perjantai 7. lokakuuta 2011

Passissa

Tämä aamu lähti hiellä ja tuskalla liikkeelle. Saimme nimittäin miehen kanssa suuruudenhullun ajatuksen, joka nyt istuu niin tiukassa, ettei siitä meinaan eroon päästä. Ajattelimme nimittäin toteuttaa sitä normaalia elämäämme (lue: aikaa ennen vauvaa) ja lähteä syyslomalla etelän lämpöön. 

Olemme aina uskoneet (ja uskomme kyllä edelleenkin), että vauva syntyy osaksi perhettä ja sen elämää. Ei niin, että perhe syntyy uudelleen osaksi vauvan elämää. Tällä tarkoitan siis sitä, että vauva oppii ajan myötä elämään perheensä rutiinien, tapojen ja tottumusten kanssa. Eikä niin päin, että perhe laittaa koko arkensa, tapansa ja tyylinsä vauvan myötä uuteen uskoon. 

Käytännössä tämä tarkoittaa hyvin arkisia asioita; kuinka vietetään viikonloppuja, mitä syödään, kuinka toisille puhutaan, mitä yhdessä puuhaillaan tai vaikkapa minkälainen vuorokausirytmi on.

Tämä tarkoitaa meillä myös matkustelua. Kuten olen aiemmin kertonutkin, olemme jo vuosia harrastaneet mieheni kanssa rinkkamatkailua. Sellaista seikkailunhaluista "ostetaan pelkät lennot ja mennään vaan" -tyylistä reissaamista. Ja paljon on maailmaa nähtykin. Nyt meitä on kuitenkin kolme ja on tullut aika lähteä valloittamaan maailmaa kolmeen pekkaan. Ehkä.

Emme siis ole ihan vielä varmoja, onko hetki oikea vai ei. Pyörittelemme asiaa, kuvittelemme eri visioita. Välillä mielemme valtaa kuva meistä vieraassa maassa, punaiseksi palanut Nasu sylissä rääkyen ja kaikkien mahat nälästä kurnien... ja välitön kuristava kauhuntunne valtaa mielemme. Välillä taas näemme meidät iloisina ja tyytyväisinä herkkupöytien ääressä, kaikki hymyilemässä kuin haljenneet albiinot herkut suusta tursuten... ja tunnemme kuinka siivet kasvavat jo jalkapohjiimme.

Niin, mitä tehdä? No ainakin naperolle on haettava oma passi, ihan vain varmuuden vuoksi. Sillä jos lähdemme, lähdemme jollakin impulssimaisella äkkilähdöllä sinne minne se sitten sattuu menemäänkään. Eli passi siis tarvitaan ja niinpä lähdimme tänään nassikan kanssa passimetsälle.

Olin suunnitellut homman mielestäni hyvin - koko homma hoidettaisiin ennen Nasun päikkäreitä. Heräämisen ja aamiaisen jälkeen vaatteet vain nopeasti niskaan, kööri pyörän päälle ja matkaan. Muistin joskus ponganneeni, että asematunnelin valokuvaamosta saa passikuvat odottaessa eli sinne ensiksi. Ja sitten poliisilaitokselle hakemusta viemään. Ei voi mennä tuntia kauempaa, arvioin.

Kiire tai ei, aina on aikaa yhdelle kimppamandariinille.

Mä syötän sua isi.
*******
Musta body - H&M
Mustat villaleggarit - Metsola
Punainen pikeemekko - Lundmyr of Sweden
Punaiset sukat - H&M

Passikuvaamossa kaikki sujuikin vielä mallikkasti. Nassikka tuijotteli kameraan tottuneen rauhallisesti ja kuvat saatiin näpsäistyä suhteellisen nopeasti. Eli ei kun sinne poliisiasemalle. "Tämähän menee hienosti", onnittelin itseäni asemalle polkiessani. Edes infernaalinen vastatuuli ei onnistunut pilaamaan onnistumisfiiliksiäni, aikataulu tuntui pitävän ja nassikka jokelteli istuimessaan tyytyväisenä.

Avasin poliisiaseman oven, astuin jonotusnumeroiden luokse ja vatsassani jytkähti. Nyt ei näyttänyt hyvältä, lappu masiinassa lupasi puolentoista tunnin odotusaikaa. WTF? Puolitoista tuntia?! "Ei voi pitää paikkaansa", ajattelin yltiöoptimistiseen tyyliini ja napsaisin jononumeron. "Ei huolta, vain kuusi tyyppiä ennen meitä, kuinka kauan tähän nyt voi mennä?"

No joo, kau-an. Ensiksikin huomasin ettei poliisilaitos hyväksy kuin käteistä. Nice. Juoksin hiki valuen uudelle bussiasemalle vain kuullakseni, ettei siellä tietenkään ole automaattia. Miksi olisikaan, sehän on vain pääbussiasema.

Joten ei kun hirveää munaravia remontin kourissa kituvaan Koskikeskukseen. Suorastaan kuulin kuinka poliisilaitoksen vuoronumerot kilisivät eteenpäin ja olin vakuuttunut, että numeromme menisi iloisesti ohi meidän kirmatessamme sen saakelin käteisen perässä. Käteisen? Kuinka jälkijättöinen valtionvirasto voi enää olla?

Nasu painoi varmaan tonnin, minä hikosin ja kirosin. Niin, ja juoksin. Mainitsinhan jo, että juosta hölkyttelin koko matkan aina bussiasemalta Koskikeskukseen. Ja takaisin. Onneksi tosiaan juoksin, sillä palattuamme poliisiasemalle saimme odotella vielä melkein tunnin.

En pysty sanoilla kuvailemaan tuskan suuruutta. Siinä minä läpimärkänä hiestä, väsynyt taapero sylissä venkoillen kävelin ympäri palveluaulaa ja kirosin.

Kaiken kliimaksiksi Nasu sai tiskillä kunnon kaarihuutoraivarin, minkä seurauksena en kuullut virkailijan puheesta puoliakaan. Mutta ilmeisesti Nasun passi on nyt tulossa ja se oli totisesti ainoa asia, joka minua siinä tilanteessa enää kiinnosti. Passi, josta katsoo näin vakavasti otettava yksivuotias:

 Joo-o, mä oon Nasu ja tää on mun ihka oma passini.

7 kommenttia:

liiska kirjoitti...

meidän kullanmurun oli hyvin vaikea olla vakana nähdessään passikuvaajan kameran. "ois hyvä olla vakavana nyt.." joo-o sano se tälle joka rrrrrakastaa kameraa :D
itse satuin vahingossa polliisiaseman lupakanslian (...) aukioloaikoja etsiessäni bongaamaan tän käteisjutun - wooot?!! ihan käsittämätöntä. sit raahasin jotain 100 eukkia lompsassa ja aattelin että nyt meidät kyllä ryöstetään. niin ja varasin kätevänä emäntänä netissä myös ajan ja kiilasin varmaan 30 ihmisen eestä rattaiden pyörät vinkuen suoraan palvelutiskille. EIKÄ HARMITTANU YHTÄÄN. siis tän ei oo tarkotus nyt lesota tms, vaan kertoa muille et sellanen varaussysteemi on olemassa.

itse reissu meni hyvin, tosin lapsi oli 8kk. kantoreppu oli kätevä, en siis osaa sanoa et tarviiko nasulla kun se kävelee jo reippaasti itse mut lentokentällä se etenkin oli tosi kätevä.

Heli kirjoitti...

liiska: Hyvä pointti! Tähän voisi korostaa, että kannattaa tosiaan olla edes sen verran ajoissa, et ehtii varaamaan tuon ajan. Me tarvitaan se passi nyt pikana (valmista pitää olla jo keskiviikkona, hehe) eikä aikoja tietenkään enää tänä aamuna ollut, kun asiaan havahduttiin :D Eli kyllä, suunnitelkaa homma kuten liiska, ei kuten me. Ja kantoreppu mukaan, check!

Nimetön kirjoitti...

Oih, noi pikkulasten passikuvat on aina niin hellyyttäviä! Meidän lapsi (ikää tuolloin 3kk) tapittaa suu auki kameraan kolmen leukansa takaa.
Reissuun vaan letkein mielin! Aivan varmasti Nasu käyttäytyy maailmankansalaisen tavoin :)

Salla H kirjoitti...

Heli, pari hommaa:
1) poliisilaitokselle voi varata netistä ajan
2) ainakin ennen sinne kävi kyllä pankkikortti, mutta ei visa, eli käteistä ei tarvittu.

Lapsista ja matkustelusta:

Me ollaan käyty lasten kanssa aika paljon ulkomailla. Eka matka tehtiin kun esikoinen oli 7kk, vauvan eka lentomatka tehtiin kun se oli 3,5kk, sitä ennen oltiin kyllä käyty pärnussa. Me ollaan pidättäydytty euroopassa, vaikka miesmalli murkulan kalifornian tourneen kuvasato fabossa kyllä herätti kateutta :)

Lasten kanssa matkustaminen sujuu musta hyvin just, jos on tottunut suunnittelemattomuuteen. Samat perusjutut pitää hoitaa kun kotona (ruoka ja uni). Toisaalta kärrypäiväunet tarjoaa sitten mahdollisuuden tutustua johonkin mihin ei viitti naperoiden hereillä ollessa mennä. Lasten kanssa matkustaminen on erilaista, mutta se, että kaikki tapahtuu lasten ehdoilla on bullshittiä, kylä ne lapset kulkee siinä mukana.

Ollaan pidättäydytty euroopassa noiden lentomatkojen takia. En halua ajatella jotain aasian lentoo tai jenkkilentoa yhden saatika kahden lapsen kanssa, kun itteekin ärsyttää se paikoillaan istuminen (kävin viime keväänä madridissa ja tromssassa kolmisin lasten kanssa ja sit käytiin perhelomalla portugalissa ja vielä toiseen otteeseen koko porukka tromsassa, mun sisko siis asuu siellä). Mun kokemuksella 3h on hyvä maksimipituus yhdelle lennolle. Jos lennot on 3x1h kuten vaikka tromssaan, niin sitä ei edes huomaa.

Me ollaan aina vuokrattu noilla euroopan lomilla kämppä ja sitten joskus myös auto (esim. kun käytiin vuosi sitten italiassa otettiin auto bergamosta ja sit posoteltiin rivieralle, auton vuokraus paljon halvempi 10 päivän ajaks kun juna ja lasten kanssa tuo tiettyä vapautta), vaikka sit junailtiin esim. monacoon.

Mutta joo, jos vanhemmat on kokeneita matkustajia kuten te, niin ei nk. reppumatkailu oo lasten kanssa sen kummempaa. Meidän vauva on tainnut käydä jo kertaa ulkomailla ja ikää 1v 4kk. Nyt kyllä matkoihin tulee tylsä tauko, kun työn teko vähän rajottaa lomia.

Eli: lomaa vaan varaamaan! Mun motto on, että kyllä loma on aina loma, oli lapsia mukana tai ei :)

Heli kirjoitti...

Anonyymi: Älä muuta sano! Aivan törkeän suloisiahan nuo noissa virallisissa kuvissaan ovat. ja saipa vanhemmatkin lompakkoihinsa sen pakollisen kuvan ;)

Salla H: 1) Joo niin saa aikoja, tiesin kyllä sen. Mut jos tajuaa hakea sitä passia sinä viimesenä mahdollisena päivänä (ja passikin siis vielä pikana, et ehtii) niinku me, ei niitä aikoja enää sinä samana päivänä saa. M.o.t. :(

2) Eipä kuule käy enää. Mun kaikki kortit on uusia, sellaisia debit/credit kortteja (millasia ne jatkossa tulee oleen kuulemma joka pankissa, ku vanhat perinteiset pankkikortit häipyy) ja ne nimenomaan EI käy. Kysyin vielä virkailijaltakin ennen ku lähdin raivolla juoksemaan ja tyly oli vastaus: ei käy, ei.

Mut juuri samalla lailla ollaan pääosin tuosta matkustelusta ajateltu eli eiköhän me lähdetä reissuun, jos vaan saadaan aikataulut natsaamaan. kiitos kokemuksista ja tsemistä, rohkaisevaa aina kuulla muidenkin kokemuksia. ja ei, ei mekään sinne Aasiaan nyt ajateltu lähteä. Maksimissaan pohjois-Afrikkaan ;)

Nimetön kirjoitti...

Ihan blogi! Olen käynyt lukemassa, mutta ensimmäistä kertaa kommentoin:)...sun tekstisi on todella hauskaa joten on tosi kiva käydä lukemassa. Nasu on taas mitä suloisin:)!

Vaatteetkin on kivoja vaikka en enää retrosta niin välitäkään. esikoisen aikaan olin ihan "hulluna" kaikkeen retroon ja nyt raukka kulkee tasapainona musta/harmaassa (tosin lähinnä vain ulkovaatetuksessa, sisältä kuoriutuu sitten aina jotain iloista;)...)

Heli kirjoitti...

Anonyymi: Aaaawwww! Kiitos. Niinhän sitä huomaa itsekin miten tuo maku hieman elää ja muuttuu Nasun kasvaessa. Useammin meilläkin jo tallustelaan mustissa kuin mitä ihan sinä vauva-aikana, ans kattoo mihin tämä vielä menee. Sit huolestun, jos jonain päivänä huomaan pukevani Nasun pelkkään beigeen (vihaan beigeä) :D