty sormella ja esimerkiksi luodin hylsyllä töpötellen. Näissä kuvissa ei ehkä ihan nyt näy se, miten hienon kolmiulotteisen efektin ne saivat aikaan. Ikään kuin maalauksissa olisi ryijy karvoineen tai pulppuava vesi. Tosi mageita (kyllä, käytin tahallani kyseistä teinisanaa) ja ottaisin mielelläni yhden noista seinälleni. Jos vaan olisi siihen rahaa. 


Nämä Liisa Hietasen virkatut esineet, banaanit muovikasseineen ja kokonaiset ukonkäppänät, herättivät ihmetystä ja ennen kaikkea kateutta. Noin näppärähän sitä kuuluisi kotiäidin olla, vaan eipä ole! Ainakaan tämä yksilö täällä. Nasunkin äijä veti hiljaiseksi ja sitä ihmeteltiin yhdessä pitkä tovi.


Oona Tikkaojan langoista tehty sorsa vangitsi nasukan huomion heti huoneeseen astuttaessa. Niinpä sitä oli salaa kädellä hieman koitettava, toivottavasti taiteilija ei suutu, jos jostain kumman syystä sattuu lukemaan tätä :)

Nämä seuraavat Johanna Havimäen vanhosta nahkatakeista luomat otukset olivat kyllä näyttelyn ehdottomia suosikkejani, kuten ne lehtikirjoitusten perusteella ovat olleet monen muunkin katsojan ja taidekriitikon. Katsokaa nyt kuinka symppiksiä! Voi lutuset.


Hei, voidaanko me tulle teille asuun?

Nämä hauvat eivät pure.


Oi joi, mun vaan tekisi mieli halia noita, seinälle joutuneita olioita.

Paljastetaanpa tekstin tässä vaiheessa, että Nasun kummisetä Jaakko Himanen sattuu olemaan se kuvataiteilija, joka kuratoi tämän vuoden Honkahovin näyttelyn. Kätevää sinänsä, sillä saimme kummisedältä räätälöidyn ja sangen asiantuntevan opaskierroksen. 

Mä olen aina tykännyt Jaakon veistoksista niin paljon, etten voi obektiivisesti niitä varmaankaan arvoida. Tähän näyttelyyn oli syntynyt mm. kenkiä, jotka Sara Hildenin taidemuseo oli jo ehtinyt ostaa kokoelmiinsa.

On kengillä hassut muodot.


Tuohon ensimmäiseen olisi mennyt vuodentakainen raskausjalkanikin ja keskimmäisen rinnalla perinteinen anopinjakkarakin kalpenee, hihi.


Tykkään kovasti myös näistä Kirsti Tuokon värikkäistä, pleksille maalatuista teoksista. Myös näitä olen jo aiemmin katsonut sillä silmällä. Haluaisin nimittäin kovasti tällaisen seinälleni, mutta ainakaan vielä kukkaron nyörit eivät ole antaneet tarpeeksi periksi.  


Nasu ja isi ihmettelevät leijuvia telttakuutoita.

Kaiken kaikkiaan voin kyllä lämmöllä suositella tämänvuotisista Mäntän kuvataideviikoista ainakin tuota Honkahovin näyttelyä, muuallahan me emme nyt ehtineet käymään. Ja ei, en kehu sitä sen vuoksi, että kummisetä Jaakko on näyttelyn koonnut. Jos en olisi pitänyt näyttelystä, olisin joko a) vaiennut koko aiheesta tai b) salannut Jaakko-yhteyden. Nyt voin iloisesti tunnustaa sekä kuraattorisuhteemme että kehua näyttelyä.

Ainoa huono puoli tällaisissa koko päivän reissuissa on nuo Nasun rytmit ja rutiinit, jotka eivät vielä kauheasti kestäisi heiluttelua. Emme millään malttaneet lähteä Mäntästä ennen seitsemää, minkä seurauksena nasukka nukahti autoon ja nukkui koko kotimatkan. 

Muuten ihan kiva, mutta siitä virottuaan ylipirteää naperoa onkin sitten saanut nukutella aina tähän saakka. Mikä ei sitten ole ollut ollekaan niin kivaa.


Mennessä nauratti virkkuna, tullessa tummutti torkkuna.

4 kommenttia:

L-E kirjoitti...

Maailma on niin avara... ei kun siis pieni! Me oltiin tuolla (hmm... mikäs päivä tänään olikaan) perjantaina :O. Hitsivitsi kun oltaisiin satuttu samana päivänä niin olisin kiljunut ällistyksestä Nasua ja Heliä niin että se olisi kuulunut naapurikuntaan asti :D.

Tänään me oltiin niinkin tasokkaiden sirkushuvien parissa kuin Keuruun markkinoilla (shoppailemassa halpaa meandi:ta).

Iltasella ajettiin kotiin ja kävi samoin kuin Nasulle autossa ja nukkumaan menossa :D.

Salla H kirjoitti...

Nasulla on kyllä täydellisesti taidenättelyyn sopiva asu :)

Me tehdään lasten kanssa noissa ilta-ajeluissa sillain, että annetaan iltapalat ja tehdään pesut ja laitetaan yökkärit jo ennen autoon menoo ja sitten kotona vaan kannetaan ne nukkuvina/puolihorroksessa sänkyyn. Tietty klo 19 on aika aikanen aika yöunille, mutta sit me oltais varmaan notkuttu siellä jossain puistossa tms. tunti ja lähdetty vasta sitten ajaan. Ollaan huomattu tällänen järjestel tosi käteväks :)

Tessa kirjoitti...

Ihana asu taasen Nasulla!! Ja kyllä on hienoja noi taide hommelit:)

Heli kirjoitti...

L-E: Ei ole todellista! Maailma (ja erityisesti Suomi) on tosiaan pieniä :) Oltaispa vaan treffattu, oltais oltu sellainen ad hoc-ääni-istallaatio, hehe :D

Salla H: Hei, kiitoksia oikeasti vinkistä! Eipä olis (taas) tullut itselle mieleen, mut noinhan se on tietenkin järkevää toteuttaa. Onneksi amatööriäiti saa järkeviä neuvoja muilta äideiltä, ens kerralla kyllä tehdään mekin noin. Oli meinaan sen verran tuskaa nukutella tuota nassikkaa kotiin päästyä.

Tessa: Voi kiitos, yritettiin osata pukeutua tilaisuuden vaatimalla tavalla ;)