perjantai 4. marraskuuta 2011

Ajatusvankiloita

Välillä, no okei, usein saan itseni kiinni miettimästä hassuja asioita. Parhaita hetkiä ovat ne, jolloin huomaan näiden hassujen ajatusten muodostaneen jo jonkinlaisen ajatusklikin pääni sisälle. Parhaita hetkistä tekee se, että kun tällaisen ajatusvankilan kerran paikallistaa, pääsee siitä myös kyseenalaistamalla eroon. 

Usein tällainen vankila näkyy jumiutuneena ajatuksena jostakin, tyyliin "Nasun on pakko syödä iltapuuronsa" tai "aamulla pitää pukea päälle". Sitten voi pysähtyä. Miksi ihmeessä pitäisi pakkosyödä joka ilta puuroa? Ei se nassikka siihen kuole, vaikka puuro väliin jäisikin. Olettaen siis ettei se halua syödä sitä. 

Ja päälle pukeminen taas - no, ihan hyvin voi hillua vaikka alasti siihen saakka kun kämpästä on lähdettävä ulos. Miksi ihmeessä olisi pakko pukea jotkut erityiset päivävaatteet heti aamulla, vaate se on yöppärikin.


En k-e-s-t-ä, tuu nyt mutsi jo pois sieltä ajatusvankilastasi!

Arvaatte ehkä, että tänään sain jälleen itseni kiinni yhden vankilan rakentamisesta. Prosessi oli jo hyvässä vauhdissa ja minä melkein vankilan sisällä loukussa, kun havahduin. Siis mitenkä niin hoitoon ei voi pukea mekkoja, shortseja tai ylipäätään vaatteita, joiden ajattelin olevan hankalasti puettavia? 

Olin nähkääs jo salaa itseltäni päättänyt moisen seikan, vaikka herranjumala! Ammattimainen lastenhoitaja nyt varmasti selviytyy sellaisesta vaativasta toimenpiteestä kuin lapsen pukemisesta, varsinkin jos kaltaiseni amatööriäitikin siitä päivittäin selviytyy.

Tähän viikkoon siis loppui noiden helppojen haalareiden pukeminen hoitoon. Ehdin jo suremaan sitä, että kaikki nasukan ihanat vaatteet jäävät nyt käyttämättä ja haalarit loppuvat kohta kesken, kunnes tänään pysähdyin tämän ajatuksen äärelle käsi Nasun vaatekaapin ovella ja ravistelin päätäni. Siis haloo Heli, herääppä nyt tähän päivään! 

Tänään siis puettiin todellakin mekko päälle. Päädyin (jälleen) Metsolaan, mutta oikeastaan pelkästä käytännöllisyydestä. Tämä mekko on nimittäin mekkopinossa päällimmäisenä, sillä se on valitettavasti jäämässä pieneksi. Joten pidetään sitä nyt vielä kun se mahtuu päälle. Ja ovat nuo väritkin kyllä ihan mahtavat tähän vuodenaikaan, niiden kanssa ei paljon kirkasvalolamppuja kaipaa.

Mutsi hei, porkkana päivässä pitää ajatukset kirkkaina.


Mun ajatukset on ainakin aina kirkkaita, ei oo tuollasia isojen ihmisten ongelmia kun mitä sulla.
***********
Body, sukkikset ja mekko - Kaikki Metsolalta

Muuten olo on tänään ollut kuin vankilasta pääseellä. Mahtavaa olla kotona, kaksistaan. Poissa surkea olo, maailman murheet, kiire ja stressi. Vain me kaksi, ihana hopeahiuksinen tyttäreni ja minä. Ja voi että kun meillä onkin ollut kivaa! Ei olla poistuttu kämpästä koko päivänä, ollaan vaan touhuttu sisällä. Lisää tällaisia päiviä, sanon minä.


- Nasu hei, mitä sä puuhaat?
- No enpä paljon mitään, ekaks kyykkäsin kakat ja nyt järjestelen nämä ukkelit tähän sohvalle.


Joka kodin pikki kielimestari ulkoiluttaa kieltään.


Arvatkaas mitä mä nyt teen... 
Pistän kannen kameraan ja me jatketaan leikkimistä mutsin kanssa. Nih!

4 kommenttia:

liiska kirjoitti...

ajatusvankila, mikä loistava sana! nimittäin itse just vasta kuluneen viikon aikana oon tajunnu et mikäs hitto meillä tässä on kiire aamulla mitään pukea ja syödä! sit repäsin ja menin vauva kainalossa päikkäreille! aatella. ja yöpuvuissa me molemmat :D ja tehtiin se pari päivää myöhemmin uudelleen. i h a n a a!

Heli kirjoitti...

liiska: No just noita tarkoitan! Ja eikös ookin ihan mahtava ykköstunne, kun sen vankilan bongaa ja sieltä löytää ulos? Sitä ankeaa rinkiä pyörimästä :)

Kati kirjoitti...

Väittäisin että mekko ja sukkikset on paljon helpompi kuin haalari jos potattaa tai sisällä on kuuma ja joutuu vähentämään vaatetta. Meillä on usein mekko, ja harvoin haalari. Olen kysellyt hoitotädiltä mikä vaatetus olisi helpoin, kun joutuu kahta pukemaan moneen kertaan, ja hän vinkkasikin esim. että tietyt rukkaset oli aika huonot pukea. Siispä vaihdoimme. Kyl sie pärjäät, mutulla :D Amatööriäitejä me ollaan kaikki tavallaan, tai en minä tiedä ketään joka osaisi joka säähän aina etukäteen lapsensa vaatettaa täysin oikein (ettei hikoile tai palele). Näin.

Heli kirjoitti...

Kati: Mahtavaa, kiitos tietoiskusta! Ei muuten tullut mieleenkään, et se mekko vois olla jopa helpompi. Ja erityisesti mieltä lämmitti amatööriäiti-tsemppaus :)