tiistai 5. huhtikuuta 2011

Nakupellen kakkakepponen

Olimme siis Nasun kanssa sunnuntaina mummolapäivää viettämässä äitini luona. Nasu pelmusi pitkin mummun lattioita ja me äidin kanssa juttelimme tärkeitä ja vähemmän tärkeitä, kuten aina teemme. Lisäksi työstimme äidin vanhoja huonekaluja Huutikseen myyntiin, äiti kun muuton myötä uusii sisustuksensa. Tai no, lähinnä minä työstin ja Nasu & mummu hassuttelivat keskenään.

 
 Nasu ja mummu hassuttelevat.

Jossain vaiheessa nasukan peräpää alkoi haista tuhdimman tuotoksen malliin, joten kaappasin kaverin kainalooni ja aloin vaihtaa Nasua kuiviin. Tai no, tässä tapauksessa hajuttomiin. 

Tulimme pesulta ja asetin Nasun mummun olohuoneen pehmeälle matolle vaipan laittoa varten. Nassikka hihkui riemusta päästyään alasti matolle pelehtimään. Niin se tekee aina, alasti myyryäminen kun on yksi niitä kaikkein hauskimpia juttuja mitä napero tietää. 

Mielestäni esimerkiksi alasti lelujen kanssa touhuaminen on huippua.


Myös taiteelliset fiilistelykuvat onnistuvat alasti paremmin.

 
 Alasti on vaan niin kivaa!

Mummu kehoitti jättämään nassikan alasti hetkeksi ja minä tyttö tein työtä käskettyä. Mitäs hätä tässä nyt hetkeen on, ajattelin, juurihan se teki kakat ja pissat vaippaansa. Virhe!  Megalomaaninen, perustavanlaatuinen amatööriäiti-virhe!

Syvennyimme tietokoneen äärelle kuvankäsittelyohjelman pariin (Huutista varten kun joutuu pienentämään  ja viemään nettikansioon joka helkutin kuvan) ja napero jatkoi ähinäänsä matolla. Siis nimenomaan ähinää, ennakoivaa ähinää, kuten te kokeneet ja nyt jo pahaa aavistavat muut vanhemmat siellä ehkä ajattelettekin. No, me emme tajunneet mitään, vaan jatkoimme nörtteilyä tietsikan parissa. Kunnes...

Ai että, nyt kyllä osuu nenään kirpakka tuoksu! Ihan kuin täällä haisisi kakka, mietin, het-ko-nen... Krääk! Katse nassikkaan ja hajun syy selvisi alta aikayksikön. Siinä se napero ähisi kainaloita myöden kakassa, kuinka se ehtikin! Oli jäljistä päätellen ensin työstänyt tortut selällään, sitten kääntynyt mahalleen ja jyrännyt koko komeuden yli. Uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Oikein meinaan hinkuttanut porkkanaisten tuotostensa päällä. Pikku lutu!

 Hahhaa, läikitin maton uudelleen.
Luulisin, että jopa Jackson Pollock arvostaisi työni jälkeä.

Ei muuta kuin nassikka kainaloon ja kohti vessaa. Ja siinähän sitten sai loppuhuipennukseksi äidinkin paita uuden kuorrutuksen tätä ihanaa oranssia mössöä. Kakkakepposen viimeisteli vielä mummu, joka kakkaa siivotessaan istui johonkin märkään housunsa kastellen. Märkään...hmmm. Pissatkin vielä! Perusteellinen tyttö, sanoisin. 


Yhdet läikät ei meidän leikkiä haittaa!

2 kommenttia:

Kiki kirjoitti...

Ehehehee, voi nassikkaa! :D

Heli kirjoitti...

Kiki: Joo, kyllä Nasun sotkuihin suhtaudutaan huomattavasti eri lailla, kun äidin ;)