tiistai 24. huhtikuuta 2012

Aamutorkun tuskaturinoita

Tiedättekö miltä tuntuu herätä aamulla klo 06 väsyneenä ja huonosti nukkuneena? Raahautua vessaan, kirota pöntöllä nuokkuen koko töiden velvoittama Helsinki-päivä sinne syvimpään manalaan ja silmät sikkurassa alistuneesti hilata itsensä kahvinkeittimelle. 

Nuokkua aamiaispöydässä, äänettömästi ryystää kahvinsa, laittaa tukka ojennukseen ja kaivaa silmät pussien keskeltä esille, hieroa hieman maskaraa niihin, vetää vaatteet niskaansa apaattisesti peiliä vilkaisten ja lopulta sulkea kodin ulko-ovi ja jättää peittojen lämmössä tuhiseva perheensä taakseen.

Se ketuttaa. Se on se tunne, voin kertoa. Riipii suorastaan. Siinä henkihieverissä juna-asemalle laukatessaan voi pieni ihminen sitten miettiä kerran jos toisenkin miksi, voi miksi aamutorkku ihminen on pakotettu taipumaan aamuvirkkujen ihmisten yhteiskuntaan? Tämä olisi kapinan paikka, tiedän etten ole kärsimysteni kanssa yksin. Barrikadeille, sikkurasilmäiset toverini, barrikadeille!


 Ai sori mutsi, sanoitko sä jotain? Mun poskeeni roiskui sylkeä sieltä suunnasta.
Mä en kato oikein ehtis nyt keskittymään, oliko sulla jotain asiaakin vai meuhkaatko muuten vaan?

Vasta jokin aika sitten luin jälleen yhdestä tutkimuksesta, joka osoitti että ihminen on sitä mitä on. Torkku tai virkku, toiset aamulla ja toiset illalla. Siinä ei parhaat vippaskonstit, pakkosäätämiset ja muut auta. Elimistö painuu omaan rytmiinsä, halusit tai et. Helpointa on olla sotimatta ja haluta samaa asiaa.

Pohdimme myöhemmin illalla ruokapöydässä miehen kanssa kuinka biologisesti ajatellen on ymmärrettävää, että me ihmiset olemme tässä asiassa erilaisia. Kuka sitä laumaa savannilla olisi iltasella vahtinut elleivät juurikin me aamutorkut? Laumaelämille on ainoastaan järkevää, että yksilöitä on laumassa tarpeeksi erilaisia niin, että summasta muodostuu mahdollisimman turvallinen yhtälö. 


Eläimiä, laumaeläimiä, mitä? Mistä ihmeestä sä mutsi nyt puhut?
Leikitäänkö me nyt eläimiä vai? Mut kun mulla olis tuo Pikku Kakkonen kesken tuossa...

Mutta nykyaikana, voihan perkele sentään! Eihän täällä yksinkertaisesti saa olla aamutorkku. Koko aikuisen elämäni minulle on hoettu kuinka aamuheräämiset sitten kyllä tietyissä elämän kulminaatiopisteissä alkavat helpottumaan ja pim! Minusta kuoriutuu yhteiskuntakelpoinen aamuvirkku. 

Milloin luvattin, että työelämään siirtyminen helpottaisi aamurytmejä. No eipä ole vielä tähän päivään mennessäkään meinaan helpottanut. Sitten väitettiin lapsen tekevän minusta aikaisin herääjän. Persiillleen meni sekin - olivat mm. tänään heränneet miehen kanssa siinä kympin tienoilla.

Let's face it. Minusta ei koskaan, siis ikinä, tule aamuihmistä. Vielä kurttuisena vanhuksenakin siristelen silmiäni jos ylös kiskotaan ennen yhdeksää, kymmentä. Nuokun aamupissalla ja kaipaan takaisin vällyjeni väliin. Koska niin olen tehnyt koko kolmekymmentäneljävuotisen elämäni ajan.   
 

Kyllä se näin o! 
Me ollaan mutsi aamutorkkuja, siitä pitää vaan olla ylpeä.

9 kommenttia:

Rillis kirjoitti...

siis on ihan törkeetä että pitäis muka olla tehokas 8 aamulla kun on ensin joutunut kiukkuisena jonkun typerän piipityksen säestämänä jättämään unet kesken ja raahautumaan töihin. Sietämätöntä! Ja sitten pitäis mennä hytörimään ja pyörimään pakolla illalla unta jo aikaisin että ehtii nukkua tarpeeksi, no voihan sun...
Meidän minit herää aikaisin, mutta ei musta oo silti vielä kuoriutunut ah ihanaa aamuherääjää, kiukkuinen mutsi jota on turha suuremmin ekaan tuntiin häiritä, onneksi lapset oppii nopeaan tämänkin ja eka kahvikupillinen ehtii vaikuttaa edes vähän tähän tuulitukkaan :)

Heli kirjoitti...

Nasun asu:
* Musta-punainen body - Metsola
* Punaiset haalarit - Albababy

AnnaRilla: Amen to that! Sep se, herättää sit työ, lapset, dorkat naapurit tai vaikka aamuauringon asento - ei ole tämä muori happyhappy-joyjoy jos kello on liian aikaisin. Luojalle kiitos kahvista! ;)

Anonyymi kirjoitti...

Olet kyllä niin oikeassa! :D Meillä on vaan se ongelma, että ipanainen ei nuku kuin 10 tuntia yössä - jos sen siis laittaa kympin aikaan nukkumaan, JOUTUU heräämään JO KAHDEKSALTA! ;) Aikaisemmin ei itse pystyis mitenkään, mutta toisaalta kovin paljoa myöhempään ei viitsi laittaa nukkumaankaan että ehtii itse itsensä orientoimaan nukkumaan.

Ja koska minun lapsi tarvitsee vähemmän unta kuin äitinsä, mulla on vaikeuksia joka aamu lapsen kanssa herätessä saada silmät pysymään auki, ja kahvia on ihan pakko juoda vaikkei edes tekisi mieli.

:)

Eve kirjoitti...

Aah, kuulostaa niin minulta :D Mä tarvitsen ainakin 12 tunnin yöunet, mutta kun haluaa sitä omaa aikaakin illalla ja kun lapsi nukahtaa lähempänä kymmentä niin siinä se sun oma aikas. Lapsi herää seiskan aikaan aamuvarhaisella ja itse on niin dingdong siinä että :D

Itse en todellakaan ole mikään aamuvirkku, sellaista ei musta saa tekemälläkään. Poikani on taas ihan eri maata, valvoo myöhään ja herää aikaisin..

Tilitalitittan kirjoitti...

Joo ei pysty tääkään tohon aamukidutukseen. Ei nii millään. Nii ja se mikä varsinkin on ärsyttävää että kun raahaudut tuskassa ja hiessä sinne duuniin kahdeksaksi niin duunikaveri kysyy silmät isona et "eiks sun duunit ala tänään vasta ysiltä???"

Anonyymi kirjoitti...

Mä lähden messiin barrikaadeille! Ehdottomasti. Vihaan aamuherätyksiä. Taaperoni ei vihaa vaan on aamuvirkku. Huooono yhdistelmä, tosi huono. Ehkä kuitenkin pikkuisen leppoisemmissa fiiliksissä heräilen taaperon kujerteluun kuin kellon soittoon. Taaperoa ei tee mieli edes heittää minnekään. :D Hyvä minä! :D

Eeva

Heli kirjoitti...

Anonyymi: NO mut hei, eikös klo kahdeksan ole silti aika lailla inhimillisempi ku esim klo 06? Kahvi tosiaan pelastaa paljon! ;)

Eve: No siis todellakin! Mä kans tarvin pitkät yöunet ja puolustelen sitä aina sillä, et aktiiviset aivot vaatii paljon lepoa, hihi ;)

Tilitalitittan: Aamen! Sitä se nimenomaan on, kidustusta! Ja sit se kollega töissä on vielä kaiken kukkuraksi pirteä, virkku ja iloinen siinä missä itse olet väsynyt, kankea ja vihainen ;)

Eeva: Hienoa, siellä me seistään ja vaaditaan aamutorkkujen oikeuksiin pikaista korjausta! Ja sähän pärjäät hienosti, mahtavaa! Pitäiskin kehitellä sellainen taaperoherätyskello, joka pelastaisi mun kännyni paljolta... Se kun lentää välillä seinään.

Anonyymi kirjoitti...

Klo 8 todellakin on parempi kuin klo 6 (mikä on edessä sitten kun menee töihin). Mutta se tarkoittaa tosiaan sitä että lapsi nukutetaan vasta kymmeneltä. Iltavirkku (joka tarvis itse ainakin 10 tuntia unta) siitä mielellään repisi vielä sitä omaa aikaakin, jos ei tietäis että aamulla sitten taas...:) Musta on muuten aina yhtä kamalaa herätä aikaisin (esim. just klo 6) vaikka olisin mennyt kuinka aikaisin nukkumaan!!

Se sama anonyymi :)

Heli kirjoitti...

Anonyymi: Ymmärrän paremmin kun hyvin kun puhut omasta ajasta, believe me. Ja oon ihan samasta puusta ku sä: aikasin heräminen on suoraan saatanasta, oli syy mikä hyvänsä. Eikä auta aikaisin nukkumaanmeno, ei. Testattu on, voi, monesti!