Uhmakkaat hammaslääkärissä

Helleyöt aiheuttavat ainakin minulle janon, joka ei aamuisin ihan lasillisella lähde. Ja nyt en puhu vettä väkevämmästä, vaikka sekin toki helteessä maistuisi. Nyt on kyse kuitenkin ihan oikeasta janosta, sellaisesta jonka sammuttamiseen kylmä vesi on parasta. Tuulettimesta huolimatta hikoilen nimittäin yöstä toiseen tyynyni märäksi ja herään sellaisessa kokovartalosoijassa, että kiitän mielessäni joka aamu sitä faktaa, että vierestäni herää 12 vuotta kanssani elänyt mies. Sellainen, joka ei enää moisesta hätkähdä.

Kuumat yöt ja helteiset päivät vievät ajatukset virvoittavien vetten äärelle. Niinpä Nasun päivän asuksi määräytyi raikas froteemekko, sellainen, jonka värisiksi aavikon keitaat mielessäni aina kuvittelen.

Täältä sitä tulla käppäillään, enää toinen käsi isin kädessä kiinni.

Tsekatkaas meitsin booty!

********

Turkoosi Ringdress - Moonkids

Röyhelöpikkarit - P.O.P

Tajusin juuri, että unohdin kertoa teille miten siellä hammaslääkärissä oikein meni. Meillähän oli aika viime viikon alkupuolella, mutta tässä on nyt ollut kaikenlaista ja itse asiassa luulin, että olin jo kirjoittanut aiheesta. No enpä ollut, joten asiaan. 

Kiitos teidän loistovinkkien, rakkaat lukijamme, menimme hammaslääkärille valmistautuneina. Kerrankin. Olisivat muuten kyllä päässeet yllättämään amatööriäidin miehineen, sen verran ampumalla niitä kysymyksiä sateli:

*********************

- Imetätkö vielä öisin, syökö se, kuinka useasti yön aikana? (*tiukkaa inkvisitiomaista tuijotusta silmiin*)

- Ööö... ei se öisin enää oikeastaan syö....lähinnä...ööö.. aamuyöstä, ehkä joskus. Ei oikeastaan juurikaan, silloinkaan... (*mitä sönkötystä!*)

- Annatteko mehuja? Makeaa? Karkkia? Herkkuja? Usein, melko säännöllisesti? (*äänensävystä voi päätellä, että pitää varmana faktana sitä, että olemme jo sortuneet herkkujen antamiseen*)

- Ei, ei kyllä anneta. Me syödään vaan itse, heheh. (*hermostunutta hekotusta*) No okei, kerran se varasti yhden suklaapalan pöydältä, ei muuta. Varmasti. Mehuja - ei koskaan. (*tuijotan räpyttämättä tätiä silmiin takaisin ja tunnen kuinka silmät alkavat kuivua päähän kiinni*)

- Harjaatteko hampaita? Aamuin, illoin? Tahnalla?

- Harjataan, tietysti harjataan. (*nyökytän päätäni kuin pakkoliikkeinen hermosairas*)

*********************
 

Tenttaamista kesti jonkin aikaa ja se sujui kuta kuinkin samaa rataa. Opimme, että nasukalla on nyt neljä täysin puhjennutta hammasta ja neljä juuri puhkeamassa olevaa. Eli kohta voi alkaa puhua jo purukalustosta, uskomatonta! 

Jossain vaiheessa mies vilkaisi minua hieman kulmiensa alta, sillä tavalla salaliittomaisesti. "Tämähän menee putkeen", se tuntui ajattelevan. Ja niin se kuulkaas menikin! Kiitos ennakkovaroittelujenne olimme valmistaneet vastaukset juuri sellaisiksi, joita täti selvästikin halusi kuulla, joten pahoja toruja emme saaneet.

Saavuimme kotiin uhmakkaina ja täynnä onnistumisen iloa. Voisi jopa sanoa, että kunnialla klaarattu kuulustelu nousi päähän. "Annettaisko Nasulle onnistuneen hamppulekurikäynnin kunniaksi sen ensimmäinen karkki?" mies ehdotti. Ehdotus kuulosti korvaani erinomaisen järkevältä, luoja yksin tietää miksi. Syytän hattuun kihahtamista. "Totta kai, pitäähän nasukan hieman makean makua saada" myöntelin minä sekunnin sadasosassa ja olin jo karkkikaapilla ennen kuin mies ehti alas istua.

Mitäs se iskä siinä maiskuttelee? Anna mullekin!

Hö, no johan on pieni.

No, ei muuta kun suuhun vaan ja kone jauhamaan. 

Maistellaanpa... mmmmm.

Kyllä, juuri näin järkevää on kahden tällaisen tollon kasvatus. Otan osaa Nasu, ei sulle ehkä parhaita kortteja jaettu: synkeää lelutonta arkea, lukemattomia ruhjeita ja nyt sitten löperöt, hampaat jo ensi metreillä tuhoavat kasvatusmetodit. 

Hei kaikki, toihan oli meinaan HYVÄÄ!