lauantai 15. lokakuuta 2011

Syksy onkin nastaa aikaa!

Vanhemmiten olen alkanut pitämään syksystä. Julistin aina aiemmin olevani selkeästi lämpimän kesän ja takuuvarmasti kylmän lumisen talven ystävä. Hiiteen välikaudet, kaiken maailman keväät ja syksyt! Mutta ans kattoo vaan, kun ikää on tullut lisää. Johan on alkanut ne keväät puhkeavine lehtineen ja syksyt kirpeine ilmoineen kiinnostamaan. Jopa, etten sanoisi, viehättämäänkin. 

Ehkäpä tämä on sitä nuoruuteen kuuluvan mustavalkoisuuden hälvenemistä? Liittyykö tämä kaikki siihen samaan ilmiöön, minkä huomaa elämässään tapahtuneen muutenkin? Eli se, että on alkanut yhä enemmän nähdä tässä elämässä harmaan eri sävyjä. Ikään kuin musta ja valkoinen, nuo ennen niin tutut ääripäät, yksinkertaisesti kaikkoaisivat ja tilan valtaisi miljoonat eri harmaan sävyt.

Enkä nyt puhu väreistä sinänsä, vaan asioiden tiloista. Siitä ilmiöstä, kun kuvittelee asioiden olevat puhtaasti joko-tai, mustaa tai valkoista, hyvää tai huonoa, oikein tai väärin. Nuo rakkaat ehdottomuudet, jotka ennen toivat elämään ihanaa turvaakin, tuntuvat katoavan. 

En enää pysty, vaikka joskus haikeana elämän helppouden vuoksi haluaisinkin, suhtautumaan asioihin kovin ehdottomasti. Vaikka kuinka siristän, näen ympärilläni pääasiassa harmaata sen lukemattomine eri sävyineen. 

Eli siis, pidän syksystä. Rakastan juuri tätä aikaa kun ilmat ovat kirpeitä, mutta paksulla neuleellakin vielä tarkenee. Lehdet muuttuvat iloisen kirjaviksi, mutta silti aurinkolaseillakin on vielä käyttöä. Kuten vaikkapa tänään. Ja iltaisin, voi iltaisin saa laittaa tulen kynttilöihin ja nauttia niiden luomasta valosta hämärässä illassa. Puhumattakana takkatulesta.

Kaivoin siis tässä viime päivinä vihdoin taloutemme kynttilät esiin ja asettelin niitä eri huoneisiin polttamista varten. Vaan mikä tänä vuonna on tietenkin toisin on tuo kaikkialle ehtivä napero, joka näemmä rakastaa tuikkuja hänkin. Ja mikäs minä, kynttilöiden ylin ystävä, olen häntä kieltämään?


Mä mutsi vähän järjestän näitä.

Hei kato, täällä on tällaisia juttuja sisässä, tsihihi!


Ottaiskohan nuo punaiset pois? Vai miten nämä nyt olis näteimmät...?
*********
Mustavalkoinen valasbody - Lindex
Punaiset Ägg-byysat - Metsola
Siniset villasukat - Ruskovilla, itse värjätty

Harmauden ohella huomaisn tänään, että elämääni on hiipinyt myös yllättävän paljon kärsivällisyyttä. Siis ihan uskomatonta, tällainen tulisielu kuin minä on yllättäen saanut naperonsa myötä jostain aikamoisen lisäpalan kärsivällisyyttä. Joka sitten on saumattomasti asettunut paikoilleen sen vanhan kärsivällisyystynkäni jatkeeksi, pidentäen pinnani aiempaa selvästi pidemmäksi. Tai ainakin venyvämmäksi. Uskomatonta.

Eipä meinaan mene nykyään hermot edes siihen, kun katselen jälkikasvuni riehumista rakkaiden lasituikkujeni äärellä. Ei, vaikka sen sortin kilke ja kilinä käy jotta.

No niin, nyt ne on vihdoin saatu pois tuolta astiasta.

Seuraavaksi taidan jyrätä muutaman tuikun ja istua parin päälle... jaa mitä?

En saa jyrätä vai? Buahahhaha. Niinhän sä LUULET.

Kato ny, siellä lepää kuule haaruksissakin jo muutama tuikku.

4 kommenttia:

Tiina kirjoitti...

Aamen. Kaikelle.

Nimetön kirjoitti...

Niinpä!

Meillä on tuo sama Metsolan munahaalari, ja vitsit kun tuo Lindexin body sopiikaan siihen! Mistäs vaan tuollaisen enää löydät :)?!

-Marika

elinarsku. kirjoitti...

kärsivällisyys on kumma juttu. tai siis sen lisääntyminen, lisääntymisen lisänä. saako sitä lisää kun tulee lisää lapsia? sitä jään pohtimaan tuore poikanen kainalossa tuhisemassa. ;)

Heli kirjoitti...

Tiina: Insallah, kiitos :)

-Marika: Toi on kyllä ihana tuo punainen Muna, just oikeat värit (puna-musta-valkoinen). Ostin tuon Lindexin bodyn Huutiksesta muistaakseni alkukesästä, ei sitä enää sillonkaan Liundexin valikoimissa ollut -> löytyisköhän Huutiksesta sullekin? Kokelin etsiä sulle, mutta tällä hetkellä ei valitettavatsi ollut myynnissä :( Mut ei sitä koskaan tiedä, myöhemmin voi tulla...

elinarsku.: Hyvin sanottu! "Lisääntyminen lisääntymisen lisänä", meitsi diggaa :) Toivotaan että sitä tulee lisää, sillä jos tähän kuvioon tulee vielä toinen ipana, sitä tarvitaan vielä roimasti lisää, hihi.