maanantai 11. heinäkuuta 2011

Tuliaisten kiistaton kuningatar

No niin rakkaat lukijamme, viiva jälleen listaan. Nyt on nimittäin sitten virallisesti siirrytty siihen, että Nasu saa meidän perheessämme myös ne parhaat tuliaiset. Olimme jo iloisesti ylittäneet sen virstanpylvään, että nassikka saa parhaat joulu- ja synttärilahjat (ai niin, emme muuten vieläkään ole miehen kanssa hommanneet toisillemme edes synttärilahjoja...), mutta nyt tuo nassikka on kirinyt kärkeen tuliaisissakin. Krääh!

Mies oli nähkääs käynyt miesviikonloppunsa aikana risteilyllä, ehtivä mies kun on, ja tuonut sieltä meille ulkomaan tuliaisia. Minä sain olutta ja karkkia, Nasu tämän:

Morjesta taloon!

Hei, mikä mikä mikä SE on?? Nopeesti kattoon! 

IRTI! Anna se mulle!

Eli siis aivan mahtava Barbapapa, josta mä olisin vaikka tappanut pienempänä! No, eipä tarvinnut ikinä murhiin ruveta, sillä ei pelkoa että mä olisin tuollaista saanut. Ikinä. Ja napero, ikää alle vuosi, saa jo nyt tuollaisen. Jos kehtaisin, kihisisin ihan pikkuisen kateudesta. Nyt voin onneksi salaa leikkiä Barbsukalla itsekin, vanhemmuuden vaiettuja etuja.

Mikä otus! Ja minkä tuntuinen! JEEE!

Annan sille Nasun kädestä, noin! Ja tuosta vielä noin!

Tuo pikku vesseli on nimittäin ihan mahtavan tuntuinen. Se on jotain sellaista pehmeää, uudelleen muotoutuvaa materiaalia, jota tekee mieli puristella määrättömiin. Ikään kuin otus olisi jättimäinen stressipallo. Lisäksi Barban käsissä on magneetit, joilla sen saa vanhempien suureksi huvitukseksi kiinnitettyä naperon reppuselkään. Sitten voidaan yhdessä nauraa kun ipana yrittää rimpuilla takiasta selästään. Halvat on huvit, tiedetään, mutta hyvät sellaiset.

Minä tätä nyt kyllä maistan. Äläkä iskä yhtään kieltele siinä, mä syön tätä jos haluun.


Tsiigaas tätä. Siellä se on syvällä suussa ja purasenkin vielä päälle.

Muutenkin tänään on tuntunut siltä, että ipanan tässä kehitysvaiheessa mies taitaa saada naperosta paljon ihanampia hetkiä irti kuin mitä tylsä äiti. Aamusella, kun mies herää nasukan kanssa ja minä jään nukkua tursastelemaan, ne leikkivät, katselevat lastenohjelmia, kuuntelevat musiikkia ja tanssivat. Ja kivaa kuulemma on. 

Kun minä jään kaksin Nasun kanssa, kuten tänään kun mies oli reeneissä, saan seurakseni lahkeissa roikkuvan, surkeasti itkua tuhertavan jälkikasvuni, joka haluaa syliin. Ja sinne päästyään haluaa pois. Ja sitten taas takaisin. Ei puhettakaan, että voisin lukea lehteä, kirjoittaa blogia tai surffailla netissä. Ehei, pieni kiljukaulamme rääkyy huomiota eikä suvaitse äidille hetkeäkään omaa aikaa.

Vedän sut puolinelsonilla maihin, hähä. 
Hei, tän päällähän on valloittajan ihana lepäillä.


Tosileidillä on aina hetki aikaa keimailla korujensa kanssa. 
***********
Kissabody - Lindex
  
Tänään nassikka on jälleen harjoitellut haparoivien askelten ottamista ja on se vaan lutuinen niin(kin) tehdessään. Jotenkin tuntuu, että tämä kävelemään lähteminen on jälleen vahvistanut nassikan äidinkaipuuta. Nyt ei äiti saa taas poistua muutamaa metriä kauemmaksi ja luoja paratkoon jos kehtaa yrittää toiseen huoneeseen. Siitä rankaistaan välittömästi vaativalla karjahduksella. 

Lohdutan itseäni sillä, että jossain vaiheessa asia on iloisesti toisin päin: minä tungen innokasta pärstääni tyttäreni suljettuun huoneeseen ja se kehoittaa minua teininasaalillaan "jättämään mut rauhaan, pliis". Taidankin silloin käyttää Nasun keinoa ja ankkuroitua kaksin käsin tyttäreni lahkeeseen, hehe.

5 kommenttia:

L-E kirjoitti...

Meidän neiti seisoi tänään hetken ihan ilman tukea :O. Onhan se nyt kuukausitolkulla halunnut pomppia ja kävellä avustettuna (pystyasento on ollut pop jo jostain 3kk:n iässä) mutta silti tuo itsekseen seisominen tuli ihan puskista ja oli jopa ihan vahinko. Mumma auttoi naperon seisomaan eikä huomannut kun tämä irrotti otteensa ja kiljaisi innosta että kattokaa mä seison ja siinä tönötti niin kauan että me kaikki paikallaolijat ehdittiin hyvin nähdä ja mumma änkyttää että kattokaa se seisoo :D. Kenellekään ei tullut mieleenkään ottaa kameraa... että niitä seuraavia seisomisia odotetaan sitten :D. Ikää nyt melkein 8,5kk että niitä siipiä odotellessa :D.

Mutta siis sitähän olin sanomassa että ihanaa tuo äitiriippuvuus, aion muistuttaa siitä teini-iässä aina sopivan tilaisuuden tullen :D.

Ja älyttömän hieno Barbapapa (huh, piti oikein tsempata että sai nuo b:t ja p:t kohdilleen)! Täällä ollaan kateudesta vihreitä, onneksi se on lempivärejä.

Jep ja mä kirjoittelen tänne näköjään enemmän kuin omaan blogiin... No, se on näemmä kesälomalla :D.

Anonyymi kirjoitti...

Sun mahtava kirjoitustyylisi aiheuttaa vakavaa riippuvuutta! Jatka samaan malliin, en halua päästäkkään kuiville:)

Heli kirjoitti...

L-E: No mutta, teidän neidin kehitys on kyllä hurjaa, huh huh! Onko se mennyt teillä lainkaan uniin? Meillä jo tällainen tahti häiritsee nasukan unia, kun jalat tuppaavat olemaan niin levottomat, ettei uskoiskaan. Ne potkivat, sätkivät ja kampeavat pystyyn silloinkin kun napero nukkuu. Jos Nasu kävelisi, hommaa voisi kutsua unissakävelyksi. Nyt se on lähinnä unissamekkalointia.

Ja hei, kommentointi rocks, ihana ahkera lukijamme! Me ainakin ollaan ihan älyttömän kiitollisia, että jaksat meille huudella. Ettei mene monologiksi tämä :)

Anonyymi: Oi joi, pitää varoa eten suloisista sanoistasi vallan ylpisty! *punastelee* KIITOS!

Kiki kirjoitti...

Kuulostaa niin tutulta! Meillä on kans äidin kaipuu ihan koko ajan päällä. Sylissä pidellään koko ajan, mutta ei se haittaa - äitikin tykkää sylitellä kun ensi viikolla on taas töitä luvassa. Argh.

Ja on muuten ihan älyttömän hieno tuliainen! Mutta hei, onneksi kaikki on yhteistä perheen sisällä:D Minäkin esim. tykkään ihan älyttömästi Okon kastelahja-Puppystä, sekä 1-v lahjaksi saamasta Pastilli-lippaasta. Sopivat sisustukseen;D

Heli kirjoitti...

Kiki: Joo, onhan tuossa äidinkaipuussa eniten lähinnä suloisia piirteitä. Pääsee äiti sylittelemään, kauaa ei enää välttämättä saakaan. Se murrosikä, se ei ole niin kaukana kuin nyt luullaan... ;)

Mäkin olen katsellut Puppya ja Pastillia sillä silmällä, jos Nasulle ostais ni sehän vaientais tän sisäisen sisustaja-budjettikontrolloijan... :)