Voi rähmä, edesmenneen Speden sanoin. Niin, ja päälle tietenkin se kuuluisa läiskäys otsalle. On meinaan aikas ankean sateinen ilma tuolla ulkona, onneksi Nasu ei ole niin nöpönuuka missä kelissä se ulkona nukkuu. Se on posotellut tän kahdeksan kuukauden aikana niin paukkupakkasissa, auringonpaisteessa kuin sadesäälläkin. Ja aina vaan uni maittaa.
Tänään on Palloviikon viimeinen päivä ja kaapista olisi löytynyt vielä useammallekin päivälle uutta pallovaatetta. Ja jopa yöppäri on ollut tämän viikon pallollinen. En tiedä pitäisikö asiasta huolestua vai vaan luovuttaa ja nauraa itselleen. Kallistun nauramiseen, se kun vielä pidentää ikääkin. On oikeastaan aikas herjaa, että pystyn helposti pukemaan nasselille seitsemän päivän ajan pallokuosisia asuja ilman että edes loppu häämöttää. Tämä, jos mikä, osoittanee että kyseinen kuosi kuuluu meidän lempikuoseihin.
Aamulla oli siis jopa valinnan vaikeutta siitä, mihin asuun tämän Palloviikon lopettaisi. Koska ulkona on noin jumalattoman harmaa ilma, kallistui vaaka vanhojen kunnon energiaväriemme puolelle. Eli nyt kelta-punaista kehiin ja sassiin!
Tsekatkaas miten hienot tirsat meitsillä on täällä alaleuassa.
Näillä kelpaa pureskella omia sormia ja miksei muidenkin, kjäh kjäh.
No nytpä keksin, vilautan teille huhtikuun kunniaksi hieman reittä.
Kas siinä! Meitsillä on kuulkaas kevättä jo rinnassa!
***************
Punainen pallomekko - KappAhl
Keltaiset potkarit & body - Tutta, itse värjätyt
Punaiset jarrusukat - H&M
Hampaat - mallin omat ja todetusti superterävät
Tänään olemme lähdössä mummoa auttamaan, olisi tarkoitus laittaa lisää mummon vanhoja huonekaluja myyntiin. Tämä on edelleen sitä muuttorumban jatkumoa, mutta onneksi voiton puolella jo ollaan. Lisäksi mennään muutenkin mummoa moikkamaan, sillä arkiviikkoisin mummo on valitettavasti usein niin kiireinen, että rauhalliset hengailutapaamiset onnistuvat yleensä paremmin viikonloppuisin. Tässä tapauksessa mummo tarkoittaa muuten minun äitiäni ja vaari isääni. Ja kun aiemmin kirjoitin Mummolapäivästä tarkoittaa siellä mummi ja ukki mieheni vanhempia eli minun appivanhempiani.
Muistatteko muuten kun kerroin rontti viikko sitten ilouutisista ystäväpiirissä? Kyse oli tietenkin vauvauutisista, en vain tohtinut silloin asiaa ihan noin suoraan toitottaa. Mutta totta se on, muutama ystäväpariskuntamme saa syyskuussa esikoisvauvansa ja se jos mikä on mahtavaa! Ihanaa! Liikutun jälleen kun vaan mietinkin asiaa.
Tämän lisäksi entinen työkollegani ja hyvä ystäväni kertoi samasta ilouutisesta, syyskuulle tähdäten hänkin. Kylläpä syyskuussa Suomi saa joukon ihania pikku natiaisia! Tästä innostuneena aionkin nyt lähipäivinä toteuttaa muutaman juttuaiheen, jotka minulla on ollut työn alla jo jonkin aikaa. Niin, ja lukijamme Vadelmia hei, emme ole myöskään unohtaneet lukijatoivettasi, myös se on työn alla.
Nyt kun mies on poissa, taidan minä siis kuluttaa vapaahetkeni tietsikkaa näpytellen. En tiedä teistä, mutta oikeassa mielentilassa kirjoittaminen on liikunnan ohella yksi parhaista Flow-tunteen aiheuttajista, mitä tiedän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti