tiistai 29. marraskuuta 2011

Ahdistuksen anatomia

Voi te! 

Rikon nyt rutiinejani ja jätän ensimmäistä kertaa yksitellen vastaamatta kommentteihinne. Vastaan sen sijaan teille kaikille tällä tekstilläni, samasta aiheesta kun tänään on edelleen pakko jatkaa. Henkinen pakko, jos ei muuta. 

Tämä asia kun nyt melko kestona mielessä pyörii, aina eri puolia itsestään paljastaen. Sillä jos asia olisi yksioikoisen selkeä, olisi homma sillä sitten selväkin. Vaan niinhän elämässä harvoin käy, ainakaan meille harmaannäkijöille.


 Mutsi hei, tää on hankala asia. Mut onneks meillä on niin huiput tukijoukot!
Terkkuja kaikille teille! Toivoo Nasu, mutsi ja mutsin silmäpussit

Olen saanut teiltä aivan ihanaa palautetta niin kommenttiboksiin kuin mailiinkin. En voi kylliksi kiittää siitä, joka kerta kun olen saanut uuden viestin on tuntunut siltä kun olisin saanut voimahalin ja ämpärillisen auringonpaistetta. Voi, voi teitä!

En usko hätiköintiin, vaan intuitioon ja asioiden rauhalliseen selvittämiseen. Tämä voi tulla yllätyksenä monelle minut tuntevalle, minua kun yleisesti kait pidetään temperamentisena, nopeana ja sähäkkänä. Mitä kyllä olenkin. 

Mutta se mitä pinnalle ei näy, on se, että prosessoin asiat kyllä aina huolella pääni sisällä. Se, mikä voi ulospäin näyttää salamannopealta reagoinnilta, on usein pitkähkönkin päänsisäisen ajatus- ja tunneketjun tulosta. Ehkäpä mun synapsit vaan liikkuvat tuplanopeudella normiin verrattuna, hehe.

Sillä aikaa ku sä mutsi pähkit siinä niiden aivojesi kanssa, mä ähkin tänne pytyn päälle.

Mä oonkin puolestani normia nopeampi kiipijä.

Voin nyt heti päästää teidät jännityksestä toteamalla, etten tiedä vielä mitä asian suhteen teen. Ainoa, mitä tiedän, on se etten toimi hätiköiden. Yksi parhaista äidiltäni saamistani elämänohjeista kuuluu seuraavasti: "Kun et tiedä mitä teet, älä vaan tee mitään". Sitä olen elämässäni pyrkinyt noudattamaan ja suuremmilta katastrofeilta on säästytty. 

Mikä tässä asiassa siis eniten ahdistaa? Tätä olen tänään pureskellut pienempiin osiin. Ahdistavinta ei ole, yllättävää kyllä, se että joku voi käyttää kuviani esimerkiksi omiin myynti-ilmoituksiinsa luvatta. Tai edes se aina käytetty esimerkki salakavalasta Pertti Pedofiilista, ei sillä etteikö sekin kaameaa olisi. Mutta kun ei Nasusta sellaista materiaalia blogissa edes ole. 

Ja moiseen tarkoitukseen voi kuvan kännykameralla napsaista vaikka puistossa tai uimarannalla, joten täysi kontrolli tässäkin suhteessa on lievää illusiota ja itsensä pettämistä. 

Tässä sulle Pertti vihaista naamaa.

Eniten mua ahdistaa vaan se tosiasia, että mun nasukastani on netissä satoja kuvia. Se. Se tosiasia vaan ahdistaa enkä oikein ymmärrä edes miksi. Olen jotenkin hassusti mustasukkainen - siellä ne ovat kaikille avoinna, ihanat kuvat nasukastani. Kuvat, joita voi nyt ihailla muutkin kuin lukijamme. Sillä tokihan lukijamme saavat kanssani Nasun kuvia ihailla, sehän on selvä.

Eli näin pitkälle olen asian kanssa edennyt. Ja koska tämä on se asia, joka mua häiritsee eniten, ei se hyvä ehdotus kuvien vesileimaamisesta sitten välttämättä auta. Hö. Blogin piilottaminen salasanan taakse oli sekin hyvä ehdotus, mutta myöskään se ei poista tuota kuvaongelmaa. Siellä ne ovat netissä nähkääs salaistenkin blogien kuvat. 

Sitä paitsi tottahan se tosiaan on (mitä useampi teistä kommentoikin), että ei teistä lukijoista suurin osa mukaan siihen salatun blogin 100 lukijan joukkoon mahtuisi. Ja kavereita ei jätetä! Tosin Äni vinkkasi siitä kirjoittaja-profiililla kikkailusta, joten sitä kautta asia olisi ehkä mahdollista järjestää. Mutta ahdistustani se ei poistaisi.

Mua täällä pöntön päällä ei kyllä ahdista sitten yhtään. Vaikka ekaa kertaa täällä oonkin.

Vetipä vakavaksi noi mutsin jutut. Turvaudun kieleeni. 
*********
Aurinkoinen body - Metsola
Raitahaalarit - Metsola

Eikä myöskään kiinnosta yhtään jossain salattuna lymyillä. Haluan, että blogiamme voi lukea täysin anonyymina ja salassa, jos niin haluaa. Jos sulkisin blogin, pitäisi lukuoikat lähettää jokaiselle mailiosoitteeseen ja siinähän sitten joutuisitte ne minulle antamaan. Mikä oikeus minulla niitä on tietää? Ei mielestäni mikään.

Juuri siksi en ole liittänyt blogin sivuun mitään ärsyttävää Lukijat-banneriakaan. Se on minusta täysin turhaa, mitä tarvetta minulla on julistaa sitä yksityistietoa kuka tekstejämme lukee? Tai lukijoidemme määrää? Saatte kaikki lukea juuri niin salassa tai avoimesti kuin haluatte, mutta pakko ei ole sitä missään julistaa. 

Paitsi jos haluatte sen bannerin, sitten toki se voidaan lisätä, Tuli meinaan juuri mieleen, että jos siitä on jotain käytännön hyötyä? Mä en suoraan sanottuna tiedä. Mutta meille siis riittää nasukan kanssa tilastotiedot siitä että teitä siellä on. Ja yllättävän paljonkin vielä :)
 
Toteutan siis äitini elämänviisautta enkä toistaiseksi tee mitään. Mietin, kypsyttelen ja selvittelen asiaa. Ennen kuin tiedän mitä teen, jatkamme Nasun kanssa ainakin toistaiseksi vanhaan malliin. Sillä toisaalta uskon vankasti myös siihen, ettei elämäänsä vaan voi elää aina pahinta peläten. Tippahan se tulee linssiin jo pelkästä ajatuksestakin lopettaa tämä rakas harrastus. 


Täällä sitä edelleen ollaan, innokkaina ja piirun verran liian lähellä kameraa.
Tuun teidän iholle.

9 kommenttia:

elinarsku. kirjoitti...

persiistä tuollaset immeiset, jotka muitten kuvia kielloista huolimati käyttävät. ihan oikeassa oot! ja tuo äitis neuvo on todella hyvä, itse olen käyttänyt samaa tekniikkaa jo vuosia! (niin olen päätynyt lukioon ja ulkomaille ja opiskelupaikkaan, josta rakkaanikin löysin. eli ei huono neuvo ollenkaan!) :)
olen iloinen, jos Nasukan kanssa blogia jatkatte, koska täältä saa aina rutkasti hyvää mieltä.
vihaista naamaa näytän minäkin, niin perteille kuin kuvavarkaillekin. >:/

L-E kirjoitti...

Jei! Siellähän te ootte :). Minä vietin iltani pohtien että päivitättekö vai ettekö päivitä :D. Kummasti piristitte taas.

Ja mitähäh, Metsolan haalari jollaista en ole nähnyt ikinä :O. Hieno ampiainen ;).

Salla H kirjoitti...

Kiva kun jatkat (ainakin toistaiseksi) :)

Mua muuten kanssa jotenkin kummastuttaa ne lukijatikkerit, mutta ilmeisesti niiden avulla voi sitten myös seurata blogeja (en tiedä miten), jos ei ole mitään readeria / readerpalvelua käytössä.

Mukavaa keskiviikkoa teille :) (just vaihtu nimittäin).

--salla

villahuivi kirjoitti...

Moi!

Mäkin oon miettinyt tuota teidän kuvaongelmaa (mikä on Nasun ja Helin ongelma, on meidän kaikkien ongelma :D ). En tiedä miten nämä blogialustat toimii, mutta onkohan mahdollista poistaa kuvat jälkikäteen kirjoituksesta? Jos kuvat olis näkyvillä pari viikkoa tai kuukaudenkin, niin kaikki teidän lukijat ehtisivät nähdä ne, mutta google-hörhöjen haaviin ne ei jälkikäteen jäisi. Tää voi nyt olla ihan tyhmä = toteuttamiskelvoton idea, mutta tulipahan mieleen.

Minultakin poistuisi yksi aamujen ilon pilkahdus, jos lopettaisitte bloggaamisen. Uskon kuitenkin teidän löytävän jonkin ratkaisun harrastuksen jatkamiseen! :)

Tiina kirjoitti...

Olette rakkaita ja tuotte auringon niin mulle kuin monelle monelle muullekin jokainen päivä. Olisi harmi, jos päätät blogin lopettaa, mutta se on oikeutesi ja varmasti loppuun asti pohdittu päätös, ja ymmärrämme sen täysin, jos niin päätät tehdä.

Netti on jollain tuntemattomalla tavalla pelottava paikka, ja varsinkin kun on oma lapsi kyseessä, se ahdistus on todellinen ja täysin ymmärrettävä. Olen moneen kertaan miettinyt, että niin fiksu kuin olet, olet varmasti asian miettinyt itsellesi selväksi ja teet kuten parhaaksi näet.

Murheissa mun oman mielen rauhoittelun ohje on, että kontrolli tosiaan on täysi illuusio, kuten itsekin sanoit. Jos uskaltaa päästää irti, murheita on vähemmän ja elämä toivottavasti mukavampaa. Kyllä asiat selviävät ja kirkastuvat omankin pään sisällä. Menneitä ei tietenkään voi muuttaa eikä niitä kuvia netistä pois saada, mutta tosiaan tulevaisuutta on hyvä miettiä siltäkin kannalta, että haluatko Nasun kasvavan koko elämänsä alkutaipaleen jonkinlaisena nettijulkkiksena. Toki me lukijat siitä pitäisimme, mutta toisaalta tulee mieleen Truman Show, jossa päätähdellä ei ole mahdollisuutta valita, vaikka kaikki katsojat häntä rakastaisivatkin.

Halauksia teille molemmille!

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä hyvä Heli! Täällä jo odottelin loppuiko bloggaaminen seinään, mutta ei sentään :)
t: yks niistä sadoista vakkarianoista! :D

Anonyymi kirjoitti...

Aivan ihanaa! :--) Oot kyllä niin viksu ihminen että toista saa varmasti ettiä, hienosti tänkin asian pohdiskellut realistiseen tyyliisi kaikkien kannalta. Ihailen sitä hirmuisesti, sillä monesti blogistit (hienoinen yleistys luvassa..) unohtavat sen, että meistä anonyymeistäkin löytyy ihan normaalia ja vilpitöntä porukkaa joilla saattaa olla ihan ihanaakin sanottavaa. ;)
Aina sun ja Nasun edesottamuksia seurailleena, välillä silmiä naurusta pyyhkien ja välillä vakavana messissä nyökytellen, voin sanoa että kyllä harmittaisi jos bloggailunne loppuisi! Toisaalta ymmärrän vallan hyvin myös ahdistuksesi, vaatii rohkeutta tuoda elämäänsä näinkin paljon esille. :)
ihaninta tässä blogissa on sellanen elämänmakuinen huumori! ei kaikki ole niin vakavaa, ja itseensä ja elämään pitää osata suhtautua huumorilla - esimerkillistä toimintaa teiltä! ;D

tulipas sekava pälätys, mutta pointtinani että arvostan sinua ihmisenä kovasti ihan vain bloginkin välityksellä, ja toivon sulle & perheelles mitä mainioimpia joulunalusaikoja !

Äni kirjoitti...

Oli pakko ihan ääneen nauraa tuolle kuvalle, missä Nasu vihastelee Pertille! :D

Mutta sit asiaan eli kysyisin, mitä tarkoitat tällä: "Siellä ne ovat netissä nähkääs salaistenkin blogien kuvat." ? Siis joo, netissä ovat, mutta silloinhan niitä ei näe kukaan muu kuin salaisen blogin lukijat. Ainakin omien testiemme mukaan (mieheni eräänlaisella viestintäalalla) salaisen blogin kuvat eivät mitenkään tule esim. google-hakuihin esille. Paitsi ai niin, jos blogi on ensin ollut julkinen, niin sen ajan kuvat kyllä tulee, mutta ei siis enää uudet lisätyt kuvat kunhan blogi on muutettu salaiseksi. Osasinkohan selittää oikein? Vai tarkoititko sä jotain muuta?

Kylläpä on äitisi todella fiksun elämänohjeen sulle antanut, ja aivan ihana miten tarkkaan tosiaan pohdit asiaa ennen päätöstäsi! :)

Heli kirjoitti...

elinarsku.: Niin ovat, suoraan sieltä ihtestänsä. Äidin neuvo on loistava ja sen neuvon avulla olen itsekin saanut suuren osan siitä onnesta, jota elämääni on siunaantunut. Siksipä sitä neuvoa onkin ilo pistää jakoon - testattu on ja toimii! :)

L-E: Täällähän me :) Ja oikeinhan mut jo tunnet, siellä mä kävin Facessa sua katsomassa. Kiitos peukusta! :) Tohon amppariin en itsekään ole juuri törmännyt, hassu juttu. Onkohan se joku muinainen kausituote?

Salla H: Mua ne ihmetyttää kans ja siksi kysyinkin onko niistä jotain hyötyä? Vai onko ne vaan keino esitellä kuinka monta lukijaa blogilla on - jälleen yksi "fakta" joka ei edes anna totuudenmukasta kuvaa :)

villahuivi: Hei Villis, ihanaa että olet miettinyt ongelmaamme! Toi on kait juurikin se villakoiran ydin, et kun kuvan on kerran tänne nettiin blogin kautta ladannut, ei väliä vaikka sen blogista poistaisikin - mut varma en ole. Lisätään nettigurun kyssärilistaan, nyt täyty6is vaan löytää se netiguru...

Tiina: Voi Tiina, aivan ihana kommentti! *niisk* Juuri näinhän se on ja nyt yritän hahmottaa miksi se netti niin pelottaa... Truman-vertauksesi on loistava ja alleviivaa juurikin sitä, mitä tässä nyt pähkin. Huoh. Mutta todellakin on niin, että kontrolli on pitkälle illuusiota ja itsekin olen siitä illuusiosta päästänyt irti jo aikapäiviä sitten :)

Anonyymi: Ihana vakkariano! :) Mulla aina mielessä läikähtää lämpöisesti kun kuulen teistä, sillä myös te olette meille tosi tärkeitä! Siksi onkin ihanaa saada kommentteja myös teiltä. Eikä se ilmoittamatta toki seinään lopu tämä homma, niin törkeä en mäkään ole ;)

Anonyymi: Voi rakas anonyymi, Sinun kommenttisi veti minut niin hiljaiseksi että piti oikein käydä keittiössä hakemassa juotavaa (ihan vettä vain) ja miettimässä mitä ihania sanoja ja kehuja juuri luinkaan. Pälätyksesi ei todellakaan ollut sekava, vaan suorastaan hiljaiseksi vetävä (ja sitä käy mulle harvoin). Otan kehusi nöyränä vastaan ja mietin josko mä nyt mikään viksu oon...? Mutta ihan mahtavaa että elämänasenteeni on tekstistäni esiin purskunnut; nimenomaan elämä on kivaa eikä itseään kannata ikinä ottaa liian vakavasti. Huumori kukkii lähes kaikkialla - kunhan sille vain antaa tilaa :)

Äni: Tarkoitin juuri tuota mihin itsekin tulit eli nämä kerran nettiin avoimesti (julkiseen blogiin) ladatut kuvat ei sieltä mihikään poistu. Mut osaisitkohan sinä tai joku muu sanoa siis ihan 100% varmuudella, että jos kuvia salaiseen blogiin lataa, niin onko ne tällöin täysin piilossa myös netissä laajemminkin? Kun sanovat, et jos kerran nettiin jotain lataa, pysyy se siellä ikuisesti muiden löydettävänä?