torstai 14. heinäkuuta 2011

Yörutiinirintamalla muutoksia, vastarinta on turhaa.

Parin päivän sadesäiden jälkeen tänään näkyi taas arska, joten päivän asu oli sangen helppo valita, keltaista ja aurinkoa sen olla piti. Päivällä lähdimme piipahtamaan miehen töissä ja pankissa, Nasu miehen kantorepussa pompien. Tällöin asun kruunasi vielä se ihana Metsolan keltainen lierihattu, josta en nyt saanut kuvaa.

Yhtenä päivänä löysin nämä jääkaapin magneetit ja on meinaan juuri suuhun sopivia. 


Nuhteettomasta ilmeestäni huolimatta nytkin on yksi salaa suussa, näettekö? 
**********
Aurinko body - Duns
Keltaiset froteehaalarit - Moonkids

Vuoden aikana olen oppinut ainakin yhden asian. Lapsen kanssa eläessä juuri kun on tottunut johonkin, saanut ne kuuluisat rutiinit rullaamaan, on aika taas muuttaa tapojaan. Tylyä voi totisesti olla amatööriäidin arki: Lapsen kehittyessä vanhemmankin on kehityttävä, halusi tai ei.  Ja nyt olisi sitten kehityttävä näiden nukkumisrutiiniemme suhteen.

On siis tullut aika siirtää Nasu omaan huoneeseensa nukkumaan sillä vaikuttaa siltä, että koko perhe kaipaa nyt omaa rauhaa. Napero häiriintyy miehen & minun erilaisista nukkurytmeistä ja minä olen alkanut vahtaamaan nassikan yöllisiä ylösnousemuksia (parempaa sanaa en nyt siihen puolitiedottomassa tilassa tapahtuvaan pystyyn könyämiseen keksi) ihan liiankin kanssa. 

Seuraus: Viimeisen viikon sisään olen nukkunut parin, kolmen tunnin yöunia. En suosittele kellekään, täyttä hullun hommaa. Ja se ei johdu siitä, että nassukka heräilisi jatkuvasti. Ehei, se johtuu siitä, että minä olen äitiyteni tässä vaiheessa nyt sitten kehittänyt itselleni jonkun ihme yökyöpelöinti-stressauksen, mikä pitää minut hereillä. Samalla kun napero ja mies nukkua tuhisevat. Mielettömän ärsyttävää, voin kertoa.


Hölmö äiti, öisin kuuluu nukkua, etkös sitä tiedä. 
Ainoastaan sillä tavalla jaksaa päivisin rymytä, kuten MÄ, hähä.

Vaikka onhan siitä jo aikaa kun kirjoitin siitä kuinka Nasu siirtyi perhepedistä omaan sänkyynsä nukkumaan, sillä lailla sivuvaunu-tyylisesti. Siitähän on itse asiassa jo melkein puoli vuotta, myönnettävä on, nyt kun tuon aiemman kirjoitukseni päivämäärää olen epäuskoisena tarpeeksi kauan tuijottanut.

Viime yönä napero sitten nukkui elämänsä ensimmäisen yön omassa huoneessaan, itsekseen. Täytyy tunnustaa, että oli ihanaa saada oma nukkumasoppensa takaisin ihan vaan itselleen. Vaikka hetki meillä meni pienen haikeuden kourissa ("tajuutsä, viimeks ku ollaan nukuttu näin, ei meillä vielä ollu Nasua, snif"), totuimme aikas nopeasti uuteen luksukseemme. Varsinkin kun naperon ensimmäinen yö meni ainoastaan parilla heräämisellä. Mehän olimme varautuneet kerran tunnissa tapahtuvaan ilotteluun.

Hassua, se että voi illalla ennen nukahtamistaan lukea hetken jotain, on meille nykyään luksusta. Ja menemättä mihinkään yksityiskohtiin on tietenkin todettava myös se itsestäänselvyys, jonka osa teistä siellä kuitenkin odottaa kuulevansa: myös lemmenleikkien osalta tämä uusi järjestely on enemmän kuin tervetullut, tsih. 

Miksi emme sitten ole tehneet tätä siirtoa aiemmin, saatatte ihmetellä. No, siinä kun on taustalla juurikin se, mistä alussa puhuin. Rutiinit tuovat turvaa, niihin tottuu eikä kukaan halua keikuttaa kelluvaa venettä. 

Mutta kun paatti tarpeeksi vuotaa, tulee sinne järveen hypättyä vapaaehtoisestikin. Kuten me nyt. Ja täällä kuulkaas tyytyväisinä kellutaan! 

8 kommenttia:

Kiki kirjoitti...

Tsih. Hyvä kun toimii! Meillähän yöt ovat olleet huonoja koko kesän ja vanhemmat väsyneitä. Okko alkoi nukkumaan kokonaisia öitä jo alle viiden kuukauden ikäisenä ja hampaat tai joku muu toi yöherätykset takaisin heti kesän alkajaisiksi. Niin ja sen myötä ne nukkumisjärjestelyt heittivät ilmaveiviä - nyt pitäisi löytää energia laittaa ne takaisin kuntoon. Mutta joo, niin se on, kuten sanoit; ne rutiinit jäävät päälle jne.

Kiki kirjoitti...

PS: ihan huippusöpö asu Nasulla!

Nimetön kirjoitti...

Nyt äkkiä pikkukakkosta tekemään ettette joudu liian kauaa olemaan ypöyksin makkarissa ;)

Kati kirjoitti...

Ihana Nasu, asut ja hauska blogi!

Maija kirjoitti...

Mun pomo Elisalla sanoi joskus osuvasti, että täällä töissä on samanlaista kun lasten(vauvojen) kanssa: Heti kun kuvittelee, että nyt oppi jonkun rutiinin ja rytmin ja miten ne toimii, niin jo kehittävät jotain uutta pään menoksi. Ja pakka on taas sekaisin. :)

liiska kirjoitti...

meilläkin poika siirtyy omaan huoneeseen ihan heti, kun MÄ olen siihen valmis :D eli ehkä syksyllä. omassa sängyssäänhän se suurimmaksi osaksi nukkuu mutta viime aikoina jostain syystä yhä useammin mamman vierestä löytyy. oon niin mukavuudenhaluinen etten _jaksa_ nousta ylös nostaakseni lapsen takaisin pinnikseen höö.

ps. nasun yöasut esille! päivä-nasun vastapainoksi yö-nasu ois hauska nähä :)

Heli kirjoitti...

Kiki: No meillä kans nasukka on nukkunut oikeastaan koko vauvaikänsä hyvin, mut heti kun alkoi toi motorinen kehitys jyllätä ja hampaita pukkaamaan kiihtyvää tahtia, niin katkonaisia öitä alkoi ilmestyä. Ja vaikka kuinka hätistän, eivät pentele ole häipyneet pysyvästi. Rutinit, nuo ihanat rutiinit! Miksi, oi miksi niitä on muutettava???

Toi asu pääsi muuten munkin suosikiksi saman tien :)

Kati: Voi kiitos! Kiitämme ja kumarramme nasukan kanssa syvään..... noin!

Maija: Voi kuinka viisas pomosi Elisalla onkaan ollut ;)

liiska: Joo, tiedän tunteen. En oo varma olinko mä vieläkään valmis nasukan siirtoon (aamusin se edelleen haetaan meidän väliin heräilemään), mut lopulta oli vaan pakko, koska napero heräs meihin ja mä siihen. Ei kyllä millään jaksais yöllä kävellä toiselle puolelle kämppää ipanaa hyssyttämään, mut se auttaa et noi heräämiset on nyt vähentyneet dramaattisesti.

Ja hei, siis katsoppa sanakirjasta: "laiska äiti"-sanan kohdalla on mun kuvani ;)

Kiitos myös juttutoiveesta, pistetäänpä toteutukseen. Joskus aiemmin kuvattiin yöasumuotia, mut se tais olla talvella se ja nyt on ihan eri yöppärit käytössä, joten tähän aiheeseen palataan vielä! Guaranteed.

Heli kirjoitti...

Anonyymi: Unohtui sulle vastata, että... Hihihi, vai "pikkukakkosta"... senkin :D