keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Ihmekös tuo

Voi kiitos ihanista tsempeistänne eiliseen kirjoitukseeni! Tarkoitus ei ollut vyöryttää päällenne mitään megasurkeutta, kyllä tämä uusi arki tästä varmasti alkaa taas sujumaan. Varsinkin kun meikäläinenkin paranee, syy eiliseen surkeaan oloon löytyi meinaan kuumemittarin kautta. Ihmekös se, jos mieli on matalana, kun on tyyppi kuumeessa ja kipeänä. Minä siis.

Tänään todella siunailin perhepäivähoitajaamme, kun sain Nasun sinne hoitoon ja itselleni rauhaa ja lepoaikaa. Aiemminhan tämä ei ollut mahdollista, vaan oli pää kainalossa kontattava nassikan perässä. Kotiäiti kun ei voi sairastaa, mutta duunariäiti voi. Eli kyllä tässä hoidon aloittamisessa hyviäkin puolia on, aivan selvästi.

Päivän asujen värimaailma näyttää nyt kietoutuvan ruskean ympärille. Niin, ja froteisen Metsolan. En tiedä miksi tuolta kaapista sitä koko ajan esiin kaivan, ehkäpä siksi että se on niin helppopukeista (onko tämä edes sana?) ja pirtsakkaa. Tänään ainakin kaipasin noita aurinkoja, sen verran rähmäisenä aamu lähti käyntiin. Onneksi vain minulla, nasukkahan oli normaalia virtaa pullollaan.

Noi mikäs pentele se sinne jalkoväliin luiskahti?
Nää on aikas liukkaita kapistuksia nämä mutsin kortit.


Kato, monta korttia kerralla kädessä!
Ok, et usko vai? Tuun siis näyttämään lähempää.
********'
Ruskea froteebody - Metsola
Aurinkohaalarit - Metsola
Oranssit jarrusukat - H&M, itse värjätty

Laitoin nasukan eilen nukkumaan jo kello seitsemältä, kaveri oli niin poikki että silmät vaan pyörivät päässä. Tänään sitten oli hoidossa mennyt jo päikkäreidenkin suhteen paremmin ja Nasu oli nukkunut parisen tuntia. Tämä palkittiin illalla iloisella ja aurinkoisella tytöllä, joka tosin väsähti nopeammin kun ehdin sanoa 'jumankekka'. 

Niinpä ilta päättyi puurotappeluun, pitkästä aikaa meinasi mennä pakkosyöttämiseksi. Kunnes tulin järkiini ja ajattelin, että ei se nyt ole pakko syödä jos ei halua. Haloo Heli! Juokoot iltamaitonsa ja syökööt sitten aamulla. En mäkään aina tasaisesti syö, joskus on enemmän nälkä ja joskus ei vaan maita. Sallittakoon nyt herranjestas sama tuolle pikku vipeltäjällekin. 


- Nasu hei, mikäs sulla siellä kainalossa on? Eikä paeta sinne sohvalle!
- Älä nyt mutsi hiilee, nappasin vaan tällaisen tonnikalapurkin mukaani keittiöstä.


Ai sä tarvisit tätä vai?
No hei, no problem, oleppa hyvä.

Puurotappelua (joka kyllä johtui siitä etten tajunnut Nasun väsähtävän oikeasti minuuteissa) lukuunottamatta ilta meni yllättävän kivasti, ottaen huomioon rähjäisen kuntoni. 

Mutta on tää kyllä nyt jumankekka yhtä Murphyn lakia: mies istuu jossain metsässä kipinävahdissa, meikäläisellä vasta ensimmäinen työpäivä klaarattu ja apujoukot kaukana etelässä, niin eikös meitsi kehitä pitkästä aikaa sellaisen flunssan jotta oksat pois. 

Taidanpa tästä painua vällyjen väliin parantelemaan ja Murphya karkoittamaan, adios pantsos vaan!

5 kommenttia:

Salla H kirjoitti...

harmi, että oot kipeenä, mutta pääsit heti nauttimaan työäidin "eduista" eli sairastamaan ainakin päivän rauhassa.

meillä esikoinen muuten nukkui päivähoidon aloituksen jälkeen aina vielä toiset n. 30 min päikkärit hoitopäivän päätteeksi vaunuissa kotimatkalla, koska oli kanssa tottunut nukkumaan aika paljon pidempään kotona.

On sulla kyllä moni asia mennyt vähän huonosti tällä viikolla. Mutta näistähän ne hyvät tarinat syntyvät ;)

Nimetön kirjoitti...

Työssäkäyvän äidin ihana etu on tosiaan tuo, että saa sairastaa rauhassa. Paraneekin ihan tahdilla, kun ei tarvitse lasten perässä juosta (todella yllättävää :)..

Tsemppiä ja jaksuja!

-Marika

Nimetön kirjoitti...

Toivottavasti olet paranemaanpäin! :) On kyllä huono ajoitus tolla sun flunssalla, olis sekin voinu vähän ajatella millon iskee ;)
Nasukka on kyllä taas ihana noissa kuvissa, as usual :)
Aurinkoa päiväänne, ainakin Nasun vaatetuksen muodossa :D
-Salla

Kati kirjoitti...

Paranemisia!Mulla kans kurkku ikävästi kipee ja huomenna tentti. Pentele. Mä olen tuumaillut et meidän tuplikset on hoidossa hoitajan luona vaan muutaman tunnin, hoitopäivä on n. 8-15, josta nukkuvat 2h ja ulkoilevat 2 h. Se jotenkin helpottaa tätä hoitoonviemisen tuskaa. Kurjaa teille kun tuli tämmöinen shokkialoitus, olisi varmana ollut mukavampi "saattaen vaihtaa" Nasu hoitajan huomaan. Ja iskäkin ryynää jossain, ja sekin sotkee arkea. Huh huh.

Heli kirjoitti...

Salla H: Siis to-del-la-kin, odotan vaan ku mies palaa, ni tästä tulee se mun inttijuttuni! Johon tietenkin tyylilajiin sopien isketään hieman myös sitä värikynää... :) Hyvä huomio muuten noi tokat päikkärit, voiskin koittaa josko ne sopis nasukallekin. Se kun ei nuku ku kahden tunnin päikkärit hoidossa, ainakin tähän saakka, ja se ei riitä.

-Marika: "Always look on the bright side of the life", eikös? :)

-Salla: Paranemaan päin ollaan, kiitos tsempistä! Mun ajotus on näköjään ehkä maailman surkein, mut onneksi nasukka on säilynyt terveenä. Meillä meni näköjään väärin päin; äiti ei kestänyt "hoitoon" menemistä :D

Kati: Hienosti tuumattu, toi piristi heti jo munkin mieltä! Mä näköjään menen nyt äärirajojen kautta tämän muutoksen kanssa, mut lähiaikoina pitäis taas helpottaa. Ei ne muutokset meinaan tähän lopu, hihi...