sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Tämä hoituu jo!

Tänään heräsimme hyvissä ajoin uuteen talviaikaan ja ihanan hitaan aamiaisen jälkeen lähdimme kohti mummolaa. Meillä on lähiaikoina tulossa muutoksia arkeemme ja erinäisistä käytännön asioista piti juonia mummin kanssa ennen kuin mummi ja ukki vuorostaan karkaavat etelän lämpöön. 

Päivän asuksi valikoitui jälleen Tanskan lahjaa Albababya, hassua kuinka näytän hurahtavan aina johonkin merkkiin hetkellisesti niin paljon, että puen sitä Nasulle yhteen soittoon kunnes hermoradat kyllästyvät. Näin on käynyt ainakin Metsolan, Tutan retronorsujen, Plastisockin ja Meandin kanssa. Mutta ovathan nuo ronsuasut nyt ihan übersöpöjä, eivätkös?

Mummolakeikan jälkeen lähdimme koko konkkaronkka urheilun pariin, sillä miehellä oli korismatsi lähikentällä ja me nasukan kanssa lähdimme kannatusjoukoksi mukaan. Ja kunnon fanin tavoin Nasu osallistui matsiin valmistautumiseen jo heti kotikentältä lähtien.

Katotaas mitä kassista vielä uupuu... Jaha, ainakin tämä dödö ja shampoo.
Et sä voi iskä ilman niitä lähteä, mä kipasen ne sulle.


No hittolainen, pitäis toi paistinlastakin saada vielä mukaan. 
Voi mennä matsi nimittäin melkoiseksi leipomiseksi.


Mä en iskä sittenkään ole ihan varma tästä shampoosta, pitäiskö tää jättää pois?
*********
Violetti huppari - Albababy
Violetit vakosammarit - Albababy

Kuten aiemmin mainitsinkin, Nasu oppi Turkinmaalla uusia taitoja. Ensin se oppi kapuamaan parisängyllemme, taito jota ollaan odoteltu kauhunsekaisin tuntein jo hetken aikaa. No, nyt se sitten onnistuu. 

Kotiin tultua ensimmäinen asia, mitä ipana teki, oli testata näitä uusia taitojaan olkkarin sohviin. Ja hienostihan nuokin selätettiin. Onneksi Nasu osaa myös tulla sieltä alas, joten sohvavahtien duuni helpottui tämän taidon myötä oleellisesti. 


Morjesta pöytään kaverit. Kiipesin sit ihan ite tänne, tadaa!

Ai että porukat, meikäläistä ei tarvi enää nostella!
Kapuan sängyille ja sohville aina kun vaan haluan. Jiihaa!

Toinen uusi taito on myös arkea selvästi helpottava, siis laiskan äidin näkövinkkelistä katsottuna. Nasu nimittäin oppi reissun aikana laskemaan liukumäkeä ihan itse, ilman että äidin tarvitsee pitää kädestä kiinni tai tukea selästä. 

Ensin hotellin liukumäestä laskettiin peppu edellä mahallaan maaten, usein toinen jalka hassusti pään vieressä seuraten. Eli sellaisella spagaati-tyylillä tultiin, äitinsä tyttö. Mutta ei aikaakaan kun nasukka kääntyi naama menosuuntaan, nousi istumaan ja antoi palaa. 

Voi sitä ylpeyttä ja riemua, tämän jälkeen keikat leikkipuistoonkin helpottuvat kummasti. Ja sehän saa kaltaiseni laiskan äidin naaman maireaan hymyyn.

4 kommenttia:

L-E kirjoitti...

Hienoja uusia taitoja siellä(kin), sillä tattadadattadadaaaaa meillä on täysin kävelevä lapsi kunnioittavassa 1v 1päivä iässä. Kiitoksia synttärionnitteluistakin :). Onneksi naperomme odotti tuon kävelemisen kanssa tänne asti että on ihan varma taidostaan, vähän vähemmän vahdittavaa mulle ;).

Kivasti aurinkoa saaneelta näyttää Nasukka, joko on seuraava reissu suunnitteilla? Ja mun mielestä sun pitäis nyt tehdä ainakin kaks postausta päivässä ;). Jokos pian niistä kengistä taas?

Nimetön kirjoitti...

Että sulla on hauskoja noi kuvatekstit, saa aina nauraa!! :D Vasta viime viikolla eksyin sun blogiin, ja tänne jään. :)

Kiki kirjoitti...

Jalkakin nousee kuin balettitanssijalla. Äitiinsä tullut! Minäkin totesin eilen, että meidän nassikka on tullut äitiinsä - hän nääs puhui unissaan:D

Heli kirjoitti...

L-E: Hohoo, hienoa! Sittenhän teillä opittiin kävelemään lähes päivälleen saman ikäisenä kuin meilläkin :) Ja varo tosiaan vaan, nyt se todellinen vahtiminen vasta alkaa... Kyllä seuraavaa reissua suunnitellaan jo täyttä häkää ja hyvä kun muistutit, täytyykin muistaa tehdä se kenkäpostaus! Olinkin etelän lämmössä autuaasti unohtanut :)

Anonyymi: No mutta, tervetuloa! Elämässä ei koskaan voi olla liikaa naurua, sanon mä :D

Kiki: Mahtavaa, mitäs se Okkoliini jutteli? :)