keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Aurinkoja ketutukseen

Paljastan teille erään seikan. Nyt on viime päivinä täällä oman siviilielämän puolella ollut hieman matalalentoa ja ankeita uutisia. Tiivistettynä, yksityiskohtiin menemättä, voisin todeta ettei ole mennyt ihan putkeen. Sitten laisinkaan. Kaiken kukkuraksi on vielä kesto-ketuttanutkin, oikein olan takaa, non-stop. Siinäpä siis ihana tunnecocktail tänne lokakuun sateisiin alkupäiviin.

No mutta, tänään ulkona paistoi aurinko ja aurinkoa kaipasin siis omaankin elämääni. Otin avuksi järeät keinot eli nassikkaterapian (sehän on yksi vanhempana olemisen ehdottomia luontaisetuja), joten ei muuta kuin naperolle arskoja päälle. Niin monta kuin löytyy. 

Kun niitä siinä nenänsä edessä sitten koko päivän tuijottelee, ei maailma enää näytä niin synkältä. Suosittelen samanlaisiin fiiliksiin muillekin.

Hirvee nä-lä-kä! Tänne sitä puuroa, ei tässä nyt mihinkään syöttötuoliin ehdi!

 
Mutsi hei, onko pakko kuvata ku toisella olis tässä privaatti syöttöhetki isin kanssa meneillään?
********
Auringonkeltainen froteebody - Metsola
Arskahaalarit - Metsola
Oranssit sukat - H&M, itse värjätty

Mikäs muu sitten auttaa olon kurjuuteen? No, muistanette ne aiemmat listaukseni, piristyskikkani? Edelleen itseensä panostaminen syvällä siellä aallonpohjassa lilluessaan on ainakin mulle erittäin toimiva keino. 

Tänään se tarkoitti kampaajalle marssia. Mullahan on tukassani edelleen se hiusmallinäytöksen pinkki tyviväri, joka viime viikkoina on saanut seurakseen vielä ihan uuden tyvikasvun, sen mun ikiomani. Joten ei muuta kuin Marjon penkkiin piristymään. 

Ja hei, jeejee! Nyt on olo oikeasti parempi, maailma näyttää Nasun aurinkojen ja ihanan vaalean letin jälkeen taas selkeästi paremmalta paikalta. Kun tähän kaikkeen lisätään vielä säärikarvojen kyntäminen ihan liian pitkäksi valuneen paussin jälkeen, on olo suorastaan inhimillinen.

Menkööt siis vaikka satakymmenen lasissa metsään jatkossakin! Ainakin meitsi sujahtaa sinne sitten sääret sileinä, tukka ojennuksessa ja aavistuksen pienempi starba otsassaan.

5 kommenttia:

Salla H kirjoitti...

Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä! Ei vais, sää kyllä vaikutat kohtuullisen peruspositiiviselta ihmiseltä, joka löytää heikommistakin päivistä jotain hyvää. Tsemppiä!

Kati kirjoitti...

WTF?Tää hukkas mun ekan kommentin, jossa luki että ei yksin kannata murjottaa, kun mukaan jonkun muunkin saa (vai miten se laulu meni?) Jos ette pelkää nuhaa niin tulkaa pe poikkeamaan?Mulla kotipvä.

L-E kirjoitti...

Hassua, juuri ajattelin teitä tänään ja piirtelin aurinkoja. Telepatiaa?

Heli kirjoitti...

Salla H: Nimenomaan! :D Kyllä täällä taitaa olla sen tason kesto-optimisti, että häntä nousee takuuvarmasti. Kiitos kaunis tsemistä!

Kati: Mihin helkkariin noi kommentit koko ajan täältä mun blogista häviää? Ties kuinka monta on jo valittanut samaa?! WTF? Tultais mieluusti, mut ollaan koko pe muuttoapuna Nasun kaa.

L-E: Ohhoh! Ihan selvää telepatiaa. Mahtavaa! :)

Kati kirjoitti...

Jos ne turkmeenit vie kommentit ja koittaa selvittää tätä salakirjoittelua. Ei vais, kai se johtuu siitä että unohtaa laittaa ton sanavahvistuksen tohon alle. Tai jotain.