perjantai 29. heinäkuuta 2011

Pyöräretkellä

Eilen illalla lähdimme ensimmäistä kertaa perheen kesken pyöräretkelle määränpäänämme Alasenjärven vilvoittavat vedet. Oli meinaan sen verran hikinen päivä, kuten on muuten tänäänkin, ja varmaan huomennakin. Nasu sai mummilta ja ukilta synttärilahjaksi pyöräilykypärän ja koska yllättäen löysimme Kuopion kirppikseltä pyörääni sopivan aidon 1970-luvun oranssin istuimen, oli välinepuolikin reissua varten valmiina.

Minulla on nimittäin anoppini mielettömän ihana vanha pyörä, jonka appiukkoni kanssa pari kesää sitten yhdessä kunnostimme. Raaputtelimme ja hioimme varastointiaikana kertyneet ruosteet pois, minä spreijasin pyörän vihreä-valkoiseksi ja uusien renkaiden jälkeen se oli valmiina kovaan ajoon. Tällä ihanuudella minä ajella pärryyttelin viime kesänä vielä synnytystäkin edeltävänä päivänä, unelma kun rullaa niin hienosti ja kevyesti, että sanat loppuvat kesken. Ja mahtui tyylikkään pystyyn ajoasentoon se valtava mahakin, toisin kun maastopyörien kanssa.

Ainoa ongelma tuon vanhan pyörän kanssa on ollut uudet, modernit pyöräilyistuimet. Ne eivät yksinkertaisesti mahdu tuohon pyörään, ovat penteleet liian kapeita kaikki. Kokeiltu on. Anopilla oli kyllä mökillä säästössä meitä varten pyörään kuuluva istuinkin, tuollainen samanlainen oranssi, jolla Nasun isi on pienenä poikana mennä viilettänyt pitkin Leinolan katuja. Mutta valitettavasti se oli meidän tietämättämme adoptoitu ja tuhottu sukulaispoikien leikeissä, mikä kyllä harmitti aikoinaan vietävästi. 

Olimme jo aivan maassa, Tampereelta kun on täysin turha toivo etsiä noita aitoja vanhoja istuimia, mutta siihen surkeuteen auttoikin yllättäen Kuopijjo. Tuo ihana kalakukkokaupunki löytörikkaine kirpputoreineen. Sillä sieltähän se löytyi samanlainen vastaava istuin vanhan tuhotun tilalle! Niinpä onnessamme kotiutimme sieltä 4,5€ hintaan lunastamamme istuimen, jonka ukki sitten asiantuntevasti kiinnitti pyörääni. Joten ei kun menoksi!

Kyllä kuulkaas rullaa hyvin! Taustalla isin oma viininpunainen paholainen.

Mutsi hei, vähän tää lippa on maisemien tiellä.
Mutta olo on kyllä jotenkin arvokas tällainen kypärä päässä, näkyyhän se mun poseerauksestakin?

Alasenjärven uimaranta on legendaarinen sikälikin, että sekä mies että minä olemme käyneet siellä lapsesta saakka uimassa. Onkin kiehtovaa ajatella, että me olemme mitä suurimmalla todennäköisyydellä joskus polskineet siellä samaan aikaan. Ties vaikka olisimme vedessä vahingossa hipaisseet toisiamme tietämättä, että vielä tässä elämässä kohdataan myöhemmin uudelleen... 

Mutsi hei, onko tuo vesi kylmää? 
Hieman kyllä epäilyttää, ettei se ihan vauvauinnin lämpötiloissa ole...

Sitten ei kun uimaan! Hävyttömän lämmintähän se vesi oli, mutta kun uimassa on kaksi tällaista arkapierua, ei lieviltä kauhunkiljahduksilta voinut välttyä. Ainoa, joka meistä kolmesta kesti tuon veden ensivilpoisuuden niin kuin se pitäisi kestää, oli Nasu. Se ei selvästikään tule vanhempiinsa tässä asiassa, hyvä niin.


Mutsi hei, menikös tämä sun uintiote nyt ihan niinku koko kevät opeteltiin?

Herranlettas, nyt alko meikäläistä paleltaa. 
Ota isi jo se kuva, ni päästään pyyhkeen sisään täältä.

Mikään hirmuinen biitsibeibi Nasu ei kyllä vielä ole: iho on hohtavan vaalea (kuten meinaan on vanhemmillansakin, häikäisin nimittäin jopa itse itseäni kun bikineille riisuuduin) ja neito karsastaa hiekan tuntua ihollaan. Yritin saada naperoa kävelemään hiekalla, sillä tavalla viileän kesäisesti, mutta ipanahan ei niin vaan suostunutkaan. Se nosteli jalkojaan sitä ylemmäs mitä alemmas sitä koitin laskea niin, että lopputuloksena se muistutti kalmanvaaleaa joogia, joka oli keksinyt levitoimisen salaisuuden. 

Luovutin ja laskin naperon pyyhkeelle, jossa se kummasti virkistyi seisomaan, konttailemaan ja kävelemään. Paljon on siis työtä tehtävänä, jos mielii Tampereen bitsikuningattareksi. 


YÄK! Mutsi hei, mä en haluu tolle ällölle hiekalle, kuulitko!
Pysyn tässä pehmoisella pyyhkeellä, me sä siitä tieltä sinne hiekalle ite istumaan.

No entäpä se itse pyöräily sitten? Nasuhan nautti siitä kuulkaa vallan hurjasti. Se pällisteli maisemia ja hihitteli välillä innoissaan niin, että paluumatkalla ihmettelin selkääni painavaa mokkulaa. Nasuhan se siellä pilkki kypärä tiukasti äidin selässä kiinni niin, ettei pää pyörinyt ikävästi ympäriinsä, vaan pysyi tukevasti paikoillaan. Siihen se sitten tietty nukahtikin, heräten sopivasti jätskipisteellä. Äitinsä tytär :)

Ei saa häiritä.

5 kommenttia:

L-E kirjoitti...

Jee! Teilläkin on päästy pyöräilyn makuun :). Me harkittiin tuollaista samanlaista kypärää, mutta sovituksen jälkeen meille tuli Met Elfo, parempi meidän pikku pallopäälle :D.

Bloggasinkin silloin pyöräilystä kun aloitimme. Meillä tosin on tuliterä istuin kun (kröhöm) mieheni ei suostunut ostamaan sellaista käytettynä ja istuimen piti kuulemma sopia mun pyörän väriin :D. Meillä on sellainen jonka selkänoja kallistuu ja olen huomannut sen hyvin käteväksi kun me todellakin poljetaan pitkiä matkoja ja se uni yllättää usein.

ulmai kirjoitti...

EIKÄ! Ihana toi aitoretro pyöränistuin. Mäkin tommosessa olen istuskellut. <3 Tavatonta! :D Multa puuttuu enää pyörä, jotta päästäis kans näistä näkökulmista maailmaa katsomaan ;)

Heli kirjoitti...

L-E: Toi kypärä on kyllä lievästi ilmaistuna vielä hieman suuri, mut eiköhän se siitä. Pää tunnetusti kasvaa vielä. Meilä taas piti valita, uusi pyörä vai vanha istuin ja päätös oli helppo. Eniten olisin halunnut sen meitä varten säilötyn miehen vanhan istuimen lapsuudesta, mut on tämäkin ihan ykkönen tämä kirppislöytö. Voin leikkiä, et se on se miehen vanha ;)

ulmai: Mä oon kans ihan rakastanut siihen, se on musta kauniin muotoinen (kauniimpi ku uudet, mun makuun liian modernin malliset) ja tuo nostalgisesti muistoja lapsuudesta. Eiku pyörää hommaamaan, mars mars! :)

liiska kirjoitti...

vooooe muistan vieläkin miten oma pyrstöni ei enää mahtunut meidän pyöränistuimeen eikä enää päässyt ottamaan rennosti pyöräretkillä, piti ITE polkee. no oli sekin kivaa tietty :) hyvä fiilis tulee näistä kuvista.

ps. mamalla on tosi kivat aurinkolasit!

pps. onhan mamalla ja papallakin yhtä coolit pyöräilykypärät, onhan?

Heli kirjoitti...

liiska: Mä muistan kans kuinka tuollaisessa oranssissa paholaisessa istuin ja äidin kanssa viiletettiin pitkin Tampereen katuja. Siksikin mun oli ihan pakko saada se :)

PS. Arskat on Asoksen alesta (www.asos.com), on oikein Karen Millenit, mut hinta vaan 20€ (ovh yli 100€). Ja on vielä silmille hyvätkin, ei vaan nätit.

PPS. Odotinkin koska jäädään kiinni... eli ei ole. Vielä.