lauantai 30. heinäkuuta 2011

Come on joy the joyride

Tämä päivä on ollut, noh, nätisti sanottuna varsinaista vuoristorataa. Välillä nassikka on nauranut ja suorastaan kiljunut riemusta, ollut hyväntuulinen oma itsensä ja leikkiä touhunnut ympäriinsä. Välillä se on taas ollut kuin pahan hengen riivaama, huutanut tai oikeastaan karjunut suoraan huutoa (kuulostaa samalta kuin äkäinen turkmenistanilainen kurkkulaulaja vetäisi kunnon aariat), jumpitellut ja kiukutellut. Tuskaa, eikä paikalla ole edes miehen syliä, johon kiljukaula lykätä kun tärykalvot huutavat hoosiannaa. Nice. 


Tää suunnittelis nyt.... kunnon KURKKUHUUTOA!
Siinä sulle.

Syytän päiväunia, jotka jostain ihmeen syystä jäivät vain puoleentoista tuntiin. Ilmeisesti jokin ääni herätti nassikan sisäpihalla ja uni ei enää tullut silmään. Mistä sain sitten kärsiä minä. Lisämausteensa tähän äksyilyyn tuo naperon oma tahto, joka on noussut aivan uusiin sfääreihin tässä viime viikkoina. Onko se tämä vuoden ikä? Kuuluuko tähän joku mini-uhma vai mikä, amatööriäiti ei tajua? 

Mutta tuskaistahan se on pikku kaverilla kun ei saa syödä joka magneettia, kiskoa joka vaatepinoa tai vetää Rikiä jatkuvasti hännästä. Puhumattakan Rikin vesikupin loiskuttelusta, mikä on Nasun uusin jäynä. Äiti kun ei yksinkertaisesti jaksa jatkuvalla syötöllä olla joko estämässä katastrofia, siivoamassa jälkiä tai pelastamassa jälkikasvunsa henkeä. Joskus olisi kiva juoda se kahvikuppikin lämpimänä.

Siis mä aion nyt mutsi loiskuttaa tota vettä, kiellät tai et.

Kas näin, huomaatko? Teen mitä itse haluan.



Mitä sä oikein keuhkoat siinä? Siirryn sitten tästä muihin tehtäviin, tai-dat-tai-daa...

On tänään silti saavutettukin jotain ja se saavutus näkyy päivän asussa. Nasu oli nimittäin koko päivän pelkässä mekossaan, ilman vaippaa, eikä vesivahinkoja tullut minnekään. Kahdet kakat ja lukuisat pissat - ne kaikki tehtiin pottaan. Eli tiivistäen voisi sanoa, jotta tämä oli naperon ensimmäinen vaipaton, sisäsiisti päivä. Ja ottaen huomioon päivän muut haasteet, olen valmis hinaamaan lipun salkoon jo vähemmästäkin.

Nyt mä mutsi autan sua tän astianpesukoneen kanssa.


Pulinat pois! Tämä piti ainakin tyhjentää.
********
Retronorsut mekko - Tutta

Jokin mielenhäiriö sai minut toteuttamaan tänään urakan, jota olen suunnitellut jo jonkin aikaa. Nimittäin nassukan vaatekaappien siivouksen. Teinkö sitä rauhassa silloin kun napero nukkui? Ehei, en tietenkään! Silloin minä shoppasin netissä itselleni alennusmyynnistä vaatteita (itsensä pitää muistaa palkita). 

Minä päätin fiksuna ihmisenä alkaa siivota niitä kaappeja nassikan ollessa aktiivisimmillaan. Eihän siinä muuten mitään, mutta kun vaatteiden lattialle kiskominen nyt sattuu olemaan yksi Nasun lempipuuhista, minkä vuoksi sen vaatekaappien ovia koristaakin maalarinteippisuikaleet. Jotka eivät muuten enää nekään pidä täystuhoa loitolla.

No johan onkin taas sotkussa, mä autan äiti sua.


Toi tonne ja toi tonne... siis MITÄ? 
Miksen mä saa auttaa? Byäääääääh! 

Niinpä minä sitten sisukkaasti purin, viikkasin ja lajittelin vaatteita aina sen lomassa, kun nostelin Nasu pois vaatteiden luota. Ja voi veljet sitä huutoa! Mutta kun  jotain on aloitettu, ei sitä luovuttaen kesken jätetä. Ugh. 

No, homma tuli tehtyä, äiti harmaantui jälleen hieman ja nassikka köyhtyi pari litraa kyyneleitä. Mutta valmista tuli. Iltapuuron kohdalla loputa luovutin ja hain korvatulpat korviini. Siinä se ipana sitten karjui minua vihaisesti tillitellen, ikään kuin se olisi ymmärtänyt ettei huudon volyymi onnistukaan nyt kuurouttamaan äitiä. Hahaa, vielä minä päihitän vesselin neuvokkuudellani!

Nyt ipana nukkuu huoneessaan ja minä ajattelin palkita itseni herkuilla, roiskeläppäpitsalla ja suklaalla. Ja ehkäpä lasi kylmää valkoviiniä kruunaamaan tämän gourmeen. Mitenkäs villejä tiedän lauantai-iltanne ovat, päihittävätkö minun?

5 kommenttia:

Kati kirjoitti...

Tervetuloa kerhoon!Meillä tuplana tuo turkmenistanilainen kiljuntakidutus, tänään erityisen voimakkaasti myös.Mä kans siivoilen AINA vaatekaapit tyhmyyksissäni vauvojen kans, mutta meillä onkin jotain mitä teillä ei-nimittäin lapsihäkki aka leikkikehä. Loistava jutska invaasiolle, siellähän huutavat :)
La-ilta menee tässä koneella töitä naputellessa ja blogeja lukiessa. Alkoholin kanssa tuli mittari täyteen viime viikon perinteisellä likkojen kesäkeikalla, joten se pelkkä pitsa ilman viiniä toimii. Saatanpa katsoa telkkariakin vielä jos hurjaksi äidyn.

Sitähän siis oikeastaan piti sanomani että Nasu on ihmetaapero!Koko päivä kuivana on kyllä aivan mahtis juttu, WAU!!!

Heli kirjoitti...

Kati: Hei, kävin juuri vastavierailulla blogissasi ja uskomatonta että käytämme samaa ilmaisua tuosta raivokiljunnasta!!! Miten voi olla? :D

Ja to-del-la-kin otan osaaa, jos sun on kuunneltava sitä stereona, toisaalta kuuroudutpahan tasaisesti ("always loon on the bright side"), hehe. Mä veikkaan et Nasu jyrsis itsensä kehästä ulos, mutta kyllä sitä varmaan kokeilla kannattias. Tosin jos se ei viihdykään siellä, ei kukaan enää viihdy missään...

Mä täällä puntaroin viinin ja oluen välillä mikropitsaani natustaen ja likkojen kesäkeikoista haaveillen - villiä.

L-E kirjoitti...

Meillä kokeiltiin tänään ekaa kertaa pottaa tuloksella että sinne ei tullut mitään :D. Mutta kokeiltiin kumminkin. Napero yleensä on kakannut aina heti herättyään mutta ei vaan sitten tänään kun asiansa olisi voinut hoitaa pottaan. Ketä tää kiinnostaa hei, tää tulee toisten blogiin horisemaan eritteistä :D.

Mutta siis Nasullahan menee todella hienosti nuo pottailuhommat!!! Wau! Superälykäs napero.

Meillä lauantai-iltaan kuuloi naperon 9kk ja 1 päivä ensimmäiset tuettomat askeleet. Joiden näkemisen tietenkin onnistuin missaamaan vaikka olin ihan vieressä... Mutta kun en odottanut enää uusia kehitysaskeleita tähän samaan syssyyn. Mutta ilmeisesti tuolla on sitten johonkin jo kiire kun piti saada jalat alle ;).

Salla H kirjoitti...

Olikohan tänään joku minipäiväunipäivä, meilläkin yleensä nukutaan, jos annetaan vähintään 2h, mutta tänään se heräs jo tunnin jälkeen. Jostain kumman syystä kuitenkin jaksoi hyväntuulisena iltaan asti.

Meillä on semmoista tahtokiljumista, että menin perjantaina esikoisen kanssa särkkään kaksin, kun totesin, että en halua kuunnella sitä karmivaa huutoa, kun neiti 1v 2kk (maanantaina) ei pääsekään niihin vekottimiin. Se kuvittelee, että saa tehdä aina ihan kaikki samat hommat kun isoveli.

Mieletöntä toi pottahomma! Mää sitten ulkoistan (senkin) ja kiljumisen kuuntelun maanantaina, kun työt alkaa! IIK :)

Huomenna sitten kattelen itelleni ja lapsille vaatteet ihan kun koululaisena syksyllä. Jännittää kyllä. Ehkä törmään sitten suhun ja Nasuun, kun olen päätellyt, että olen töissä aika samoilla kulmilla kuin missä te majailette :)

salla

Heli kirjoitti...

L-E: Hei, eikös ne eritejutut ole niitä parhaita juttuja? ;) No mut jos mäkin nyt rajoitan enkä kommentoi tähän sen enempää. Mut onpa hurjaa, että teillä jo tapaillaan askelia siellä! Wautsi wau.

Salla H: Ohhoh, työt siis kutsuvat, hurjaa! Toisaalta voi olla aika kivakin palata aikuisten pariin, niin olen itse ainakin ajatellut omasta paluustani sitten vuodenvaihteessa?

Ja onpa vaan kiva kuulla (niin törkeältä kuin se kuulostaakin eikä varmaan saisi taas ääneen sanoa) että muillakin karjutaan. Helpottaa kun tietää ettei ole ainoa puolikuuro ja kireäpinnainen :D

Olis kiva törmätä livenä, tuu nykiin hihasta jos meidät jossain bongaat!