maanantai 14. marraskuuta 2011

Ah ihanaa arkea!

Tänään päälle puettiin sellainen asu, jonka ansiosta ne traditionaalisemmat ihmiset ajattelevat Nasun olevan poika. Eli ruskea haalari täynnä traktoreita. En tiedä mikä ihme mua vaivaa, joku ilkikurimieli ilmeisestikin, mutta välillä vaan tekee niin mieli leikkiä kulttuurimme erilaisilla normatiivisuuskäsitteillä. Tänään siis pukeutumisen suhteen.

Älä nyt kuvaa, kun mullon tässä kesken yks juttu.


Nimittäin... I'm in the army now. Ooo-u-ooo, I'm in the army, now.
Tsekkaa mutsi tätä laattaa mun kaulassani, tätä tässä näin.


Miten niin mistä löysin? Väliäkö sillä, löytäjä saa pitää.
Hei mitä? Ehei sentään, näpit irti! Mä näin tän eka, eti mutsi oma!
***********
Traktorihaalari - Metsola
Tunnuslaatta - Isin kätköistä pihistetty

Tänä iltana olen mietiskellyt sitä kuinka oikeassa te olittekaan. Ja muutamat muutkin läheiset, jotka asiasta minulle aikoinaan kertoivat. Eli tänään oli poikkeuksellisen kiire maanantai; oli työkiireitä, tärkeitä tapaamisia ja illan balettitunti. Niinpä ehdin vain pikaisesti piipahtaa kotona kunnes olikin jo aika lähteä tanssahtelemaan. 

Ja voi pojat ne hetket Nasun kanssa, jotka tänään sain viettää! Ne ihan liian lyhyet tuokiot. Aivan kuten kerroittekin, niin sitä ottaa niistä hetkistä sitten ihan eri lailla kaiken irti, kun päivä ei enää koostukaan katkeamattomasta yhdessäolosta. Ja todellakin äiti, joka saa toteuttaa itseään kiinnostavien ja mukaansatempaavien työasioiden kanssa, on kotonakin onnellinen ja hyväntuulinen äiti.

Mutsi vaan nauraa ja hömpsöttelee, taidanpa hyödyntää tilanteen ja vähän fiilistellä tätä kukkaa.


No perskeles, rapatessa roiskuu.
Eli ei muuta kun maistelemaan.

Mummi ja ukki palasivat etelän lomareissultaan ja tänään nasukka olikin sitten mummin hellässä hoivassa kun mummi aamulla saapui meille Nasua hoitamaan. Olivat kuulemma käyneet kirppiskierroksella, leikkipuistossa ja kaupoissa, jonka jälkeen Nasu oli ihan itse kiivennyt raput tänne kolmanteen kerrokseen, ulko-ovemmekin ulkonäöltä tunnistaen (ehkä syynä on se mun rakkaudella väsäämä ovikranssini?).

Ruoaksi mummi oli tehnyt legendaarista rakettispagettia ja nakkeja, joita nasseli oli pistellyt ihan muina naisina kunnon ruokahalulla. Päivän sinetöi töistä palannut ukki, joka oli liittynyt alkuiltapäivästä seuroihin mukaan. Niinpä mä palasin töistä kotiin, jossa Nasu pyöri riemusta jokellellen mummin ja ukin kanssa, keittiö oli siivottu ja kaupasta haettu tuoreita croissanttejakin. Kun puhutaan arjen luksuksesta, niin se on totisesti tätä!

Joten kyllä, rakkaat lukijamme, tänään todella tuntui siltä että arki rullaa. Enemmän kuin mukavasti. Ja ennen kaikkea minulla on kotona tytär, joka on onnellinen, pirskahteleva ja ennen kaikkea hyväntuulinen oma itsensä. On ihanaa, kun syvästi tietää & tuntee tehneensä oikean ratkaisun. Elämässä ne tilanteet kun ovat valitettavan harvinaista herkkua.

6 kommenttia:

L-E kirjoitti...

Palaan linjoille kun alat taas pukea Nasua tytöksi... Ei vaan, äitini kysyi tässä ihan äskettäin että olenko vihdoinkin alkanut pukemaan naperoamme tytöksi kun sillä sattui olemaan mekko. :D Jooh, en ole erityisemmin pukenut tyttöäni pojaksi tai tytöksi vaan vaatteisiin joista satun tykkäämään. Näemmä sillä mitä lapsella on päällä on sitten ihan lähipiirillekin merkitystä.

Jatkamme samaa rataa. Kivaa että teilläkin arki rullaa kivasti, olispa meilläkin mumma/o noin lähellä! Tämäkin koti kaipaisi vähän croissantteja ja siivotun keittiön etenkin kun taas palailen eloon rasittavan pitkän migreeniepisodin jälkeen (-1,7kiloa, en suosittele) ja koti on kuin pommin jäljiltä.

liiska kirjoitti...

herkkis täällä terve, tippa silmäkulmassa luin onnellista tekstiä. tuplapeukut! ja croissantteja tännekin :D

Äni kirjoitti...

Voi mikä tunne tekstistäsi välittyykään! Saat hyvälle tuulelle teidän puolesta täältä ruudun toiseltakin puolelta. :)

Heh, mulla ei ihan antanut luonto periksi ostaa Typylle turkooseja (sinisiä?) haalareita samalla keltaisella traktorikuosilla. Värit olisi olleet kivat, mutta väri+kuosi -yhdistelmänä vähän liian poikamainen. Ruskealla pohjalla mielestäni jo paljon neutraalimpi ja unisex. :D Pitäisiköhän ravistella omia ennakkoluulojaan ja ensi kerralla tarttua tilaisuuteen. ;)

Tänään juuri luin sukupuolisensitiivisestä kasvatuksesta, tulipa mieleen tässä tätä kirjoitellessani. Muutoin meni vähän diipadaapaksi mielestäni, mutta yhden hyvän pointin sain kiinni: Kun hyväksyy tai toruu jonkin käytöksen (oman tai lapsen, esim. ajatteletko "pojat on poikia" kun painitaan), kannattaa miettiä tekisikö samoin, jos lapsi olisikin toista sukupuolta. Hmm, laittoi minut pohtimaan (vaikka eipä tuon vajaa 5-kuisen kanssa vielä käytännössä nämä asiat tule vastaan :D) ja toivottavasti muistan tämän näkökulman myöhemmin Typyä kasvatellessa.

Miinusta ko. jutussa siitä, että lastaan/lapsia ei kuulemma saisi hirveästi tytötellä tai pojitellakaan. Kauhea äiti taidan olla, kun blogistaniassa olen lapseni herjaavasti ja ennakkoluuloisesti sekä stereotyyppisesti Typyksi nimennyt! ;D

Tiina kirjoitti...

Oi ihanaa! Kuulostaa mahtavalta, varsinkin se siivottu keittiö ja croissantit :D ei vaan, ihan luksusjärjestely teillä, kun Nasukka saa olla rakkaidensa kanssa, vaikka äiti käykin töissä.

Jostain syystä myös meidän neitiä todella usein tituleerataan pojaksi. Viimeksi tänään, kun päällä oli keltainen kyyhkysbody ja ne Nasukan harmaat henkselipökät. Huh? Ei mun mielestä mitenkään selkeän poikamaiset värit edes. Viikko sitten sama juttu, kun oli vihreää päällä. Saa nähdä kuinka moni tulee pojattelemaan talvella, kun juuri ostin vihreä-harmaan talvihaalarin :D Vai onko tuo tyyppi sitten niin pojan näköinen?

elinarsku. kirjoitti...

voi, hieman olen kateellinen, myönnän. olisi kyllä niin kivaa, jos olisi noi mummit lähellä. mutta kun ovat töissä ja asuvat tunnin ajomatkan päässä. :(
tällä hetkellä kun olen ison osan päivää tissistäni kiinni tuossa kuukauden ikäisessä poikasessa, niin olisi todella ihanaa välillä antaa ässä mummin hoivaan. kun äiti on vähän tylsä, niin ässä keksii kaikkea "kivaa" eikä tottelekaan kuin ennen. ja itsellä pinna kiristyy kiristymistään ja sitten tulee paha mieli kaikille kun päästää vähän höyryjä pihalle.

pointtina siis se, että päiväsi/päivänne kuulosti oikein ihanalta ja muista nauttia noista! :D

Heli kirjoitti...

L-E: No tätä tuntuu olevan liikkeellä, sen verran moni on kertonut minulle samaa. Tästäkö alaa vaatevallankumous? :)

Meidän mummi on kyllä painonsa arvoinen kultaa! Oma äitini asuu kyllä samassa kaupungissa, mut on niin kovin kiireinen ettei hänestä ole lapsenhoitoapua. Mutta rakas anoppi, hän on maailman ihanin :) Ja voi sua poloa, migreeni on varmasti ihan kauheaa!

liiska: Voi kyllä, olen kyllä valtavan onnellinen. Niin se elämä kantaa ja asiat tuppaavat järjestymään. Ja ne croissantit, voih! :)

Äni: Ehdottomasti sun täytyy ravistella itseäsi ja haalarit vaan tilaukseen! ;) Mä en kannata sukupuolen ohittamista millään tavalla, se määrittää ihmistä aina halusi tai ei, mut kannatan leikkisää mieltä ja luovuutta vaatevalinnoissa. Ne kun tuovat piristystä arkeen ja uistuttavat meitä ettei mikään sellainen ole nyt niin kauhean vakavaa ;)

Tiina: Niinpä! En voi uskoo et se on oikeasti mun elämääni! Et se olin mä, joka sai onnellisena tallustaa puhtaaseen keittiöön, lämpimän croissantin äärelle. Kyllä tämä todella luksusjärjestelyltä tuntuu itsestäkin ja olen siitä hyvin onnellinen. Enkä missään nimessä pidä minään itsestäänselvyytenä tms. Mulla on siis säkää :) Ja tota sukupuolisekoilua, voi, sitä todella tuntuu olevan liikkeellä. Teidän neito on kyllä niin kaunis ja neiti, et kyllä vika on katsojan pään stereotypioissa, nih! Free your mind ihmiset! ;)

elinarsku.: Niin meilläkin paahtaa töitä mun äitini, mut onneksi on ihana anoppi! Ja tämä on todella luksusjärjestely, tiedän munaskuissani saakka olevani megaonnekas! Ja Nasu kans. Voi että sulla on nyt se pikkunenkin siellä, onnea! Hän on sitten saapunut nyt maailmaan, ajattelinkin sua tässä yhtenä päivänä, et jokohan on syntynyt... Ja muistan kyllä hyvin tuon ajan, siitä ei vaan ole kokemusta että jaloissa pyörii tarmokas taapero. Kokemusta on vaan tarmokkaasta taaperosta ja jo sen perusteella nostan sulle hattua! :D