sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Kaikki tai ei mitään

Tänään täällä ollaan oltu sangen puuhakkaita. Kannoimme lopputalven polttopuut asuntoomme (kolmas kerros, ei hissiä), puuha joka aina tuntuu mukavasti reisissä. Sitten kävimme Ikeassa testailemassa puljun suunnittelupalvelua, siis sitä jota pitää kuitenkin itse käyttää. Mistä herää kysymys mikä hemmetin suunnittelupalvelu se muka on? Pelkkä suunnittelusofta se on, asiakashan siinä itse sen suunnittelutyön kuitenkin tekee.

No mutta anyways, ehdittiinpä vielä miehen kanssa kiskaista kitusiimme American Dinersin legendaariset burgeritkin, Nasu kun oli koko päivän mummilassa leikkimässä. Eli rakas päiväkirja, tällainen sunnuntai tällä kertaa.

Joo-o, meitsi oli mummin ja ukin kans. Siellä on niiiiin paljon siistimmät lelut ku nämä himan ankeat viritelmät. 
Kuten vaikkapa tällaiset rintanapit, kattokaa ny, hö.  Mummilassa oli kuulkaa leikkitalo ja kaikkee.

Nyt haluan paljastaa teille sen toissapäivänä vihjaamani projektin tulokset. Tämä projekti kuvastaa kyllä loistavasti luonnettani: ensin innostun jostakin jota en ennalta osaa (esimerkiksi moottoripyörästä), sitten päätän toimia ja otan selvää asioista (käyn moottoripyöräkurssin) ja lopulta vien projektin loppuun (ostan moottoripyörän). 

Tarkoitan tällä ontuvalla esimerkillä nyt sitä, että tuppaan aikas helposti innostumaan asioista. Eli suomeksi: leimahdan helposti liekkeihin. Siinä tilanteessa sellaiset pikku seikat, kuten se etten ennalta osaa jotakin asiaa, eivät paljon jarruttele. Välillä tämä on siunaus, välillä kirous. 

Teen hommat täysillä. Se on meikäläisellä kuulkaas kaikki tai ei mitään. En näe mitään järkeä lähteä johonkin puuhaan ja tehdä se sitten puolivillaisesti. Ennemmin jätän lähtemättä laisinkaan ja säästän ne puolivillaiset energiani johonkin muuhun. Mutta ne seikat, joihin energiaani uhraan hitusenkaan, pyrin sitten tekemään kunnolla.


 Nytkö se kohta paljastaa sen salamyhkäisen projektinsa?
Pidättäkää henkeä, nyt se tulee...

Aloitin tämän projektin siis perjantai-iltana ja sain valmiiksi lauantaina. Pääsin siinä puuhaillessani sellaiseen oikein kunnon flow-tilaan, että voin ykskantaan todeta ainoastaan nauttineeni kyseisestä puuhasta. Eli kyllä, juurikin siitä neu-lo-mi-ses-ta mihin vihjekuvan puikot ja lankakerät mitä ilmeisimmin viittasivatkin. Who would have thought? 

Jaa mitäkö neuloin? No katsokaa, tein tämmöiset, ihan itte:

Mikki Hiiri -villapöksyt! Lahkeet rullalla tai suorina

 
Henkselit ovat hieman pitkät, joten tuunasin ne rintamerkillä sopivan pituisiksi. 
Ja lähikuva neuleesta lähtee entiselle käsityönopettajalleni, joka piti minua aina välillä mahdottomana tapauksena.
Ähäkutti!

Pöksyjen uusi omistaja vaikutti housuihin sangen tyytyväiseltä. Erityisesti henkselit ja pehmoiset napit olivat Nasusta mieluisat, niillä kun oli hauska leikkiä. Seuraavaksi ajattelin tehdä mustavalkoiset tällaiset, ehkäpä hieman pidemmillä ja löysemmillä lahkeilla ja pienemmillä puikoilla. Henkselit pitää myös tehdä lyhyempinä. 

Sitten voisin tehdä kaulahuivinkin, nasukalla kun ei sellaista tällä hetkellä ole. Ja sitten... Ai että, pois tieltä risut ja männynkävyt, nyt iski neulomishimo!


Ok, rehellisesti nyt. Näyttääkö mun peppu isolta näissä?
Mukavasti nämä ainakin joustavat ja lämmittävät.

Hommasin myös ne sellaiset pyöröpuikot, joista osa teistä asiantuntevista neulojista ystävällisesti vihjasivat. Mutta voisiko joku nyt kertoa miten ne heilautetaan kätevästi sitten kun ollaan kerroksen päässä eli kuinka päästään nopeasti uuden kerroksen alkuun? Eli kuinka ne pyöröt nyt ovat niitä suoria kätevämmät? Mä en ole vielä niiden hienouteen sisälle päässyt, joten hjälp!

10 kommenttia:

Rillis kirjoitti...

se pyöreä ihanuus kun tekee suoraan tuota tuollaista pyöreää tuubia ilman että sitten lopuksi tarvii ommella mitään saumoja kiinni... kunhan siis neuloo vaan kääntelemättä mitään... eteenpäin ja eteenpäin ja eteenpäin :)

HannaL kirjoitti...

I-h-a-n-a-t!! Me olemme muuten perustamassa vanhalla työporukalla "Virkkausta ja viskiä" -kerhon, haluatko tulla rinkiin mukaan jakamaan taitoja? =)

Heli kirjoitti...

AnnaRilla: Kiitos neuvostasi - nyt tajuan missä pyöröpuikko ainakin on puikko paikallaan :) Tuubin voisinkin neuloa seuraavaksi, hmmmm... *pyörii väkkäränä ympyrää*

HannaL: Viskiä? Virkkausta? Nam! Moinen konseptihan EI VOI mennä pieleen, count me in! :D

Anonyymi kirjoitti...

Wau, ihanat pöksyt. Ilmoittele sitten kun olet niin haka, että noita voi sulta ruveta tilaamaan, heh :)

T. Miia (se nasun kaiman äiti :))

Salla H kirjoitti...

Hyvä HELI! Fanfaarit nopeasta toiminnasta ja onnistuneesta lopputuloksesta :)

Pyöröillä ei voi kyllä oikein kunnolla neuloa tota aina oikein, koska silloin pitää neuloa joka toinen kerros nurin. Mutta ne puikot on paljon ergnomisemmat, kun ei oo niitä pitkiä patukoita, vaan sitten otat sen puikon toisen pään vaan käsittelyyn.

Toi HannaL:n kerho kuulostaa melkoisen täydelliseltä ;)

Anonyymi kirjoitti...

Oijoi, kuinka mageet! :) Oliko sulla noihin ohje jossain, vai kehittelitkö ihan omasta päästäsi?

Anonyymi kirjoitti...

Mahtavaa Heli!
Pakko vähän kommentoida, innokas neuloja kun olen:
Pyöröillä tosiaan voi neuloa tasonakin, silloin käännytään ihan normaalisti. Etuna tällöin on, että ranteet rasittuvat vähemmän kun neule tulee pyörön kaapelin mukana syliin. Mutta pyörön varsinainen ilohan tosiaan on saumattomuus!
Pakko vielä pistää tähän mainospala: Tampereella on oiva kauppa, Lankaidea. Suosittelen lämpimästi. Itse visiteeraan aina Tampereen suunnalla käydessäni. Mutta varoituksen sana: Liikaa ja liian ihania lankoja ja muita neulomisvermeitä... Varustaudu ohuella lompakolla (luottokortti).
Tsemppiä neulomisintoon ja kiitos mainiosta blogista!
Terveisin anonyymi Satsa

Jemppa kirjoitti...

Ihan älyttömän makeet!! :)

Heli kirjoitti...

Miia: No mutta tietenkin! Tämä neulominen on ihanan rentouttavaa, kyl mä voin näitä tilauksesta pukata muillekin jos vaan kiinnostaa ja kelpaa ;)

Salla H: Hei JULKKIS! ;) Siis nythän mä olen nuuskinut mediasta susta tietoja eli sähän olet ammattiompelija!!!! Niin että todella otan kehusi kainoillen, mutta kiitollisena vastaan :) Ja luulisin et tajusin mitä tuolla pyöröpuikkojen ergonomialla tarkoitat. Mut tota en tajunnut et miten joka toinen kerros pitäis tehdä nurin pyöröillä kun tekee aina oikein neulosta? Sun pitäis tulla käödestä pitäen opettamaan :D

Anonyymi: Kiitän! Ohjeen julkaisin seuraavan päivän postauksessa, se pannahinen unohtui. Samoin kun lähde siitä mistä nämä ihanuudet alun perin pongasin. Mä oon tosi tarkka lähteistä, joten harmittaa et se jäi alkujaan pois tästä tekstistä. Mut suosittelen tätä ohjetta, ei todellakaan ole vaikea (koska mäkin osasin tehdä!).

Anonyymi Satsa: tarkoittaako tasona neulominen siis tuollaista aina oikein neulomista? Kysyy Dorka -77 :) Seuraavaksi täytynee tehdä jotain saumatonta, helppoja ohjeita otetaan innolla vastaan!!! Ja kiitos Lankaidea-vinkistä, täytyneekin käydä ihmettelemässä mitä kaikkea on olemassa neuleiden ihmeellisessä maailmassa (joka vasta avautui mulle). Mut ihmeen rentuttavaa puuhaahan tuo on, taisin jäädä heti koukkuun.

Jemppa: Pakko myöntä, et itekin diggaan. Omakehu, tiedän... :)

Kiki kirjoitti...

Ihan mielettömät byysat!

Muuten, minun armas aviopuolisoni on ihan samanlainen; hän lähtee aina täysillä, kun keksii jotain. Hän myös keksii jotain tosi usein:D Hauskaa siinä on myös se, että hän on lahjakas kaikessa mitä keksii. Minä sitten katson kateellisena, miten hän selättää uuden urheilulajin tai oppii mahtavaksi valokuvaajaksi hetkessä.