tiistai 11. lokakuuta 2011

Jää hyvästi tutti!


Vihdoin meille alkaa tulla näitä Albababyja, on jo aikakin. Olen 70-luvun lapsena vallan rakastunut niiden kuoseihin, malleihin ja värimaailmaan, mutta melkoisen hankalaa on Suomesta saada näitä käytettyinä. Tiedän karvaasta kokemuksesta, sillä olen kyllä ahkerasti metsästänyt. 

Eikä ainakaan meikäläisen psyyke anna myöden ostaa näitä täysihintaisena, sen verran suolaisissa hinnoissa pyörivät. Ja aleja taas ei tarpeeksi usein ole - varsinkin kun Albababyt on erittäin harvoin alennuksessa, vähän niinkuin ne Aarrekidit...



No, se vaatehöpinöistä. Olen siis onnessani tästä asusta ja heti kun se luukusta kopsahti, pääsi se nasukan ylle. Eilen pinkkiä, tänään violettia. Amatööriäiti on seonnut prinsessamaahan eikä löydä sieltä ulos, hehee.

Katso äiti, prinsessamaasta kajastaa valoa!

Näissä vaatteissa kehtaa kyllä astua sisään.
Prinsessa myöhemmin työmaallaan kuvattuna.


Pallot saavat prinsessan hetkeksi poseeraamaan paikoillaan.
********
Värikäs body - Småfolk
Violetit lappikset - Albababy
Keltaiset sukat - H&M, itse värjätty

Meillä puhaltavat taas muutosten tuulet, jälleen kerran. Nyt on kohteena sitten tutti, tuo muovinen pikkuvekkuli kapistus. Nasuhan ei juuri tuttia ole syönyt, lähinnä me miehen kanssa olemme sitä uskollisesti sen suuhun nukutuksen hetkellä työntäneet. Ja kas, pikku hiljaa, ikään kuin salakavalasti, nasukka on tutista nyt viime aikoina sitten innostunut. Ei se sitä edelleenkään muulloin kuin nukkuessaan syö, mutta alkoipa vaan jokin aika sitten sitä jo nukahtaessa vaatimaan. Eli pikkusormi, sinne meni.

Tässä kohdin sanoin miehelle, että nyt on varmasti oikea hetki jättää koko tutti historiaan. Kun ei nasukka siinä vielä kiinni ole, pääsemme huomattavasti helpommalla tulevaisuudessa kun nyt vaan jämptisti hyvästelemme koko kapistuksen. Mielestäni on muutenkin hieman hassua tunkea naperon suuhun tuttia, kun ei se oikeasti sitä vielä kamalasti tarvitse. Ja jos jätämme sen nyt pois, ei mitään kamalaa tarvitsemista pääse edes syntymäänkään.

Mielessäni pyöri myös ystäväni kokemus siitä, miltä tuntui vieroittaa lähes kaksivuotias tutista. Yöunet häiriintyivät ja rytmi meni sekaisin kuulemma pariksi kuukaudeksi. Ja sitä me emme todellakaan halua. Nasu on hyvä nukkuja ja niin sen haluamme pitää. Niinpä ystäväni onkin lämmöllä suositellut jättämään tutin pois silloin, kun siihen ei vielä ole mitään liian suurta läheisyyssuhdetta. Jotta säästyisimme siltä kurimukselta, johon homman venähtäminen heidät ajoi.

Tätä taustaa vasten jätimme Nasulta tutin pois nyt viikonloppuna. Kertalaakista sekä yö- että päiväunilta, cold turkey sano. Ensimmäisenä yönä Nasu heräsi kahden aikaan yöllä ja oli itkuisen levoton vajaan tunnin ajan. Rauhoittui kyllä sylissä ja käsi selän päällä, ilmeisesti se kaipasi tuttia nukahtaakseen uudelleen. Tämä vain vahvisti päätöstämme jättää se tutti nyt pois. 

Seuraavan päivän päiväunille Nasu nukahti jo leppoisemmin eikä tuttia niinkään kaivattu. Tähän auttoi selkeästi nasukan rautainen päivärytmi; päikkäriaikaan kun nukutti jo kunnolla. Nasuhan nukkuu edelleen kahden - rontin kolmen tunnin päikkärit päivittäin ja ennen päiväunia sitä todella jo nukuttaa. Unenlahjat peritty ilmeisesti sekä mieheltä että minulta.

No, toinen yö menikin sitten jo ilman heräämisiä. Aamulla puoli seitsemältä Nasu huuteli sängyssään, mutta rauhoittui jälleen syliin nostamisella ja hetken tassuttelulla. Tämän jälkeen nassikka nukkuikin sitten normaaliin tyyliinsä aina yhdeksään saakka. Ja tänään päikkäreillä tuttia ei kaivattu enää laisinkaan, vaan Nasu nukahti heti kun olin sen vaunuihin laskenut. 

Summa summarum: tutti on nyt hyvästelty ja hyvä niin. Nasukka luopui siitä selvästi ilman suuriakaan vastaanpanemisia tai traumoja, mutta tilanne olisi varmasti ollut toinen jo muutamankin kuukauden päästä. Sen verran selkeästi se oli läheisempää suhdetta tutteroonsa kehittämässä. 

Vanhemmat ovat huojentuneita ja iloisia: tästähän selvittiin huomattavasti helpommalla mitä ennalta pelättiin! Ja tunne siitä, että teimme oikean ratkaisun, on vahva. Meille tämä oli hyvä juttu ja oikea ajoitus. Kiitos siis rakas ystävä vinkistäsi, olit niin oikeassa! Ainakin meidän kohdallamme. 

Ja hei te muut, miten te olette tuttien kanssa pelanneet? Olisi hauskaa kuulla muidenkin kokemuksia, sen verran erilaisia tuttisuhteita ja siten varmasti myös niistä irrottautumisia on. Nuo nassikat kun ovat niin omia tyyppejään, että se mikä toimii toisella ei välttämättä toimi toisella.

12 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Aivan IHANA asu taas Nasulla! <3 Ja voi miten hienosti tuttivieroitus teilä sujui! :) Minä odotan kauhulla sitä hetkeä kun meidänkin on tuo homma tehtävä, poitsulla on nimittäin suhteellisen vahva tutitarve nukahtamisen yhteydessä. Jopa niin että sängyssä on aina oltava kaksi tuttia, toinen poitsun suussa ja toinen kädessä. :P Fun. Poju joutui syntymänsä jälkeen olemaan kolme päivää lastenosastolla ja siellä hänelle oli tutti annettu. Sillä tiellä ollaan edelleen (poitsu nyt 8kk).


Eeva

Anonyymi kirjoitti...

Meillä asustaa myös aivan käsittämättömiä tuttifriikkejä.. Esikoinen luopui tutistaan jopa 3 vuotiaana (hävettää tunnustaa),tosin hän söi sitä vain illalla nukahtaakseen. Eräänä päivänä kuulin sitten auton takapenkiltä "äiti,mulle pittää ostaa Hello Kitty-talo" Ja niin tämä talo syrjäytti tutin paikan,kertarysäyksellä. Taisin vain olla laiska :-D

-t-

Salla H kirjoitti...

Minä otin vauvalta tutin pois kun se oli 8kk. Tuntui, että se oikeastaan vihasi sitä. Pakolla yritin sitä sillä rauhoittaa ja se vaan raivostu yhä enemmän. Silloin vielä imetin, niin yöllä sitten nukahti tissille ja se yövieroitus olikin sitten jo käsitelty tarina.

Esikoinen kiinnostui nasun tapaan juuri saman ikäisenä enemmänkin tutin syömisestä. Silloin kuitenkin alkoi myös päiväkoti, jossa tuttia ei tietenkään päivällä sallita (periaatteessa kai hygienia syy, koska ne tutit jää lojumaan ympäriinsä ja sitten siellä on kaikkien tutit yhteiskäytössä). Eli päiväkodin aloittamisen jälkeen siirrytiin vain uni tuttiin. Sitä sitten kestikin ja erinäisten syiden (mm. omaan huoneeseen siirto, pikkusiskon syntymä, yökyläilyt ja matkat) siirrettiin se sitten sinne maagisille 2v synttäreille. Pitkään puhuttiin, että sitten sulla on isot juhlat ja sitten et saa enää tuttia. No meillä se meni siinä. Juhlien jälkeen ei muistanut kysyä ja sitten ei vaan seuraavana yönä annettu. Eli kyllä kaksi vuotiaanakin voi ihan ilman ongelmia ottaa tutin pois. Toisaalta esikoinen ei ollut syönyt tuttia enää kuin yöunilla eli pahin uniassosiaatio oli varmaankin pois.

Ja on kyllä nasulla ihana asu tänään :)

Äni kirjoitti...

Oi, I-HA-NAT haalarit! JOS ikinä raaskit noista luopua, kaupittelethan ensimmäisenä meille?? Violetti = rakkausnärini. <3

Meillä Typy opetettiin tutille parikuisena, kun sillä on niin vahva imuvietti enkä itse halunnut olla huvituttina. Lisäksi käsien löydyttyä löytyi oma peukkukin. Edelleen taistellaan päivittäin, että Typy ei söisi peukaloaan vaan mieluummin lelua, harsoa tai vaikkapa sitä tuttia. Tosin itse yritän rajoittaa tutin käyttöä vain nukahtamiseen tai rauhoittumiseen (esim. autossa itkuraivareilla). Ja yöunilla yritän myös välttää tuttia, ettei tulisi sitä kierrettä että Typy herättelee öisin tuttia nostelemaan ja etsimään, kun on sen sylkäissyt suustaan jossain vaiheessa pois. Mutta ehkä kumminkin mieluummin tuo tutti kuin peukku? Ilman mitään imemistä ei tuo meidän nassikka tunnu osaavan nukahtaa.

Äni kirjoitti...

Enkä näköjään osaa enää kirjoittaakaan, kun taisin niin rakastua noihin haalareihin. :D Eli rakkausnärini = rakkausVärini!

Samalla voisin myös ihastella, kuinka söötti Nasu onkaan näissä(KIN!) kuvissa. :)

Kati kirjoitti...

Violetin värin pelastaa housijen melko skrode tyyli- nää mitään prinsessameininkiä ole. Ihanat, sano. Heli: haaste vastaanotettu, ilmoittele milloin mennään :D

Kati kirjoitti...

Tutista: ekan lapsen kans Nasun iässä, vei itse roskiin kun leikeltiin pala pois päästä, totes vaan että "ikki, ikki". Kaksi seuraavaa ei syöneet tuttia, mut nyt on sama tilanne kuin teillä. Ajattelin kylmää ja raakaa peliä, kuten nasullakin. Ei se siitä paremmaks muutu jos jotenkin hivuttaa tuttia veks. Meilläkin vain unikaverina tutti, ja sängystä usein se heitellään pois.

Maria kirjoitti...

Meillä ei Jade ole suostunut tuttia ottamaan lainkaan ja Patrik käytti aikanaan vain unilla, mutta hänkin jätti sen nopeasti itsekseen pois.


Aivan ihanat noi haalarit!!

liiska kirjoitti...

vou! upea suoritus, ja miten kivuton. mut noi unenlahjat, vau - miten voi jo olla puoliunessa ennen vaunuihin laskemista? ja yli 2h unet, vooot?!
täällä tuttia lussutetaan aina unilla, ja selkeesti on hereilläoloaikanakin alkanut kiinnostaa mut pidetään visusti piilossa. tietty ennemmin imutelkoot tuttia kuin pikkupiraijahampaat tissiin iskettyinä, uuuh. no, edessä se tutista (ja tissistäkin) vieroitus on enkä usko olevan helppoa. mut tää antaa toivoa ja pitää vaan pysyy lujana! itsehän olen imutellut tuttia karvan vajaa 4-vuotiaaksi...... :DD köhöm..

Anonyymi kirjoitti...

Meillä jätettiin molemmilla lapsilla tutit flunssien myötä. Kun tukkoisena ja räkää valuen ei tuttia vain pystynyt syömään, mikäli tahtoi myös hengittää, se jäi pois. Ja kun flunssa yleensä kestää useamman päivän, pääsi tutti hyvin unohtumaankin. Tämä tapahtui molemmilla siinä n. vuoden iässä, milloin se lenssu nyt kohdalle tulikaan :)

elinarsku. kirjoitti...

vau! toivottavasti meilläkin menee noin helposti, sitten kun siihen päästään. päätettiin, ettei nyt aleta vierottaan kun on vauva tulossa. ei kaiketi tiedä hyvää, jos yhdistää vauvan tulon ja tutin pois ottamisen. kuulemma. eli aattelin siinä tammikuussa ässän 2-vuotissynttärien tienoilla kokeilla viimeistään. ja ässähän syö tuttia ainoastaan nukkumaan mennessä. ite sylkäsee tutin pois yöllä ja ottaa takas suuhun jos herää. nätisti vie aamulla ja päikkärien jälkeen tutin "omaan känkyyn" ilman sen kummempia mutinoita. mä en aatellu ottaa paineita vierotuksesta. :) (kuten en myöskään siitä pottailusta vielä.)
mutta tosi hienoa kuulla näitä onnistumistarinoita muilta! ja kyllä, on ihkut haalarit! :D

Heli kirjoitti...

Eeva: Meni kyllä ihmeen hyvin tuo vieroitus, oltiin varustauduttu lähinnä talvisotaan ;) Ja noi tilanteethan tuppaa muuttumaan, vaikka tutti olis kova juttu nyt, ei se välttis sitä ole enää hetken päästä. Ja toisinpäin (kuten Nauslla oli käymässä). Eli älä suotta etukäteen huoli, hyvin se sit menee!

-t-: Ihan mahtava vaihtokauppa, tuliko sitä helllo Kitty-taloa sit? Ja hei, mähän olen patalaiska itsekinn, sehän on tänä tehokkuuden aikana suorastaan hyve :D

Salla H: Hahhaha, hauska ajatus, vauva joka vihaa tuttia. Sä siis pelastit sen ;) Mies puolestaan nauroi tuolle tuttien yhteiskäyttö-ajatukselle, se kun kuvitteli parveilevan kasan lapsia yhden märän tutin kimppuun ;) Tossa myöhemmin vieroituksessa on tosiaan tuo hyvä puoli, et asian voi sanoilla selittää nassikalle ja että se ennen kaikkea TAJUAA sen. Kyllähän mekin Nasulle asiasta kerrottiin, mut veikkaan ettei se tajunnut siitä höpinästä yhtikäs mitään, hehe. Kiitos asukehuista, itsekin ihastuin!

Äni: Rakkausnäri! Mikä ihana typo :) Ja joo, täytyy katsoa jos noista maltan joskyus luopua, vielä ovt Nasullekin kovin isot vaikka t4/80 kokoa lapun mukaan ovat. Albababyja on tosiaan vaikea löytää, ainakin käytettyinä. Ja uutena ovat jumalattoman hintaisia... tai mä en ainakaan kovin helposti pysty maksamaan yli 50€ haalareista, varsinkin kun tuo ipana kasvaa niin vauhdilla... Ja eikös Typy ole vielä niin pikkuruinen, et mitäs huolta siitä tutista?

Kati: Joo, ne on just sellaiset mageen skrodet, loistava sanavalinta! Ja NAsulla toimi tuo poikku & pinoon -strategia, kukin tietty tyylillään. Mut oon helpottunut et se noin helpolla meni, olin maalaillut mielessäni paljon pahempia skenaarioita...

Maria: Ohhoh, teillähän on mennyt ihan sikahelpolla, vau! Ja kyllä, haalarit pääs heti lempiasujen valiojoukkoon, kiitos Sinun ;)

liiska: Nasulla on kyllä megaunenlahjat, ei voi valittaa. Lähes aina se nukkuu ainaskin ne 3h päikkärit, usein joudun jopa herätteleen ku mennään kohti 4h. Eikä silti ne 12h yöunet häiriinny. Mut kolikon kääntöpuolena tolla kaverilla piisaakin sitten hereillä ollessa sitä virtaa... PALJON! Ja todellakin hampaat tutissa aina ennen nänniä, I hear you ;) Ja s evoi kuules mennä helpommin ku luuletkaan, väijyt vaan ku aika on teille oikea. Oli se sit 4-vuotiaana, aiemmin tai myöhemmin :)

Anonyymi: Kuinka kätevää! Flunssa oliskin ollut tarpeen tässä touhussa, kävipä teillä kerrassaan sit säkä.

elinarsku.: Varmasti teilläkin menee se sit hienosti, kun aika on kypsä! Vauva on varmasti iso muutos esikoiselle ja on tosiaan varmasti viisasta katsella tuota kokonaiskuvaa. Ja voi kuinka suloinen mielikuva ässästä laittamassa tuttia sänkyyn nukkumaan... aaawwww! :) Ja hei, oi-kein, paineeton äitiys rules!!!