tiistai 10. huhtikuuta 2012

Hormonihirviö - minäkö?

Kaikki blogimme runsaat mieslukijat, seuraa tiedotus teille. Tämä kirjoitus tulee nyt käsittelemään hormoneja ja naisten asioita, joten teitä ei välttämättä koko kirjoitus ihan kamalasti kiinnosta. Lukea toki saatte, mutta olkaa siis huolella varoitetut!


No huh huh! En taida mäkään jäädä kuuntelemaan näin huonoa läppää.
Mutsi hei, oikeesti. Ei ketään kiinnosta.

Puhutaanpa siis naiset PMS-oireista. Kyllä, juuri niistä! Mutta alkuun hieman taustatietoa meikäläisestä. Minä siis kuulun niihin friikkeihin naisiin, jotka eivät elämänsä aikana juuri ole menkoistansa kärsineet. Ei vatsakipuja, ei kramppeja, ei hormonimyrskyjä eikä oikeastaan minkäänlaisia PMS-oireita. Usein itse asiassa unohdan koko homman kunnes sitten ne jälleen muistuttavat olemassaolostaan. Kätevää, helppoa, suorastaan mukavaa.

Moni uhkaili tilanteen muutuvan ensimmäiseen raskauteen. Povattiin vuosisatojen tulvia, hirmuisia kramppeja ja suorastaan infernaalisia hormoniraivoja. Olin varustautunut, varoitettu ja ennalta peloteltu. Odotin.

Eikä mitään. Ei niin mitään. Hormonit heilahtelivat hieman imetyksen tahtiin, mutta eivät mitenkään hirmuisesti. Lähinnä herkistelin ja itkeä tihuttelin liikuttaville asioille kuten vaikkapa vaippamainoksen vastasyntyneille, tiedättehän? Kukapa ei.


Jaa niille hassun näköisille kurttunaamoille vai?
Me isin kans nauretaan mutsi sulle ja sun murinoillesi.

Mutta nyt, tässä kuussa. Rauh! On meinaan sitten lievästi ilmaistuna ärsyttänyt viime päivät. Sillä tavalla oudosti, selittämättä. Olen vain äyskähdellyt, hermostunut herkästi ja olla murjottanut. Kaikkea sopivassa suhteessa. Nytkään en näemmä kovin pitkiä lauseita saa aikaiseksi, tämä varmaan kuvaa ärripurri-minääni oikein hyvin. 

Tajusin sitten viiveellä tänään, että tämä on nyt varmaan ihka elävänä sitä paljon puhuttua PMS-oireilua? Tällaistako se on? Että ihan kaikki vaan ärsyttää, oikein vatsanpohjassa kutittaa kun riepoo. Enkä edes aina tiedä mikä. Miehen liian iloinen naama, sotkuinen keittiö, luminen maisema, hiusten väärä malli, ilmassa väreilevä haju, silmässä nykivä elohiiri, kuun asento... huoh. 

En tykkää tästä laisinkaan. PMS, mene kotiisi. Hushus! Äläkä tule tänne enää koskaan.


Hihi, mutsilla on känkkäränkkä.
Tuu vaan toistekin, meillä on isin kans ainakin tosi hauskaa!

3 kommenttia:

Maija kirjoitti...

Se kuuluisa Bad hair day sattuu yleensä näille hujakoille!

Nimetön kirjoitti...

Kaveri sanoi kerran opiskeluaikoina "Sulla tulee savua korvista". Jep... Arghh... Onneksi noista päivistä tilanne on jo parantunut. :)
t. Tiina ja A.

Heli kirjoitti...

Nasun asu:
* Raitahaalari - Metsola

Maija: Amen to that! Sehän vois ollakin hyvä tuntomerkki mehelle: pipopäivä = you have been warned!

Tiina ja A.: Siis erittäin hyvä ilmaus! Savua todella tuli...