perjantai 25. marraskuuta 2011

Älä helli itseäsi

Auts ja outs. En tainnut teille vielä manatakaan kuinka kipeä selkäni nyt on. Kaikkihan alkoi siitä, että selässäni ei ollut mitään vialla. Kaikki kunnossa, hyvä olla. Tähän oloon onkin sitten kätevää varata urheiluhieroja, sillä mentaliteetillä että "hyvähän noita hartioita olis varmaan hieraista, etteivät pääse jumiutumaan tästä näyttöpäätetyön aloittamisesta". 

Lienee syytä korostaa, että minulla ei oikeastaan koskaan ole ongelmia niska-hartiaseudun kanssa. Kuulun niihin friikkeihin, jotka käyvät ikään kuin nautinnosta hierottamassa niitä. Hellivät itseään, rentoutuvat epäkkäidensä murjonnasssa. Tosin kyllä erittäin laiskasti, viime kerrastakin lienee jo vuoden päivät. Joka tapauksessa, hartiani olivat mukavan pehmoiset, joten varasin ajan töissämme vastaanottoa pitävälle urheiluhierojalle.

Se minkä kanssa minulla on haasteita, on tuo balettiajoista perityvä yliliikkuva selkänikama. Ja sepä aina välillä vihmoo, esimerkiksi raskauden alkupuolella liukastuin ja selkä nitkahti pois paikaltaan. Onneksi tuttu naprapaattini saa selän kuitenkin aina ojennukseen eikä sitäkään puuhaa tarvitse harrastaa kovinkaan usein.

Mutta nyt, jotain se saakelin urheiluhieroja mokasi, sillä ai että on selkä kuulkaas kipiänä! Perkele! Joku siinä hieronnan aikana naksahti ja päivän mittaan sitten selkä kipeytyi niin, että nyt se on kiukkuisena vihotellut jo puolitoista viikkoa. Sattuu aamulla ylös noustessa (tekee meinaan noista aikaisista herätyksistä vieläkin ihanampia), sattuu liikkuessa ja sattuu paikallaan ollessakin. 


Voi räkä, mutsilla on selkä sökönä!


Nyt keräät mutsi ittes siitä lattialta ja lakkaat valittamasta, kuulitko?
********
Sammakkobody - Me&I
Sininen froteehaalari - Kik Kid

Ja kun jatkuvasti sattuu, niin ei kauan mene kun alkaa myös päähän sattumaan. Eli ärsytttää, niin pirusti. Koska mulla ei yleensä mitään vaivoja ole, on kivuton ja notkean menevä se olotila johon olen kotiutunut. Niinpä tällainen jähmeän särkevä ja konkkainen oleminen riepoo ihan joka sekunti. En vain osaa suhtautua tähän, ketutus ei helpota. Ehei, se kasvaa päivä päivältä suorastaan eksponentiaalisesti.

Jotenkin irvokasta, että maksoin useamman kympin siitä että selkäni hajosi. Vaikka aikomukseni oli buukata tunti rentouttavaa nautintoa kaiken tämän arkisen härdellin keskelle. Täällä sitä nyt istutaan sohvalla selkä kivistäen ja toivotaan etten olisi moiseen itseni hemmotteluun ryhtynyt alun alkaenkaan. Eli kyllä, murjotan myös.

Mutsi hei, mikä sulla on täällä mustassa repussa?
Siis A-P-U-A, läppäri. Et kai sä mitään töitä enää ajatellut tehdä?


Hei haloo, ei todellakaan passaa. Minäpä näytän mitä olen moisesta mieltä.


 Aaah, turkasen painavakin vielä. Kas näin, monoa työläppärille!

Voisin toki soittaa hierojalle, reklamoida ja vaatia jotain apua. "Korjaa äijä sä tää kun kerran paskaksi pistitkin". Voisin mutten halua. Se äijä ei enää selkääni koske, äänestän siis hiljaisesti jaloillani.

Nasulla on sen sijaan ollut jälleen meganasta päivän isukin kanssa. Olivat aamupäivällä käyneet kirppiksellä & kaupungilla hengailemassa ja mikäs siinä oli hengaillessa näin mageassa päivän asussa. Kylä se meidän isi vaan osaa!


Mitä isi sanoitkaan päivän ohjelmasta? Kaupungille hengailleen vai? No todellakin mennään.

Ei kommentteja: