tiistai 15. marraskuuta 2011

Lyö sitä päätä seinään

Kiireinen uraäiti täällä, moro vaan! Tultiin myöhään kotiin ja koska sain nasukan nukkumaan vasta kymmenen jälkeen, pääsi se yliväsyneeksi ja mesoo nyt tuolla huoneessaan. Napero on monien muiden uusien taitojensa ohella oppinut laittamaan huoneeseensa valot, minkä vuoksi nyt vuorotellen miehen kanssa ramppaamme siellä niitä sammuttelemassa. Ei näin. 

Eli seuraa oppi, jonka olen tämän lapseni kanssa nyt rontin viidentoista kuukauden aikana oppinut: älä ikinä, siis koskaan päästä lastasi yliväsyneeksi, jos se vaan jotenkin on vältettävissä. 

Me kyllä miehen kanssa tiedämme tämän, mutta unohdamme aina tietyn ajan kuluessa ja alamme suhtautumaan liian leväperäisesti nukkumaanmenoaikaan ("kyllä se nyt kerran voi vähän myöhemmin mennä nukkumaan, mitä nyt tunti sinne, toinen tänne"). Minkä seurauksena sitten kärvistelemme hyperaktiivisen, mutta yliväsyneen naperomme kanssa.

Noh, you live, (hopefully) you learn. Eli tästä taas raksi seinään ja muistin pinnalle se nyrkkisääntö, että lapsi laitetaan rutiinien mukaan aina samaan aikaan nukkumaan. Eikä lipsuta!


Lal-lal-laa, mua ei väsytä tippaakaan.


Hei Riki, no mutta! Eiköhän aleta leikkimään, ilta on vielä nuori.
************
Puna-keltainen pallohaalari - Mika Piirainen for Marimekko

Näinköhän se aina sitten menee tämän lapsenhoidon kanssa? Että sitä kyllä oppii matkan varrella paljonkin asioita, selllasia hyviä käytäntöjä ja seikkoa joita kannattaa välttää, mutta arjen puksuttaessa sujuvasti eteenpäin niitä vain pikku hiljaa autuaasti unohtaa. 

Alkaa niin sanotusti lipsumaan. Kunnes sitten törmää täydellä vauhdilla hetkeen, joka palauttaa opitut läksyt terävinä mieleen. Eli löytää itsensä takomasta sitä kuulua seinää. Voi tälläinenkö on amatööriäidin valikoiva mieli?

Hähä, ota kiinni jos saat!


Mä tuun tähän vähän niinku kiusotteleen sua. 
Lähelle, mut ei kuitenkaan näppituntumalle.

Hei, nyt kuuluu meno hiljenneen ja jos vanhat merkit paikkansa pitävät, sinne on urvahdettu kesken riehakkaan hillumisen. Mikä tarkoittaa mitä villimpiä asentoja, kerran yöllisellä Nasun ihasteluretkellämme (menemme usein katselemaan nasukkaa kännykän valossa kun se nukkuu) löysimme sen konttausasennosta, pää patjaa vasten nukkumasta. 

Eli nyt on siis vanhempien oma aika, eihän kellokaan ole kuin vartin yli yksitoista. Ja kyllä, kuulettehan sarkasmin tihkuvan suupielistäni? Tässähän ehtii katsella melkein yhden jakson Big Brotheria ennen kuin Nukkumatti tulee ja korjaa mukaansa. Eli moikka vaan.

Jaa niin, joku taisi kysellä mitä sieltä isin isänpäivä-paketista oikein löytyi? No, lopetetaanpa siihen eli huumoripläjäyksiähän sieltä:

Miehelle, joka edelleen saa minut nauramaan niin ettei kukaan.
Ja isille, jolta ei koskaan ole vitsit vähissä.

3 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Eksyin yhdestä blogista toiseen ja kolmanteen ja viimein sinun/teidän blogiinne. Ensimmäiseksi huomioni kiinnittyi otsikon Nasun kuvaan. Meillä on kaksi kuukautta vanha poika(-nen), joka on paljon Nasun näköinen. Nuo silmät ja posket sekä leuka. Miten voikaan olla samanoloisia! Suloisia kumpikin; meidän poika ja teidän Nasu!
t. A:n äiti

ONIA kirjoitti...

Yliväsymysvaroitus pitäisi mainita jossain neuvolan vauvaoppaissa! On NIIIN totta, että nukkumaanmenon vitkuttelu kostautuu kamalalla tavalla. Meillä tämä pätee myös päiväuniin, ei parane lounastella tahi jäädä kaupungille lörpöttelemään pitkälle iltapäivään, jos meinaa saada jälkikasvunsa joskus nukkumaankin.. Teidän Nasukka sentään simahtaa omaan riehumiseensa, meillä meno vaan yltyy ja hermo kiristyy kaikilla :D

Heli kirjoitti...

A:n äiti: Mahtavaa että löysit meidät! Tiedätkö, nasukka taitaa tuossa kuvassa olla juurikin 3-4kk vanha, hauska ajatella että Sinun poikasi on samannäköinen! Ja nehän ovat niin suloisia, jotta! :)

ONIA: Siis todellakin! Mulle ei kukaan asiasta sanonut ennen kuin itse siihen kantapään kautta törmäsin. Nyt sen tiedän, mut silti näemmä säännöllisin väliajoin löydän kantapääni uudelleen ;)