sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Päivä Nasun kanssa

Millaista se arki tuollaisen viittä vajaa puolitoistavuotiaan taaperon kanssa on? No, se on rutiineja ja yllätyksiä samassa suhteessa, ainakin oman kokemukseni mukaan. Nyt töihin palattuani huomaan palaavani päivisin ajatuksissani aina välillä päiviin Nasun kanssa, tuohon ihanaan arkeen joka näillä näkymin ei enää palaa. Kuten on niin monen, voi aivan liian monen muunkin asian kanssa. 

Mutta sitähän tämä lapsen kasvaminen ja kasvattaminen on, luopumista. Jatkuvaa luopumista. Ja luopuessaan saa aina tilalle jotain uutta, joten älkää käsittäkö väärin. En ole surullinen, ehkä hitusen haikea vain. Ja miehellä on kaikki tämä ihanuus vielä edessäpäin. Eli kyllä, pikkuruisen kateellinenkin olen. Sillä lailla terveellisesti, hehe.

Päätin tehdä tämän sateisen sunnuntain kunniaksi kirjoituksen päivistämme, mutta tekstin sijaan siitä kuuluu mielestäni kertoa kuvin. Tämä on nähkääs niitä kertoja, kun sanat eivät mitenkään kerro niin pajon kuin ne kuuluisat tuhat sanaa. Joten seuraavassa kuvakollaasia siitä, mitä arki Nasun kanssa on. Muun muassa. Olkaa hyvät.

***********

Yksi olennaisin puuha Nasun päivissä on äitiä pakoon juokseminen. Oli se sitten kameransa kanssa väijymässä, nelinkontin koiraa leikkimässä tai päikkärivaatteet käsissään venaamassa - pakoon mennään ja lujaa.

Ehei, älä kuule luulekaan.


 Ja tota sun kuvaasi varten en ainakaan pysy paikoillani.

Tärkeintähän päivässä on tietenkin leikit. Lapsi on terve kun se leikkii ja tällä määreellä napero on hyvinkin terve. Usein leikistä voi käydä pelkästään se, että kaveri pyörii itsekseen ympyrää ja hihkuu. 

Muistelen kuinka Olivia-lehti jokin aika sitten julkaisi lehdessään 100 pientä arkista asiaa, jotka piristävät mieltä, kunhan ne vain arjessaan pysähtyy huomaamaan. Yksi näistä oli lapsi, joka leikkii itsekseen ilman leluja. Allekirjoitan tuon täysin. Toki lelujen kanssa leikkivä naperokin on suloinen, katsokaa nyt.

Nämä tiskit on lajiteltava, kuuluu kuulkaas tähän leikkiin.
Ja sienitalossa vasta asuukin vilkasta väkeä...


Sitten kukista mä pidän aivan erityisesti, ei haittaa onko eläviä vai muovisia. 
Kaikki menee, mä en ole sillä tavalla nirso.

Uusimpia jekkuja nassikan arjessa on kiipeily, se on tällä hetkellä hitti numero yksi. Ei ole tasoa, tuolia tai paikkaa jonne Nasu ei yrittäisi myyrytä. Ja onnistumisprosentti alkaa hipoa sataa, valitettavasti. Nykyään ne rappukäytävän portaatkin pitää saada itse kavuta.

Tää menis nyt tänne sohvalle näiden ukkeleiden kanssa.
Lähesty mutsi kunnioittaen, päiviesi kuningatar puhuttelee sinua nyt valtaistuimeltaan.


Hnnngghh! Ääärghh! Äh! Öh! Hmphh!
Ei tartte auttaa.

Yksi olennainen juttu on myös koristautuminen ja itse itsensä pukeminen. Nassikka on jo pitkään kietonut kaulansa ympärille ihan kaikkea aina puukoruista meikäläisen stringeihin ja läppärin hiireen johtoineen. Kaikki menee, myös omat vaatteet. Pakko on jo miettiä, josko tuo koristautuminen on tytöillä vaan geeneissä, mummin ja ukin mukaan kun heidän poikansa eivät sitä aikoinaan harrastaneet.


Pistetään mutsi tänään nämä tumput. 
Ja eikös nämä pinkit leggarit menekin tän bodyn kanssa ihanasti yhteen? Leggaripuuhka.


Nyt tarttis saada jotain tähän kaulaan, on niin paljas olo ilman koruja.
Mutsi ei taas pukiessaan tajunnu, yllätys!

Arkipuuhiin kuuluu myös taloudenpito, jossa nasukka on kunnostautunut tosissaan. Siinä saavat kuulkaa huonekalut, tavarat ja järjestys kyytiä kun nassikka hoitaa taloutta.

Miltäs meidän vessapaperitilanteemme näyttää?


Hyvin on, ei tartte ostaa. Tarviitko sä mutsi palasen, sun nenäsi vuotaa.

Arkeen kuuluu myös syöminen ja juominen, kumpikin puuhia joita nykyään pitää saada harrastaa itse. Sotku ei onneksi enää ole ihan yhtä infernaalista, mutta kyllä se rätti vielä ruokailun päätteeksi kyytiä saa. Erityisen sotkevien ruokien (kuten vaikkapa pinaattikeiton) kanssa muistutan itseäni, että mitenkäs se nassikka nyt syömään oppisi muuten kuin harjoittelemalla? Ei kai se nyt eräänä aamuna vaan herää ja maagisesti osaa sitä puuhaa?

Kato mutsi, kaiken join. Ja siististikin vielä.


Porkkana ja mandariini on musta tosi hyviä välipaloja, suosittelen.

Syömisen jälkeen tulee luonnollisesti ne pottatouhut. Aika lailla vakiona homma jo sujuu, välillä tuntuu että nasukalta voisi jopa kokeilla jättää vaipan pois. Ja sitten välillä taas ei.


Eiköhän heitetä tavarat tänne pottaan. Nyt olis ehkä sen aika. 
Work in process. 

Ruoan ja pottailun jälkeen onkin nastaa taas hieman häröillä ja leikkiä. Kuola vaan roiskuu ja lelut saavat kyytiä kun nassikka painaa menemään. Kyytiä saavat usein myös huonekalut. 

Kukkuu! Mä oon täällä, täällä lasipöydän sisällä.


Slurpsis vaan, tää on kuulkaa meikäläisen duunia tämä leikkiminen.

Äidin pikku apulainen on myös erittäin liikuttavalla tavalla alkanut imitoimaan äitiään. Kun palaan töistä, asetan usein kassini eteisen tuolille odottamaan seuraavaa päivää. Siitä se nassikka sen sitten poimii ja kantaa tärkeänä ympäriinsä. Ei väliä kuinka suuri laukku minulla on, napero raahaa sitä perässään. Ja kannetaan kasseja joskus kaulassa kaulakoruinakin, kas näin.

  
Tää on aikas painava... oonko mä mutsi nyt niinku sä? 

Myös korut siis kiinnostavat. Nasu on löytänyt esimerkiksi äidin rintakorurasian ja sen päivittäinen tutkiminen menee jo rutiineista. Samoin kun keittiön kaappien inventointi, viime aikoina lisätyötä on aiheuttanut kaapista löytynyt täysinäinen pumpulipuikkorasia, joka on tietenkin aina purettava tarkastelua ja jokaisen puikon huolellista imeskelyä varten.

Hei, täällä on kyllä nyt isinkin koruja.


Tämä pääskynen on mun ehdoton lempparini.

Koruinventaariota edelsi pumpulipuikko-savotta, jota edelsi suodatinpussioperaatio. 
Kiirettä pitää.

Lelulaatikko on lelujen säilyttämisen ohella yksi nassikan lempipaikoista. Sinne on ilmeisen kiva kavuta lelujen keskelle fiilistelemään ja leikkimään. Suunnitelmissa on myös roudata tuo hoitopöytä varastoon ja laittaa sen tilalle jokin kiva lymypaikka Nasulle. 


Tänään taidan valmistaa herkullista lelukeittoa...

Mutta ettei tosiasiat pääsisi unohtumaan, myös tämä mutsin rakentama löffinurkka on ihan ykkösmesta!

 Tässä on hyvä pienen ihmisen kölliä.

Välillä istuskellaan mutsin kanssa sylikkäin ja hassutellaan. Tai tehdään ihmiskasa. Tai kieritään, lennetään, hypitään ja konttaillaan. Itse asiassa me touhuamme Nasun kanssa mitä hölmömpiä juttuja, ei niitä kaikkia voi tänne internettin paljastaa, tsih.


 Välillä me vaan toljotetaan dorkina. Ja sit annetaan tipulle kyytiä.

Välillä naperolla menee hermot ihan kaikkeen, varsinkin kun asiat eivät suju oman tahdon mukaan. Olen koittanut järkevöittää niitä asioita, joita Nasulta kielletään, sillä liian ahkerasta kieltämisestä ei hyödy eikä kyllä nauti kukaan. Ja koska niitä kiellettäviä asioita joka tapauksessa siis on, menee Nasulla välillä hermot. Ja se ei jää keneltäkään epäselväksi, sen verran tehokas performanssitaiteilija tuo nassikkamme on.

Makaan tässä kunnes tajuat että loukkaannuin.

 Kyllä, mä myös itken tässä samalla.

 Vedän itteni kippuraan ku kotilo.

Tajuatko jo kuinka paljon mua harmittaa?

Olemme ottaneet tavaksi yhdessä ihastella päivän asuja. Jo siinä pukiessa juttelen Nasulle mitä päälle olen laittamassa ja kehun kuinka suloinen / värikäs / ihana / lutuinen vaate on kyseessä. Tämä on johtanut siihen, että nassikka itsekin huokailee ihastuksesta ja usein pukemisen valmistuttua kiiruhtaa lähimmän peilaavan pinnan luokse ihastelemaan lopputulosta.


Eilen värikästä, tänään ruskea-valkoista.  Kaikki värit kelpaa.

Kylvyttely on yksi Nasun vakiorutiineista iltaisin ja erityisen hauskaksi se kävi synttäreiden jälkeen, jolloin Nasu sai serkuilta ihkaoman pinkin kylpyammeen lahjaksi. Erityisen hauskoja ovat vaahtokylvyt, joita aina silloin tällöin harrastetaan.


Viiksekäs kylpijä. 


Jes, nyt se isi tajus suihkia vielä lisää vettä!

Riki-kissa on viime aikoina tullut sekin kovin läheiseksi. Meillä on aina miehen kanssa ollut tapana laskea päämme Rikin kyljelle, jolloin kissa autuaan onnellisena toimii karvatyynynä kehräten syvään ja hartaasti. Usein tuo karvainen kaveri alkaa samalla myös pestä hiuksiamme nuollen ja joskus tassullaan hellästi kiinni pitäen.

Nyt nasukka on jo tarpeeksi vanha kokeilemaan samaa. Ja siitähän on tullut varsinainen suosikki-juttu! Nasu painaa päänsä Rikin pehmoista kylkeä vasten ja kuulostelee hipihiljaa & haltioituneena kuinka kissa kehrää. 

Niin pehmoinen! Ja hellä, taas tulee samaan kauppaan hiustenpesukin.

Tässä on ihana olla.

Kuuletko sä isi kun Riki kehrää?

Niin, ihania nuo päivät Nasun kanssa ovat. Onneksi saan niistä edelleen nauttia viikonloppuisin ja loma-aikoina. Ja kun liian suuri ikävä päivän aikana iskee, voin luikahtaa tänne blogiin katselemaan vaikka näitä kuvia.

8 kommenttia:

ulmai kirjoitti...

Tutun näköistä touhua kuin poikasella täällä.. Mukaanluettuna kaiken mahdollisen kaulaanripustelun! Viimeisin hitti on mun tommonen virkattu panta, sitä sovitellaan omaan ja äidin päähän usein ;)

Salla H kirjoitti...

Ihanat kuvat (taas). Nasu on kyllä tosi toimelias lapsi :) Näitä kuvia on varmasti ihana katsella töissä (ja mieti mitä materiaalia vävyehdokkaita ajatellen).

Mukavaa työviikkoa sulle ja Nasulle ihania kotihetkiä!

--salla

Maria kirjoitti...

Ihania kuvia! Ja aika tuttua touhua :) Tosin meillä ei Patrik ole korujen ja vaatteiden perään. Ja tämä maahan heittäytyminen ja kiukkuaminen on meille uutta, mutta Jade osaa sen aivan loistavasti :) Patrik ei ole koskaan tehnyt niin. Ja hienosti Nasu hoitaa jo pottailun! Meillä ei onnistu edelleenkään. Patrik ei suostu tekemään siihen isompaa asiaa, panttaa ja panttaa vaikka tarvetta olisi.

Plastisockin takki on ihana!

Anonyymi kirjoitti...

Aivan ihania tuokiokuvia! :D
Meillä samanikäinen poika myös ripustaa kaiken kaulaansa (ja eilen myös käytti huiviä päässään), ja muutkin "harrastukset" ovat ihan saman näköisiä. Ihan yhtä kärsivällisesti en kyllä itse anna inventoida (viittaan tuohon kuvaan pumpulipuikoista, suodatinpusseista yms).. :D

Anonyymi kirjoitti...

Awwww, ihana Nasu. <3
Oli mielessä vaikka mitä sanottavaa mutta sitten iski writer's block. Syytän kipeän poikasen kanssa valvottua yötä. Mistä näitä flunssia nyt oikein tuleeeeee... :(

Eeva

Anonyymi kirjoitti...

Hei!

Olen lueskellut teidän blogia pitkin päivää. Oikein kiinnostavia juttuja sinulla. Monta kertaa oon tippa linssissä naureskellut. :)
Tuosta vaatteiden värjäämisestä.. Pysyykö väri hyvin vaatteissä myös seuraavissa pesuissa? Tarttuuko väri myös muihin vaatteisiin? Pesen pojan vaatteet niin vaaleat kuin tummatkin samalla kertaa ja ajattelin että uskaltaako noiden kotona värjättyjen vaatteiden kanssa tehdä samalla tavalla.

t. Tiina

Heli kirjoitti...

ulmai: Ihanaa, teidänkin poika siis kaularipustelee! Se siis romuttaa tyhmän sukupuoliteoriani, vielä mahtavampaa! :)

Salla H: Virtaa piisaa, juuh. Se ei nasukalla ole ongelma, äidillä ehkä välillä. Kiitos työviikko-toivotuksista, toivotaan et loppuviiko menis vähän paremmin, hehe.

Maria: Hassua, et Patrik ei ole heittäytynyt, mut sit taas Jade heittäytyy. Personaeroja siis :)

Anonyymi: Ihanaa, toinen ripustelijapoika!!! Nyt todellakin jo hävettääkin että ajattelin sen vaan olevan tyttöjen juttu. Hyi hyi Heli! Ja hasukaa et harrastustoiminta on yhtenevää, meidän naperot sais varmaan aikaan ihan kiitettävän kaaoksen ;) Ja hei, se on tää mun laiskuus, joka antaa Nasulle melko vapaat kädet. Siivoon sit aina kerralla iltasin, en jaksa kieltää jatkuvasti. Tulevatpahan Topsyt jo pienestä tutuiksi, haha.

Eeva: Voi teitä, tsemiä!!! Näyttäkää sille flunssalle.

Tiina: Kiva kuulla! Ja tervetuloa lukijaksi jos vasta tulit. Mun kokemukseni mukaan nimenomaan Nitorin väri pysyy hyvin, eivät ole lähteneet kauhtumaan. Mä myös pesen vaatteita aikas vapaasti sekasin enkäole huomannut et värjäis. Mut ehkä kannattaa silti tehdä joku ensitesti varmuuden vuoksi?

retu-p kirjoitti...

Korurasia! Kyllä! Mun täytyy käydä katsomassa näitä vanhoja juttuja että saan hyviä ideoita. Ja korurasia piti vekaran hiljaisena piiitkän ihanan tovin! Se ei edes huomannut, että täytin tiskikoneen?!?